Minun kotonani ei käytetty alkoholia. Siihen oli kaksi erittäin painavaa syytä. Sekä isän että äidin puolelta löytyy alkoholin väärinkäyttäjiä (mm. juoppohullu, maksakirroosiin parhaassa iässä menehtynyt pehreenisä ja baariin kuin töihin lopulta rollaattorin kanssa kävellyt suht. nuori mies, joka myös kuoli nuorena) ja toiseksi, meillä ei ollut yksinkertaisesti varaa ostaa viinaa eikä olutta, olimme sen verran köyhiä.
Olen aina ajatellut, että alkoholismiko muka sairaus, kattia kanssa. Sitten yksi tuttava kertoi, että hänellä on semmoinen geeni, että kun hän ottaa viinaa niin hän ei osaa lopettaa. Tiedän myös semmoisia, jotka eivät edes pysty juomaan kuin ihan vähän. Olen tullut siihen tulokseen, että se on vähän sama kuin lihomisen kanssa. Toiset pysyvät ihan luonnostaan hoikkina loppuun saakka sen kummemmin miettimättä syömisiään ja laskematta kaloreita. Toisilla on erittäin suuri taipumus lihoa ja syödä enemmän kuin kuluttavat.
Lihomisen yhteydessä puhutaan aina itsekurista, jos puhutaan niin pitäisi puhua sitten juopottelunkin yhteydessä.
Syödä on pakko, mutta alkoholia juomatta pärjää kyllä. Niinpä minusta raittiuden ihannointi on hyvää semmoisten ihmisten kannalta, joilla helposti jää ryyppy päälle, joilla on semmoiset geenit, että he voivat sairastua alkoholismiin. Televisiosta katsoin sunnuntaina ohjelman, jossa kerrottiin perheenisän raitistumisesta. Kuinka paljolta harmilta heidänkin perhe olisi säästynyt, jos se ensimmäinen ryyppy olisi jäänyt ottamatta.
