Körttiseurojen kansanvalta

[Kalistaja]

   Körttiseuroissa on monta upeaa asiaa, yksi niistä on kansanvalta, laaja demokratia siis. Kun vaikkapa joku pappi pitää puheen, ei muita seuravieraita pakoteta vain kuuntelemaan, ei lukita suita, ei kahlita kyselevää mieltä. Seurapenkistä voi kuka tahansa nousta ja pitää ( toivottavasti koskettavan ja perustellun ) puheen, ja puheen päälle voidaan railakkaastikin veisata totuudellinen virsi. Ihanaa on myös seuroissa aistittava perspektiivi - seuroissa tajuaa, että 200 vuotta on  mahtavasti enemmän, kuin sanokaamme: 23 vuotta!

[seppos]

   Körttiseuroissa on monta upeaa asiaa, yksi niistä on kansanvalta, laaja demokratia siis. Kun vaikkapa joku pappi pitää puheen, ei muita seuravieraita pakoteta vain kuuntelemaan, ei lukita suita, ei kahlita kyselevää mieltä. Seurapenkistä voi kuka tahansa nousta ja pitää ( toivottavasti koskettavan ja perustellun ) puheen, ja puheen päälle voidaan railakkaastikin veisata totuudellinen virsi. Ihanaa on myös seuroissa aistittava perspektiivi - seuroissa tajuaa, että 200 vuotta on  mahtavasti enemmän, kuin sanokaamme: 23 vuotta!

Voi Voi.
 Nyt tuli Kalistajalle pieni virhe. Seuroissa puhutaan yleensä istualtaan eikä asetuta muiden yläpuolelle seisomaan. Jos puhe menee pieleen se voidaan katkaista aloittamalla virsi sen päälle. Tosin tämä on ylen harvinaista ja olen sen vain kahdesti nähnyt. Täytyy lohdutukseksi myöntää, että puhuja joutuu akustisista syistä eli, että kaikki kuulisivat, joskus seisomaan, mutta perusasento ja -asenne on muiden tasalta. 

[Kalistaja]

  Hengessä noustaan - ja olennaista on ettei lukita suita,vaan annetaan mahdollisuus puhumiseen. Itse olen seurapuheideni aikana paitsi istunut, myös seisonut. Ylemmyyttä tuo seisominen ei ole ollut, vaan selkeyttä! On olemassa monenlaisia seuratupia ja muita seurapaikkoja, tilanne ja paikka on sanellut ja sanelee ratkaisuni. Virren päälle veisaamisen mahdollisuus pitää säilyttää - vaikka harvinaista toki päälleveisaaminen on.

   Olennaista on etteivät papit ja muuut päätä vaikkapa valtapoliittisista tai muista arvattavista ja kyseenalaisista syistä sen paremmin perinteisissä seuroissa kuin sähköisissä seuroissa että nyt on keskustelu loppu! Ja ennen muuta: pysytelkäämme totuudessa, jättäkäämme siis huhut ja oletukset omaan arvoonsa ja asioista pois, kuten vaikkapa faktisessa lehtitekstissä yhä - onneksi - maassamme tehdään.

[Juhoma]

Edelliseen on helppo ottaa kantaa, kun ei itse ole seurapuhuja.
Mielestäni ei ole tärkeää puhuuko puhuja seisaaltaan tai istualtaan.  Pääasia on mitä hän puhuu.    Esimerkiksi, jos on syntymäpäiväseurat, niin on kohtuullista, että puhuja puhuu seisaaltaan. Sillä usein puhe kohdistetaan päivänsankarille.
Seisaaltaan puhujaa tavallisissa körttiseuroissakin kuunnellaan ehkä paremmin.
Yhden kerran olen ollut seuroissa , jossa puhe keskeytettiin aloittamalla virsi.
Se on mielestäni kauhein tilanne mitä puhuja saa kokea.

[karjalaisenkyösti]

Seuroissa puhutaan yleensä istualtaan eikä asetuta muiden yläpuolelle seisomaan.

