Pitäisitkö hääseurat tai ihan vaan kotiseurat?

[Oksanen]

Hurskasta heilaa on nyt haettu körttifoorumilla muutama päivä. Entä sitten kun se heila on löytynyt, pitäisitkö hääseurat?
Minä siis löysin sen "hurskaan heilan" körttiopiskelijoiden toiminnasta. Häätkin pidettiin ja ainakaan vielä ei olla erottu. Me olimme molemmat opiskeluaikana erittäin aktiivisia körttiopiskelijoita ja oli aika selvää että hääseuratkin piti pitää. Niistä hääseuroista on aikaa tänään 16 vuotta.
Olen ollut Maunon aikaan rippileirillä Aholansaaressa isosena ja muistelen edelleen aika ajoin Maunon paatoksellista puhetta siitä että perhejuhlien yhteydessä on hyvä pitää seurat. Suurimmalle osalle meidän häävieraistamme seurat olivat vähän turhan eksoottinen kokemus mutta seurat tuli pidettyä. Se tuntui silloin olevan hyvin tärkeää. Niiden seurojen ideasta voi kyllä Maunokin ottaa aika ison kunnian, jos körttiläinen nyt kunniaa mistään haluaa ottaa. Niin ne puheet nuorille joskus kantavat hedelmää.

Kotiseurojen puolesta puhuminen täytti ajatuksiani paljon 90-luvun alkupuolella. Täällä Varsinais-Suomessa tuntui olevan todella taistelua yrittää saada ihmisiä järjestämään kotiseuroja. Meidän nuori lapsiperheemme järjesti yleisiä kotiseuroja muutaman kerran ja muitakin tuttuja melkein pakotettiin niiden pitoon. Ei siitä syntynyt mitään pysyvämpää ilmiötä. Minulle se oli suuuri pettymys. Joskus intouduin puhumaan asiasta seuroissa, joissa eturivissä istui arkkipiispa ja muita kirkollisia merkkihenkilöitä. Jännitys oli niin kova, että kieli tarttui kitalakeen. Puhe tuli kuitenkin pidettyä. Ei minua edelleenkään saa seurakuntasaliin jäykistelemään.

Pari kysymystä kommentoitavaksi:
Onko kotiseurojen aika kaupunkilaistuneessa körttiläisyydessä mielestäsi ohi?
Tuntuukö hääseurojen pito nykypäivänä mustavalkokuvien aikaan sijoittuvalta muinaisjäänteltä? Voisitko itse pitää hääseurat tai oletko ehkä jo pitänytkin omissa häissäsi seurat?
Keksi itse lisää kysymyksiä!

[Jampe]

Seurat ovat mielestäni ihan ok. Samoin kotiseuratkin mutta hääseuroihin en haluaisi (joutua). Mielstäni häissä pitää olla hauskaa ja keveä tunnelma, laulua ja tanssia, ruokaa ja juomaa ja seurustelua. Kirkossa on se vakavempi puoli ensin ja sitä pitää kunnioittaa sellaisenaan. Hääseurat menee jo vähän liian "hengelliseksi".

[Sanneli]

Voisin pitää hääseurat. Olihan mulla myös rippiseurat kotona konfirmaatiota seuraavana päivänä ja oli lakkiaisseurat. Mikä ettei, tuntihan siihen vain menisi, eikä varmaan haittaisi vieraitakaan.
Eihännyttoki kotiseurojen aika ohi ole. Täällä niitä on varmaan kolmattakymmentä joka vuosi.

[Pirska]

Hääseuroissa voisi olla sellainen vaikeus, että kaikki häävieraat eivät tuntisi oloaan kovin kotoiseksi. Tilanne voisi olla vaivautunut.

Meillä oli sellaiset häät, että hyvin monet tulivat kiittelemään jälkikäteen, että olipa mukavat häät. Ne pidettiin seurakuntatalolla ja syömisten ja juomisten ja seurustelun lisäksi meillä oli ohjelmaa. Ohjelmassa oli musiikkiesityksiä ja puheenvuoroja. Huumoria ei ollut unohdettu.

Vierastan häissä televisiosta matkittuja elementtejä morsiamen ryöstöineen, rahan keräämisineen häävierailta ja sukkanauhan irrottamisineen (yäk).

[Pirska]

Unohdin vielä mainita, että kotiseuroja on tullut pidettyä sitten siitäkin edestä. Sinne tulevat ne, jotka ovat oikeasti seuroihin tulossa.

[Oksanen]

Meidän häissä oli aluksi lyhyet seurat, sitten syötiin ja sitten oli se hauskan ohjelman osuus. Hääjuhlan paikka oli tunnelmallinen seurakuntakoti, jossa me olimme viettäneet monia hetkiä kirkkokahveilla opiskelijoiden iltakirkkojen jälkeen.
Kieltämättä tänä päivänä voisi  hääseurat jäädä pitämättä. Silloin 16 vuotta sitten se vaan tuntui todella tärkeältä asialta.

