Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Aurinko14 - 20.11.08 - klo:21:11
-
Elämä on kuljettanut minua eri paikkakunnille Suomessa. Olen etsinyt omaa seurakuntaani milloin mistäkin. Lopulta minusta tuntuu että olen aina ollut körttiläinen. Aamun aloitan virrenveisuulla ja kiitoksella. Pyydän jokapäivä armoa elämän eri tilanteisiin. Joskus mielikuvitukseni vie minua ja kuvittelen olevani jotain suurempaa. Hetken kuluttua rukoilen että Jumala armossaan nauraisi minulle ja hallitsisi mieleni ja kieleni.
Ihminen ei ole itsessään mitään. Iloita sopii onnistumisista ja kiittää Jumalaa, muttei sovi itselleen ottaa kunniaa joka kuuluu Jumalalle. Ihminen on vain niin vajavainen, että helposti kuvittelee että jokin tapahtuma on omasta itsestä kiinni. Jumalan armosta sinä ole se mikä olet. Toivoisin saavani keskustelukumppaneita näistä hengellisistä asioista.
Aurinko14
-
Täälä on yks kun juttelis mielellään :D
Minä oon körttisuvusta niin en oo sillä tavalla "löytäny" körttiläisyyttä, se vaan on aina tuntunu omalta. Olen herännyt näkemään syntisyyteni ja sen, että ihan tosissaan tarvihten Jumalan armoa.
-
Tulin juuri vesikävelystä uimahallilta. Huomasin, että Sinulla on uimahallille vähän pitempi matka n. 11 km 250 m :D Sielläkin on hyvä ja helppo mietiskellä :!:
-
Piti ihan tarkistaa :D
Nivalan uimahalliin oli Kellomäestä (opiston asuntola) 15,8 km, Ylivieskan uimahalliin 13,7 km. Mutta uiminen on mukavaa, silloin harvoin kun sinne pääsee.
-
Hyvä, että sain kansalaiskasvatusta. Minusta matka tuntui niin lyhyeltä, johtui kait siitä. kun oli aina niin kiire. Kellomäki on tuttu auintalo. Oli aikoinaan "Motin " talo. :lol: (Porealtaassa on mukava mietiskellä)
-
Koeta kestää, Aurinkoinen! Kun on uimahallien etäisyydet mitattu, kekustellaan taas hengellisistäkin. Eliza ja jUHOMA4 osaavat senkin lajin, ihan varmasti.
-
Toki :)
-
Koeta kestää, Aurinkoinen! Kun on uimahallien etäisyydet mitattu, kekustellaan taas hengellisistäkin. Eliza ja jUHOMA4 osaavat senkin lajin, ihan varmasti.
Älä pane pahaksesi Pena, vaikka kerron, että asuin Kellomäessä yhden kesän 50-luvulla.
-
Enhän minä, hymyilen partaani.
-
"Hän sanoi heille: 'Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen'." (Mark. 16:15-16).
"Vartija pyysi valoa, ryntäsi sisään ja heittäytyi vavisten Paavalin ja Silaksen eteen. Hän vei heidät ulos ja kysyi: 'Herrat! Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin'? He vastasivat: 'Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi'." (Ap. t. 16:29-31).
"Jos taas jollakulla ei ole ansioita mutta hän uskoo Jumalaan, joka tekee jumalattoman vanhurskaaksi, Jumala lukee hänen uskonsa vanhurskaudeksi." (Room. 4:5).
Onko usko passi taivaaseen?
-
Taivaaseen pääsee, kun uskoo pääsevänsä.
-
Penalle !
Selitätkö tarkemmin.En jaksa uskoa omaan uskomiseeni. :?:
-
Onko usko passi taivaaseen?
Paavo Ruotsalaiselle usko ei ollut varmuutta, vaan jatkuvaa taistelua.
Saamme hävetä Herran edessä sitä suurta armoa ja laupeutta, joka on tapahtunut sinulle ristin koulussa, ettet tullut valmiiksi ilman elävää uskoa Herran edessä. Nyt edelleen, niin kuin tiedät Pyhästä Raamatusta, harjoita sisällistä tykökäymistä sen ristiinnaulitun Vapahtajan kanssa, joka on sinun aivoissasi ja ymmärryksessäsi; mutta älä tyydy siihen, että olet kaiken tämän tiennyt kirjaimessa, vaan muista, rakas ystävä, että kaikki tietävät kristikunnassa Kristuksen lunastuksen, mutta sangen harvat ottavat häneltä voiman elää sen tiedon mukaan, mikä heillä on. Rakas ystävä Herrassa, tiedän, että sinulta usein puuttuu usko, niin kuin minultakin, jota luullaan uskon sankariksi. Mitä silloin teet, kun se puuttuu? Nöyryytä itsesi silloin Vapahtajan edessä, että hän lahjoittaa sinulle uskon...