Körtti-ideologiaan ymmärtääkseni kuuluu, että minä en ole muita parempi, vaan jos jotain olen, niin muita alempana, muiden palvelija.
(Korjatkaa, jos tulkitsin väärin)
Ainakin Paavali muistaakseni uskoi näin - ja taisi se Jeesuskin tähän suuntaan vihjailla.
(Korjatkaa, jos muistin väärin)

Jos olen siis oikein ymmärtänyt, niin tällöinhän körttiseuroissa puhuvan tulisi istahtaa lattialle, muita alemma.
Ja jos ed. mainittu tulkintani oli väärä, tällöinkin olisi puhujan syytä istahtaa lattialle (mikäli vain kuuluvuus sen sallii), jolloin varmasti vältetään tunne, että puhuja olisi muita ylempänä. Samalla tasollakin istuva puhuja helposti ihmismielissä ylentyy muiden yläpuolelle: puhujahan käyttää sillä hetkellä tietynlaista valtaa (hän kertoo, kuinka uskoo asioiden olevan) ja muut kuuntelevat.

Jos akustiikka on niin huono, että puhujan on seistävä puhuttaessa, tällöin muunkin seuraväen on noustava seisomaan.
Tässä käytännössä on toki se ongelma, että seisomaan nousu saatetaan mieltää kunnianosoitukseksi puhujaa kohtaan.
Ensiarvoisen tärkeää siis olisi se, että seurojen pitämistä pyritään välttämään tiloissa, joissa on huono akustiikka.
Akustiikalla kun on suora yhteys siihen, korotetaanko ihmistä, vaiko ei.

Joskus tulee mietittyä sitä (varmaan moni muukin tätä välillä pohtii), että kuinka pitäisi suhtautua siihen, että ihmiset ovat eri pituisia.
Varsinkin seuroissa ollessa saattaa häiritä se, että jonkun toisen pää on jonkun toisen päätä korkeammalla.
Sinälläänhän tällainen asia on varsin yleinen eri tilaisuuksissa.
Ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, että se, jonka pää on toisen päätä korkeammalla saattaa helposti langeta pitämään itseään parempana ihmisenä.
Niitä, joiden pää on alempana, saatetaan pitää vähäarvoisempana.
Ylpeyden syntiä voitaisiin torjua varsin yksinkertaisella tavalla: körttiyhteisössä yhteisesti sovitaan kaksi mittaa: istumamitta sekä seisomamitta.
Mitat pitää sopia sen verran korkeiksi, että varmasti jokainen mahtuu mukaan.
Tämän jälkeen jokainen seuravieras ostaa itselleen tuolin, jota voi ruuvata sen verran ylös/alas, että istualtaan pään yläosa saadaan ennalta määrätyn istumamitan korkeudelle.
Seuratuvan eteisessä on muutamia ylimääräisiä tuoleja niille, jotka unhoittavat oman tuolinsa kotiin taikka ovat ensi kertaa seuroissa mukana.
Näin taataan se, että jokainen olisi tervetullut seuroihin, oli hän sitten ensimmäistä, viimeistä taikka ties kuinka monetta kertaa jo mukana.
Kaikki olisivat siis tervetulleita - kaikki olisivat saman arvoisia - jne...

Seisomaan nousu seuroissa olisi toki edelleen ongelma.
Seisomaan nousu nimittäin paljastaa ihmisten erilaisuuden pituuden suhteen.
Minulla ei ole mitään hyvää ratkaisua siihen.
Toki mielikuvitusta voi käyttää ja ehdottaa jonkinlaisia puujalkoja taikka korkeita kenkiä niin, että kaikkis aisivat tuon pituusmitan täytettyä tasapäisesti.
Käytännössä tällainen järjestely olisi hankala järjestää ja siitä koituisi enemmän haittaa, kuin hyötyä.
Uskoisin kuitenkin, että hjolalin tapaa seisomamitatkin saataisiin samanlaisiksi kaikille.
Onko kellään ideoita?