[jude]

Me pidetään seurat häiden aattoiltana. Olisi kummallista olla Aholansaaressa ilman mitään ohjelmaa pirtissä (vihkiminen on leirikirkossa), ja aattoseuroihin voivat osallistua ne jotka sitä haluavat.

[Oksanen]

Me pidetään seurat häiden aattoiltana. Olisi kummallista olla Aholansaaressa ilman mitään ohjelmaa pirtissä (vihkiminen on leirikirkossa), ja aattoseuroihin voivat osallistua ne jotka sitä haluavat.

Kuulostaa todella hyvältä ratkaisulta.

[seppos]

Me pidimme ikimuistoiset hääseurat. Eleniuksen Jaakon piti vihkiä meidät, mutta hän makasi silloin Meilahdessa ja niin paikallinen kirkkoherra Timo Holma vihki meidät suoraan jumalanpalveluksen jälkeen niin, että kirkkoväki noin 350 henkeä istui häiden aikan vielä penkissä. Seurat olivat vaimon kotona ja kirkkoherran 45 minuutin puheen jälkeen kukaan muu ei puhunut, vaikka oli sitä suunnitellut. Sitä tulee elokuussa 40 vuotta ja vielä menee hyvin. Siis kannattaa pitää hääseurat, vaikkei ne menisikään ihan putkeen.

[Mauno]

Hei!

En oo kovin häävi herännyt ja sen vuoksi pikkukunnian voin ottaa Oksasen muistelemista juttujeni vaikutuksista parin vuosikymmen takaa.

Jampe arveli, että häissä pitää olla keveä ja hauska tunnelma. Aivan oikein! Pirska arveli, että hääseuroissa voisi olla joillakin vaivaantunut tunnelma.

Mä koen, että tavallisissakin seuroissa voi olla hauskaa ja keveä olo - eihän seurojen tarvitse olla ahdistava juttu. Kalistaja muisteli talvella Turussa, että Pohjanmaalla körttipapeilla on ohjeena: seurapuheessa ja saarnassa tulee olla kolme tai neljä kaskua - hautajaisseuroissa riittää kaksi.

Jos tunnelmia pohditaan, niin kyllä minulla on joskus seuroissa vaivaantunut olo.

miettii Mauno

[seppos]

Hei!

En oo kovin häävi herännyt ja sen vuoksi pikkukunnian voin ottaa Oksasen muistelemista juttujeni vaikutuksista parin vuosikymmen takaa.

Jampe arveli, että häissä pitää olla keveä ja hauska tunnelma. Aivan oikein! Pirska arveli, että hääseuroissa voisi olla joillakin vaivaantunut tunnelma.

Mä koen, että tavallisissakin seuroissa voi olla hauskaa ja keveä olo - eihän seurojen tarvitse olla ahdistava juttu. Kalistaja muisteli talvella Turussa, että Pohjanmaalla körttipapeilla on ohjeena: seurapuheessa ja saarnassa tulee olla kolme tai neljä kaskua - hautajaisseuroissa riittää kaksi.

Jos tunnelmia pohditaan, niin kyllä minulla on joskus seuroissa vaivaantunut olo.
miettii Mauno

Kiitos vaan Maunolle ja ilmeisesti myös Oksaselle siitä riparista, jos se oli vuonna 1986 ja Rusasen Johanna oli samalla leirillä, niin meidän esikoinen oli sillä myös yhtenä pienenä.

[Johannes]

Kiitos vaan Maunolle ja ilmeisesti myös Oksaselle siitä riparista, jos se oli vuonna 1986 ja Rusasen Johanna oli samalla leirillä, niin meidän esikoinen oli sillä myös yhtenä pienenä.

Minä synnyin 1986!

Joo itse olen miettinyt, että jos ja toivottavasti kun itselle sattuu joskus se oikea kohdalle, niin haluan seurat siihen syssyyn. En hääpäivänä, mutta esim. edellisenä iltana. Samoin ois kiva saada vihkiminen sen pidemmän kaavan mukaan ehtoollisen viettoineen. Kaupungeissa oikein ärsyttää se kiire kirkon tilaisuuksissa, kun vihkimisiäkin on puolen tunnin välein ja ne menevät sarjatulilla. Maaseudulla onneksi on vielä edes vähän enemmän aikaa rauhoittua, vaikka kiire se on sielläkin. Papit saarnaavat ajan tärkeydestä ja itse näyttävät parasta esimerkkiä, kun vähän väliä kelloa vilkuilevat. Kateellinen olen siksi ollut muille (pienemmille) kirkkokunnille Suomessa, joissa ei ole kiire minnekään, vaikka pappeja on paljon vähemmän. Sen vuoksi haluan itselleni tutun papin ja pitkän kaavan mukaan häät. Mutta ensin pitäisi vain löytää se morsian...   

