Aivan ehdottomasti mielestäni tänne kuuluvat kaikki muistelukset ym. siinä missä muutkin asiat, ja ehkä enemmänkin, sillä ne ovat tehneet meistä sen mitä olemme. Lisäksi ne ovat arvokasta kulttuurihistoriaa. Vasta sitten voi syvällisesti ymmärtää oman maansa ja kansansa historiaa, kun kykenee samaistumaan siihen aikaan eläneisiin ihmisiin. Toki on yleissivistystä tietää esim. sotien alkamis-ja päättymisvuosilukuja, mutta todellisen merkityksen ymmärtää vasta, kun on kyennyt samaistumaan mahdollisimman monen asian kokeneen tuntemuksiin ja muistoihin. Ja juuri tässä on yksi muistelmien suuri ansio. Usein saamme lukea "suurten ja mahtavien" (tai ainakin omalla alallaan menestyneiden) muistelmia, mutta saako niihin todella samaistumispintaa? Parhaimmillaan saa, mutta eiköhän kaikkein parhaimman tuntuman saa siihen, kun kuulee kuinka aivan tavalliset ihmiset pystyivät elämään, hyvääkin elämää ja arkeakin, hyvinkin poikkeuksillisissa ja vaikeissakin oloissa.
Minä en arvota eri aikakausia tai körttiläisyyden paremmuutta. Minulle körttiläisyydessä henkistä kotia edustaa juuri se, että tällainen syntinen ja epäuskoinenkin kelpaa. Tottakai maailma muuttuu koko ajan ja sen myötä myös uskomisen ulkoiset puitteet. Onko kuitenkaan mikään olennainen muuttunut? Kansa vaeltaa herättäjäjuhlille körttipuvun sijaan hellemekoissa ja shortseissa (jos Luoja suo tai sitten sadetakissa
), mutta onko meidän maallisen tomumajamme verholla tosiaan uskon kannalta olennaista merkitystä? Toivottavasti ei. Eikö olennaisinta ole se, että kokoonnumme ja saamme jos hyvin käy henkistä ja hengellistä matkaevästä tulevan vuoden varalle.
Aihe: Muistelmat (Luettu 7928 kertaa)