Luulen, että käytännössä ainut toimiva tapa kuitenkin on se, että seuroissa vältettäisiin seisomista.
Tämä toki vaatii erilaisia muita järjestelyjä, kuten sen, että akustiikka on kunnossa.

[seppos]

Yhden kerran olen ollut seuroissa , jossa puhe keskeytettiin aloittamalla virsi.
Se on mielestäni kauhein tilanne mitä puhuja saa kokea.

Molemmat kerrat kun minun läsnä ollessani on näin käynyt ovat olleet sellaisia, että puhuja ei ole päässyt puheestaan ulos vaan jäänyt pyörimään tavallaan ympyrää. Toisin sanoen se on ollut helpotus eikä häväistys. Toinen oli tavallisesti erinomaisesti puhuva tohtorismies, joka jäi jostain syystä silmukkaan. Kertakaan ei ole sattunut, että puhe olisi sen asiasisällön vuoksi keskeytetty, vaikka joskus olisi kyllä ollut tarve lähellä. Täytynee tähän todeta, että suurempi ongelma on se ettei puhujalla ole sillä kerralla mitään sanottavaa kuin se, että puhuu pehmeitä.

[karjalaisenkyösti]

Molemmat kerrat kun minun läsnä ollessani on näin käynyt ovat olleet sellaisia, että puhuja ei ole päässyt puheestaan ulos vaan jäänyt pyörimään tavallaan ympyrää. Toisin sanoen se on ollut helpotus eikä häväistys. Toinen oli tavallisesti erinomaisesti puhuva tohtorismies, joka jäi jostain syystä silmukkaan. Kertakaan ei ole sattunut, että puhe olisi sen asiasisällön vuoksi keskeytetty, vaikka joskus olisi kyllä ollut tarve lähellä. Täytynee tähän todeta, että suurempi ongelma on se ettei puhujalla ole sillä kerralla mitään sanottavaa kuin se, että puhuu pehmeitä.

ITse nolostuisin valtavasti, jos puheeni keskeytettäisiin laulamalla.
Toisaalta, jos koko seuraporukka olisi hyviä tuttaviani, silloin nolostuminen ei olisi varmaan suurensuuri, enkä sitä niin pahana pitäisi.

SeppoS'in kokemukset keskeytyksistä ovat kieltämättä varsin hyviä. Tuolla tavalla sitä keskeyttämistointa tulisikin harjoittaa, juuri puhujan tueksi.

[Jampe]

Minun mielestä tuo ei ole mitenkään hyvä tapa, että kuka tahansa saa puhua seuroissa. Oikeastaan mallikoitten ei tarvitsisi antaa puhua ollenkaan, tai korkeintaan jos oikein tarkan ja kovan seulan läpi joutuisivat käymään jossa tutkittaisiin juurta jaksain miten uskovat ja aikovat puhua. Näitä omien kokemusten jaarittelijoita on liian paljon eivätkä ne rakenna seurakuntaa mitenkään.  Ja toinen, että jos puhe keskeytetään veisaamalla, niin millä lihaksilla ne veisaajat katsovat voivansa sen keskeyttää?  Onko heillä sitten itsekin samanlaisina maallikoina joku suurempi viisaus arvostella mikä keskeytetään ja mikä ei?
Kyllä se on parempi että pappi puhuu ja muut kuuntelee. Sekin ihmetyttää monesti että kun on kuultu seurapuhe tai jp-puhe niin heti alkaa penkissä arvosteleminen, oliko puhe "hyvä" vai "huono". Ihan kuin oltaisiin tultu arvostelemaan miten hyvin puhuja saarnaa! Sitä olen monesti ihmetellyt että mitä nämä ovat arvostelemaan kun itse istuvat opetettavina tai ovat tulleet kuulemaan?  
Arvostelu perustuu useinkin siihen miten hyvin puhe "kolahti" omalle kohdalle mutta sehän on aivan väärin ja humpuukia!  Kaikkihan kai on tarkoitettu opiksi eikä sieltä metsästellä  kokemuksia ja tuntemisia että mikä tuntuu milloinkin muka osuvan. Se se vasta onkin valikoivaa kuuntelemista! Pappien pitäisi saada kuulustella ihmisiä niinkuin ennenvanhaan on ollut, että ymmärsivätkö ne puhutun oikein vai määrätäänkö lisäläksyjä. Tästä on tietysti taas yksi ja toinen eri mieltä mutta se ei muuta asiaa miksikään.