[llwyd]

Jaa, on ollut ristiäisseurat, rippiseurat, yo-seurat ja hääseurat... Minusta kyllä sopivat näihin tilanteisiin erittäin hyvin. Kotiseurat eivät sinänsä olisi mikään mahdottomuus, mutta korkeampi kynnys jostain syystä on niiden suhteen.

[Oksanen]

Kiitos vaan Maunolle ja ilmeisesti myös Oksaselle siitä riparista, jos se oli vuonna 1986 ja Rusasen Johanna oli samalla leirillä, niin meidän esikoinen oli sillä myös yhtenä pienenä.

Puhutaan kyllä varmaan ihan samasta leiristä...

Unohdin vielä mainita, että kotiseuroja on tullut pidettyä sitten siitäkin edestä. Sinne tulevat ne, jotka ovat oikeasti seuroihin tulossa.

Hyvä pointti. Seurankuntasalien seuroihin tulijat eivät ainakaan meilläpäin välttämättä tiedä mihin tilaisuuteen ovat tulleet.

Turussa on kristillinen opisto, mutta siitä huolimatta laskisin kotiseutuni körttiläisyyden periferiaan kuuluvaksi. Lounais-suomalainen traditio on sellainen, että seurat viedään seurakuntasaleihin. Minusta tuo traditio on oikein seurojentappajatraditio. Minusta kotiseurat ovat oikeastaan ainoa mahdollisuus ylläpitää vuorovaikutteisuutta seuroissa. Tähän joku voi kommentoida, että voihan seuraväki valita virren seurakuntasaleissakin. Uskon kuitenkin että jollain tavalla ymmärrätte mitä minä tarkoitan.
Minua itseäni on kuljetettu pikkuvauvasta lähtien Herättäjäjuhlilla, mutta minuun kolahti oikeastaan vasta se seuratraditio johon minä tutustuin Aholansaaressa. Ennen omaa rippikouluani Saaressa en ollut ikinä ollut kotiseuroissa. En ollut tutustunut siihen traditioon, johon kuuluu edes jollain asteella mahdollisuus vuorovaikutteisuuteen, spontaaneihin puheenvuoroihin ja tasavertaisuuteen. Se oli kuitenkin se seuratraditio, johon minä nuoruusvuosinani halusin sitoutua.

Herännäisyydessä on vuosikausia puhuttu sitoutumattomuuden ongelmasta. Kuvittelisin, että kotiseuroissa kävijän on helpompi tuntea kuuluvansa johonkin. Seurakuntasaleissa käyvät eri tilaisuuksissa (mm. siioninvirsiseuroissa) samat ihmiset, korkeintaan laulukirja vaihtuu (kärjistys!!!). Kuinka siinä nyt voisi sitoutua yhtään mihinkään. Herännäisyyden omaleimaiset piirteet säilyvät parhaiten kotiseuroissa.

Vielä niistä hääseuroistakin...
Minun äitini on isosta hämäläisestä työläisperheestä. Isäni on suomenruotsalainen. Näistä lähtökohdista on helppo ymmärtää, että suuri osa meidän häävieraistamme koki varmaan olonsa hieman kiusaantuneiksi tai ainakin vieraaksi hääseuroissamme. Äidin veljet sanoivat asian ihan suoraankin. Helpompaa on varmasti ajatella seuroja perhejuhliin teillä, joita ympäröivät körttitradition hyvin tuntevat suvut. Se tarkoittanee varmaan sitä, että puolisoiden suvut ovat ainakin alunperin kotoisin vahvalta körttialueelta.

[seppos]

Vielä niistä hääseuroistakin...
Minun äitini on isosta hämäläisestä työläisperheestä. Isäni on suomenruotsalainen. Näistä lähtökohdista on helppo ymmärtää, että suuri osa meidän häävieraistamme koki varmaan olonsa hieman kiusaantuneiksi tai ainakin vieraaksi hääseuroissamme. Äidin veljet sanoivat asian ihan suoraankin. Helpompaa on varmasti ajatella seuroja perhejuhliin teillä, joita ympäröivät körttitradition hyvin tuntevat suvut. Se tarkoittanee varmaan sitä, että puolisoiden suvut ovat ainakin alunperin kotoisin vahvalta körttialueelta.

Vähän samaa vikaa täälläkin. Äiti on Helsinkiläisestä työläisperheestä ja isä oli syntyjään Pietarista pikkuvirkamiehen poika. Herännäisyyteni on paikallisesta seurakunnasta eliolen käännynnäinen. Vaimon kotikylässä seurat olivat tuttuja,mutta enempi lestadiolaisten ja evankelisten. Kotiseurojaolemmepitäneet, mutta niihin myllä täytyy väki nimeltä kutsua. Lehtilmoituksella ei uskalla ihmiset tulla toisen kotiin ellei ole merkkipäivä.