Lähde: Paavo Ruotsalainen, Sisällisen tykökäymisen neuvot, kirjeitä.
Paavo Ruotsalaiselle usko oli salattua viisautta.
Paljon terveisiä, rakas ystävä Herrassa, Jonas Lagus!...sielunvihollinen on kavala neuvoissaan: hän ei salli sinun puhuvan yhtään sanaa salatusta viisaudesta Kristuksessa. Kyllä kiusaaja soisi sinun saarnaavan sitä oppia, että tuomitsisit lain mukaan ihmisiä kadotukseen, sillä se kavala henki tietää tarkasti, että ihmisten sydämet paatuvat kovemmiksi sellaisten saarnojen välityksellä. Anna kunnia Vapahtajalle, joka on suuresta armosta päästänyt tänä kesänä sinun kielesi siteestä. Ole kärsivällinen! Jää hyvästi tällä kertaa.
Lähde: Paavo Ruotsalainen, Sisällisen tykökäymisen neuvot, kirjeitä
Toivon, ettei nämä lainaukseni aiheuttaisi pahennusta, eikä myöskään kiistaa tämän aiheen osalta foorumilla. Siksi ne ei ole tarkoitettu.
Lars Mikael
-
Kiitos Lars-Mikael !
Olen kyllä lukenu Paavosta,mutteen paljonkaan hänen puheitaan tai
ajatuksiaan.Vahvistit heikkoa uskoani.
-
Taidatkos sen selkiämmin sanoa?
Usko on luottamusta Jumalan armoon ja Jeesuksen pelastustyöhön, toisin sanoen evankeliumiin. Taivaaseen pääsee Jumalan rakkauden vuoksi. Oman uskon vahvuus tai muu laatu ei ratkaise.
Vähän samanlainen on ajatukseni kelvollisesta ehtoollisvieraasta. Ainoa edellytys saapua Herran pöytään on se, että haluaa tulla.
-
Minusta sellaiset pohtimiset että "onko minulla uskoa vai eikö minulla ole uskoa" Tahi että "jos sinulla ei ole uskoa tai jos sinulla on uskoa" tai "miten voit pyytää uskoa" jne. jne. -ovat turhia!
Jos opetetaan ja mielletään asia siten että evankeliumiin saa uskoa, se ei sisällä mitään pohtmista siitä onko minulla/sinulla/hänellä/heillä/meillä uskoa ja miten paljon ja minkä laatuista. Siihen "saa" -sanaan siis loppuu loputtomat jaarittelut uskomisen ympärillä. Ei tule suorituspaineita kuulijalle eikä uskojalle eikä tarvitse miettiä riittääkö vai ei. Siinähän se sitten uskominen muuttuukin monimutkaiseksi ja vaikeaksi ja uskon keskipisteeksi tulee oma uskominen. Sitten julistellaan ja kerrotaan tarinoita siitä miten minäminäminä tulin uskoon, -ei kerrota tarinoita evankeliumista ja Jumalan armosta. Pääpaino on omassa itsessä ja uskomisessansa. uskon määrällä sitten mitataan armoa itselle ja varsinkin muille! Niin, ja uskon määränhän tiedämmä näkee suoraan ulkoapäinkin; -katsoo vaan miten hyvin vaaditut kokemiset ja herätysliikkeen tavat on omaksuttu. Jos ei niin silloin uksokaan ei ole riittävää eikä armoa tipu. Muottiin vaan mars mars. Kunnon kristitty on valmistettu muotilla!
Sen sijaan nuo edellämainitut esimerkit/pohdinnat (joita on lukemattomasti lisää olemassa) -sisältävät jo itsessään vaatimuksen sinulla pitää olla usko tai olla uskossa. Tämä taas johtaa väisttämättä pohtimaan onko minulla tarpeeksi uskoa, tarpeeksi paljon ja tarpeeksi aitoa jne. jne. jne. jne. jne.
Paavot, Laurit ja Wilhelmit sun muut menivät siis samaan lankaan kuin tämänkin päivän ratkaisukristityt. Ja opetuslapsia riittää...
-
Paavot, Laurit ja Wilhelmit sun muut menivät siis samaan lankaan kuin tämänkin päivän ratkaisukristityt. Ja opetuslapsia riittää...
Paavoja, Laureja ja Wilhelmejä saa toki ja pitääkin arvioida tai olla heidän kanssaan erimieltä, mutta evankeliumien Päähenkilön kanssa kristittynä en lähde vääntämään kättä. Minun tulkintani mukaan Paavot, Laurit ja Wilhelmit ovat tehneet johtopäätöksensä maailman laajimmin levinneestä kirjasta. Siitä ovatko he menneet lankaan, ollaan aina eri mieltä. Uskon suurimman osan körttiläisistä kuitenkin kallistuvan Paavojen, Laurien ja Wilhelmin kannalle, semminkin kun takuumies heidän mielipiteisiinsä löytyy luotettavalta taholta.