[karjalaisenkyösti]

Ja toinen, että jos puhe keskeytetään veisaamalla, niin millä lihaksilla ne veisaajat katsovat voivansa sen keskeyttää?  Onko heillä sitten itsekin samanlaisina maallikoina joku suurempi viisaus arvostella mikä keskeytetään ja mikä ei?

Taidat olla oikeassa.
Tavalliselta seuraväeltä pitäisi ehkä ottaa veisuuoikeus kokonaan pois. Tuskin osaavat käyttää oikeuttaan aina oikein.
Voisi olla paikallaan, että seuroissa on aina mukana papeista koostuva veisuukuoro, jolla vin on veisuuoikeus.
Muut kuunnelkoot.
Jos sitten joku maallikko ajautuu jaarittelemaan, tämä papeista koostuva veisuuporukka sitten lopettaa puheen veisaamalla.
Puheen pitäjälläkin on mukava jännitys päällä, että alkaako se veisuu vaiko ei.
Puhetta pitäessä voi seurailla veisuupapistoa. Jos papiston ilme alkaa synkistyä, on se jonkinlainen indikaattori sille, että nyt kannattaa lopetta, tai muutoin veisuu alkaa.
Nythän tiettävästi seuroissa ei ole mitään tahoa, jota seuraamalla voisi päätellä, että milloin ollaan puheessa ollaan menemässä liian pitkälle.
Ainakin jos ajattelen itseäni puhumassa, on varsin todennäköistä, että kohta alkaa veisuu.
Jos voisin seurata jotain mittaria, niin pystyisin lopettamaan ennen, kuin nolaudun.


Jos taasen on sellainen tilanne, että seuraväellä on veisuuoikeus, sitä tulee papiston valvoa.
Jos veisuu menee jostain syytä mahdottomaksi (en ryhdy erittelemään mahdollisia syitä), voi joku papistosta lopettaa veisuun alkamalla puhua kesken veisuun. Tällainen tilanne ei ole edes noloa, koska nolotus ikäänkuin jakaantuu koko veisaavan porukan ylle, eli käytännöllisesti katsoen ei kenekään ylle.

Myönnän, että ideani saattavat olla kovin paljon aikaansa edellä ja on vaara, että foorumilaiset aloittavat veisuun juuri minun uudistusmielisten tekstieni äärellä.

[karjalaisenkyösti]

Körttiseuroissa on monta upeaa asiaa, yksi niistä on kansanvalta, laaja demokratia siis. Kun vaikkapa joku pappi pitää puheen, ei muita seuravieraita pakoteta vain kuuntelemaan, ei lukita suita, ei kahlita kyselevää mieltä. Seurapenkistä voi kuka tahansa nousta ja pitää ( toivottavasti koskettavan ja perustellun ) puheen, ja puheen päälle voidaan railakkaastikin veisata totuudellinen virsi.

Henkilökohtaisesti minun on vaikea uskoa tätä.
Näin ei ymmärtääkseni ole ainakaan meillä vapaissa suunnissa.
Meidän seuroissa saa puhua - kutsumme sitä todistamiseksi - kuka tahansa, mutta ei voi puhua mitä tahansa.
Puheen pitää olla kutakuinkin niissä raameissa, mikä meillä uskotaan oikeaksi.
Puheen esitystapakin pitää olla tietyissä raameissa. Esim. halleluja-huuto kovaan ääneen saattaa kuulua hyviin tapoihin.
Jos ryhtyy puhumaan vaikkapa "kasteen armosta" taikka lapsikasteesta taikka alatiestä kovin innokkaasti, kokouksen johtaja mitä ilmeisimmin ystävällisesti lopettaa puheen. Tämä voi tapahtua vaikka siten, että hän tulee rukoilemaan puhujan puolesta ja pyytää muitakin rukoilemaan.
Lopetustapoja meillä on useita, ei vain se, että alamme laulamaan.

