Ehkäpä tyypillistä herännäisyyttä on olla kauheasti huolehtimatta: nämä ovat sen verran suuremmassa kädessä, että mitä sitä kauheasti pätemään. Väittäisin että kaikessa olennaisessa herännäisyys on pysynyt itsepintaisen uskollisena ydinnäylleen. Mutta Herra pitää huolen omistaan tai kukaan ei pidä. Tätä konservatiivi-kristittyjen on niin mahdotonta ymmärtää: pitää pinnistellä, pitää hallita, pitää olla "oikeassa". Ihmisen kädessä kaikki.
Mitä tuo konservatiivinen tarkoittikaan? Olen oppimaton, en hallitse noita sivistyssanoja.
Väärin kuitenkin on pinnistellä, hallita ja niin edelleen. Oikeassa oleminen on tärkeää, muttei siihen pääse kuin olemalla samaa mieltä Isin kanssa.
Emmehän halua kuitenkaan olla väärässä? En ainakaan minä halua, sillä väärässä oleminen tuottaa vaikeuksia paljon, kun taas nöyrtyminen Jumalan tahtoon eli olemalla samaa mieltä Hänen kanssansa kaikessa, aiheuttaa sen, että olemme oikeassa ja voimme elää vailla muita kärsimyksiä kuin vainot. Niissäkin voimme iloita, koska Jumala antaa ilon.
Jumalan kädessähän nämä asiat ovat, eivätkä ihmisen. On kuitenkin otettava huomioon, ettei ihminen ole Jumalan shakkinappula tai sätkynukke, vaan ihmisellä on vapaa tahto, vapaa valinta. Jumala tarjoaa yhtä asiaa, maailma ja sielunvihollinen toista. Voimme niistä valita, kumman otamme. Jumalan antamaa emme kuitenkaan voi ansaita, Jumala myöskin kertoo, että Hänen antamansa on ainoa oikea, kannattava valinta, ettei tule epäselvyyksiä.
Mitä mieltä olette? Onko se noin?