Henkilökohtaisesti olen vakuuttunut, että sama kaava toimii myös körttiseuroissa: puhua saa, jos puhe suurinpiirtein pysyy niissä uskomusmaailman rajoissa, jota körttiläisten keskuudessa edustetaan ja jos esitystapa myös pysyy suurinpiirtein totutuissa raameissa.

Väitän, että tämä kaava pätee kutakuinkin kaikkiin uskontokuntiin ja aattellisiin yhdistyksiin - kukaan ei ole siitä vapaa.
Jos oma uskomusmaailma ja tavat ovat yhtenevät oman ryhmän kanssa, saattaa helposti tulla sellainen kuva, että tämä oma ryhmä on varsin suvaitsevainen, joka hyväksyy erilaisuutta paljon. Tämä illuusio johtuu kuitenkin siitä, että henkilö ei ole koskaan joutunt kokeilemaan suvaitsevaisuuden rajoja: hänellä ei ole ollut siihen mitään syytä.

Ryhmät ovat erilaisia - peruskaava on kaikkialla sama.
Näitä kaavoja on pääsääntöisesti hyvä kunnioittaa.
Jos liikut körttiseuroissa, on huomaavaisuutta ottaa se huomioon ja  käyttäytyä seurojen arvon mukaisesti.
Jos olet helluntaiseuroissa, voi olla huomaavaista, että huudat puheen väliin jonkun uskonnollisen sanan.
Näitä sanoja huudellessa tulee toki ottaa huomioon se, mitä puhuja sillä hetkellä puhuu.
Väärän paikkaan saarnassa taikka todistuspuheenvuorossa huudettu kipakka uskonnollinen tokaisu saattaa luoda varsin koomisia tilanteita.

[Pirska]

Kerran olen ollut seuroissa, jossa puhuja yritti aikansa, mutta ei päässyt alkua pidemmälle. Lopulta hän itse totesi, että nyt ei vain onnistu. Sitten aloitimme virren ja sen jälkeen aloitti seuraava puhuja. Ei kait siinä ollut sitten sen kummempaa kuin jatkoimme seuroja.

Karjalaisenkyöstin ehdottamaa veisuun lopettamista en kannata sen takia, että seuroissa veisataan aina siionin virsiä ja ne ovat kaikki hyviä alusta loppuun. Niissä ei ole mitään korjaamista.

Rupesin muistelemaan, että olikohan ennenvanhaan sellainen tapa, että puhujat puhuvat istualtaan. Nykyään toki puhuvat, mutta missä vaiheessa se tuli kuvioihin, en muista. Kyllähän puhe kuuluu hyvin kotiseuroissa, mutta ei välttämättä isossa seurakuntasalissa.

[karjalaisenkyösti]

Haluan vielä lisätä tähän sen, että Kalistajan tuoma näkökanta on täysin hyväksyttävä ja normaali ja yleinen tapa ajatella.
Niin meillä helluntalaistenkin piirissä ajatellaan, että juuri meidän seurat ovat niitä parhaita, rakkaudelisimpia ja sellaisia, joissa vallitsee suurin vapaus. Sallittakoon tällainen ajatusmalli myös meille.
Ehkä sen näin pitää ollakin, että jokainen vetää kotiin päin, eikä taida olla kovin yleistä, että kukaan pystyy katsomaan puolueettomasti omaa ryhmäänsä.

Sellaista Raamatun kuvaamaa nöyrää alatietä kulkevaa porukkaa, joka pitää toisia itseään parempana, tuskin on olemasakaan.

[karjalaisenkyösti]

Muistuu mieleeni eräs tapaus, joka minulle on kerrottu.
Seuroissa (meillä kutsutaan seuroja kokouksiksi) eräs henkilö puheensa aluksi (meillä kutsutaan siis puheita todistuksiksi) sanoi, että "todistukseni aluksi luen Apostolien teot läpi".
Todistuspuheenvuoroihin hyvin tavallisesti (ja se on toivottavaa) luetaan pätkä Raamatusta.
Tarina kertoo, että jossain Apostolien tekojen alkupuolella saarnaaja (meillä kutsutaan pappeja saarnaajiksi) tuli lopettamaan tuon todistuspuheenvuoron.
Liekö sana satuttanut.

[mt]

Taidat olla oikeassa.
Tavalliselta seuraväeltä pitäisi ehkä ottaa veisuuoikeus kokonaan pois. Tuskin osaavat käyttää oikeuttaan aina oikein.
Voisi olla paikallaan, että seuroissa on aina mukana papeista koostuva veisuukuoro, jolla vin on veisuuoikeus.
Muut kuunnelkoot.

Juuri näin, Jampe ja Kyösti! Olen kuitenkin KPT-linjalla (Koko Programmi Toimeen). Maallikot pois seuroista! Kyllä niitä pappeja Suomenmaassa riittää seuraväeksi asti. Ihan nuorille papeille pääsykoe. Puhujilta vaaditaan pastoraalitutkinto hyvin arvosanoin. Kuuntelijoille pistokokeita silloin tällöin, niin eivät pääse laiskistumaan.

Tässä on päätoimikunnalle seuraavan strategian pohjaa. Esitän lopuksi yhden omakohtaisen kysymyksen. Jos suorittaa avoimessa yliopistossa 15 opintoviikon yleisen teologian kurssin, saako tulla ikkunan taakse kuuntelemaan?

Mt

[karjalaisenkyösti]

Maallikot pois seuroista!

Varsin käänteentekevä ehdotus!
Parantaa olennaisesti jo esitettyjä tapoja, joilla seurojen nöyryystasoa saadaan kohotettua.
Jos kerran puhujat on koulutettu, miksi totisesti kuuntelijoiden pitäisi päästä vähemmällä?

Ihminen on luonut avukseen erilaisia mittareita.
Vielä 100 vuotta sitten tuskin osattiin edes uneksia erilaisista mittareista, jotka ovat nyttemmin nykypäivää: nopeusmittarit, säteilymittarit, yms. fyysisiä ilmiöitä mittaavia laitteita.
Viimevuosikymmeninä on jopaopittu mittaamaan ihmisen psyykenmaailman liikkeitä. Valheenpaljastusmittarit ovat tästä esimernokkinä.
On varmaan ajan kysymys, kun saadaan kehitettyä nöyryystasoa mittaava mittari.
Voihan olla, että sellainen on jo kehitetty, taikka kehitteillä - en tosin muista kuulleeni siitä.
Joku ehkä naurahtaa kuullessaan nöyryysmittarista, mutta niin varmaan 100 vuotta sitten olisi naurahdettu valheenpaljastuskojeelle, taikka joku sata vuotta sitten moni olisi naurahtanut lämpömittarille.

Tähänastiset ehdotukset toteutettuna luovat siis hyviä edellytyksiä ja hyvät rakenteet seurojen nöyryystason nostolle.
Kunnianhimoinen tavoite, josta körttiseuroissa voidaan tulevaisuudessa varmasti ylpeillä, on saavuttaa täydellinen nöyryystaso.
Ja tämä taso tietysti varmennetaan siihen tarkoitukseen tehdyllä mittarilla.

Toki ymmärrän, jalat maassa olevana ihmisenä, että ihminen ei voi saavuttaa juuri mitään täydellistä - ei edes nöyryyden saralla.
Tästä johtuen tulee määritellä jokin tietty nöyryyden taso (vähäisessä määrin ylpeyttä on pakko suvaita), josa on saavutettava, ennen kuin seurat voivat alkaa. Seurojen Rakenteita muuttamalla sekä erilaisia asioita kokeilemalla tätä maksimiylpeyden tasoa voidaan ajanoloon sitten seuroissa edelleen laskea.

Joskus nuorena miehenä omistin Commodore 64 tietokoneen.
Meillä helluntaiseurakunnissa kehoitettiin kiittelemään Jumalaa mahdollisimman paljon yhtäjaksoisesti.
Siinä kiitellessä saattoi joskus jopa unhoittaa, että ketä tässä nyt kiitetäänkään ja mistä.
Joskus jatkuva kiitteleminen kävi voimille.
Tein tietokoneelleni ohjelman, joka hoiteli tätä jatkuvaa kiittämistä huomattavasti tehokkaammin ja valtavan paljon nopeammin, kuin minä.
Siinä se kone sitten kiitteli puolestani. Jotain sähkönsyötön kanssa oli ongelmia, kun minun kiittävä ohjelmani kaatui tuon tuostakin.
Vaan, kyllä se ehti paljon kiittääkin.
Selvää lienee, että kone teki tätä tointa huomattavasti nöyremmin ja puhtaimmin mielin, kuin minä olin sitä onnistunut tekemään.

Nöyryysmittarin kehittämisen jälkeen suuntaus körttiseuroissakin lienee sellainen, että jos todellakin halutaan poistaa kaikki eriarvoisuus ja ylpeys sekä ylpeyteen lankeamisen vaara seuroista, kaikki puheet ja veisuut tulevat nauhalta - tekniikka yleensäkin hoitaisi koko jutun alusta loppuun asti.
Mahdolliset puheen keskeytyksetkin hoidetaan koneellisesti: kone keskeyttää koneen.
Ja, jos on riittävän huono ihminen, pääsee seuraamaan seuroja seuratuvan ulkopuolelta, riittävän etäisyyden päästä tuvasta - papisto tietysti lähinnä seuratupaa.

Ja minä takaan: seurojen ylpeysprosentti on nolla.

Herättäjäyhdistyksen kannattaa huolellisesti tutustua tällä palstalla tulleisiin ideoihin, joilla nöyryystasoa voitaisiin nostaa seuroissa ja ryhtyä toteuttamaan niitä ja jatkojalostamaan niitä. Näitä ideoita ei voi toteuttaa yhdellä rysäyksellä, vaan se on pidemmän aikavälin projekti, johon olisi jo syytä ryhtyä.
Voisi olla paikallaan, että jossain (esim. Aholansaaressa) uudistukset ensin testattaisiin, ja sen jälkeen otettaisiin käytäntöön muuallakin Suomea.

Vielä eräs muistikuva, joka tukee sitä, että erilaisilla teknisillä ratkaisuilla voi vaikuttaa oleellisesti seurojen onnistumiseen.
Eräs henkilö Lapuan helluntaiseurakunnasta joskus 80 luvun alkupuolella (olin silloin Lapualla kauppaopistossa) toimi paikallisessa helluntaiseurakunnassa miksarina - hoiti äänentoistoa.
Hän oli huomioinut sellaisen seikan, että jos loppuseuroissa hän oli pitänyt äänentoistoa voimakkaammalla, oli siitä seurauksena se, että monet kokivat Jumalan läsnäolon seuroissa voimakkaampana, kuin silloin, jos äänentoisto oli hiljemmällä.
(Meillä helluntaiseurakunnissa puhutaan paljon "Jumalan läsnäolon" kokemisesta. Körttikielelle käännettynä se lienee jotain hyvänolon tunnetta, jossa ihmisestä tuntuu, että Jumala on siinä aivan lähellä, ellei jopa vieressä. Normaalistihan Jumala on jossain kauempana, jossain harmaiden pilvien tuollapuolen. Se voi olla myös jonkinlainen uskonnollinen voimakas liikutuksen tunne, joka ilmiönä varmaan on tuttu myös körttikansalle, vaikka siitä tunteesta käytetäänkin körteissä eri nimitystä.)