Lainaukset ei olleet Saliksen vaan minun, että sellainen pieni korjaus.
Nyt kyllä tein kardinaalivirheen.
Pyydän anteeksi Salikselta ja sinulta.Ikävä kyllä, en taida päästä itse korjaamaan tuota asiaa.
Jaksaisiko joku ylläpidosta korjata tuon, eli edellisen tekstini lainaukset ovat Jampelta (tai vähintäänkin poistaa Saliksen nimi lainauksista).
Korjaus olisi tärkeä tehdä, jotta henkilöiden sanomiset eivät menisi sekaisin.
Itsehän käskit minun mennä lukemaan Lutheria jotta minäkin tyhmeliini oppisin jotain! Olisit edes antanut jonkun tarkemmin määritellyn kirjan ja kohdan siitä niin olisin voinut lukea mitä tarkoitat, mutta tuollainen ylimalkainen heitto tyyliin: "mene lukemaan Lutheria!" kuulostaa siltä että et viitsi itse vaivautua vastaamaan kun olen mielestäsi niin "tyhmä", ettei vastaaminen kannata? Minusta on äärimmäisen tympeää muutenkin jos vastaillaan raamatunkohdilla tai sanomalla että mene lukemaan sitä ja tätä.
Vai olet sinä mielestäni tyhmä.
Kaikenlaisia sammakoita minäkin olen sitten mennyt kirjoittamaan.
Liekö mielenhäiriö minuun iskenyt? Ei toista saa sanoa tyhmäksi.
Mitään yksittäistä kirjan kohtaa en täläl erää anna, mutta kirjan nimen/nimiä voisin mainita.
Itselleni tärkein alan opus on lutherin Galatalaiskirjeen selitysopus.
Se on paksu, siinä 700 sivua. Kyseinen kirja ei tule koskaan liian usein luetuksi minunkaltaiselleni ihmiselle.
Uskoisin, että yleensä jos lukee Lutheria, ei voi olla törmäämättä varmoihin näkemyksiin/teorioihin uskosta.
Lutherin Jesaja 53:n selitysteos on mielestäni myös hyvä tässä. Se on kohtalaisen lyhytkin.
Lutherin "Sidottu ratkaisuvalta" (en ole lukenut kokonaan) lienee myös hyvä tässä asiassa.
Aloitin sen lukemisen, mutta se oli jossain määrin minulle aika vaikeatajuinen, joten olen joutunut aloittamaan sen lukemisen uudestaan.
Milloin lienen saavani sen loppuun. useammin luettava kirja tuokin minulle on.
Mikä ihmeen "totena pitäminen"? Taasko lisää määrittelyitä?
Usko puhekielessä toki on totena pitämistä.
Sallithan sen minulle, että en ole vakuuttunut siitä, että Raamatun termi "pelastava usko" olisi pelkästään tai ollenkaan totena pitämistä?
Minulla on omat perusteluni tälle epäilykselleni, jost amuutama sana myöhemmin.
Siis sinunko mielestäsi uskon määrittelyjen puuttuminen on omavanhurskautta?
Kirjoitin näin (tummennan yhden sanan):
"aivan samaan tapaan, kuin
tietoinen uskon määrittelyjen asettamatta jättäminenkin lienee omavanhurskautta."
Edustamani ihmistulkinta on sellainen, että ihmisessä asuu pysyvästi "omavanhurskauden peikko".
Se käyttää uskomukseni mukaan hyväkseen kaikkea ihmisen tietoista toimintaa.
Kun ihminen tiedostaa esim. oman nöyryytensä, on peikko siinä jo vierellä täysissä voimissaan, taikka hyvin hyvin,
hyvin lähellä.
Eli uskoisin, että jos tietoisesti tekee jonkun asian toisin (paremmin/huonommin) kuin joku toinen, virkistyy se omavanhurskauden peikko siinä samassa entistä aktiivisemmaksi. Minulla tämä peikko toimii tällä tapaa, ja ymmärtääkseni moni muukin uskoo omalla kohdallaan havainneensa samanlaisen ilmiön suhteessa tuohon peikkoon.
Pieni lapsi joka uskoo niin yksinkertaisesti kun raamattu käskee, on siis omavanhurskas kun ei määrittele uskoaan tarkemmin?
Pieneltä lapselta meidän tietojemme mukaan puuttuu tuo tietoinen uskon valitseminen tai tietoinen määritteleminen, joten en voi mitenkään uskoa, että omavanhurskaus olisi siinä vaarana. Jeesuksen sanat, joihin viittaat, mielestäni antaisi ymmärtää, että siinä ei omavanhurskautta ole ollenkaan, vaan sitä uskoa, joka Jumalankin mielestä on oikeaa pelastavaa uskoa.
Lapsi tuskin osaa pitää mitään asiaa tässä uskonsa tilassa totena. Hänellä vain on pelastava usko, koska hän on osannut ottaa taivasten valtakunnan vastaan oikealla tavalla. En tiedä kuinka, mutta on vain sen ottanut. Tai sitten se on vain annettu.
Tämänkään Raamatun kohdan perusteella en voi allekirjoitta sitä, että Raamatun puhuma pelastava usko olisi jonkin asian totena pitämistä.
Toivottavasti saat kiinni siitä logiikasta, joka minulla tästä uskon tietoisesta/tiedostamattomasta ja minulle täysin selittämättömästä olemuksesta.
Nykyäänhän kuulostaa siltä että "pelkkä" uskominen ei riitä vaan lisäksi vaaditaan hengellistä ja henkistä akrobatiaa ja sirkustemppuja. Tämä edellyttää tietysti jonkinlaista kurssitusta oikeissa piireissä että voisi edes ymmärtää mistä puhutaan.
Pelkkä totena pitäminen ei riitä, vaan oikean uskon syntymiseen vaaditaan se, että Jumala sen synnyttää.
Samalla on yhtäkaikki voimassa se, että jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.
Näin taitaa luterilainen teologia opettaa.
Seppos taisi joskus tähän (tai vastaavaan) asiaan viitatessaan sanoa, että tämä aukeaa vain tyhmille.
Jos on rehellisesti tyhmä, tai paremminkin sen verran yksinkertainen, kuten lapsi, se varmaan aukeaa.
Tämä minua juuri tökkii! Ensin sanot ettet tiedä "oikeasta" uskosta mitään mutta jo seuraavassa lauseessa väität sellaisen olevan olemassa ja jopa etsiväsi sitä. Miksi? Oletatko, etti uskominen riitä koska etsit yhä sitä ns. "oikeata" uskoa?
Siitä, että ei tiedä asiasta A mitään, ei voi vetää johtopäätöstä, että asiaa A ei ole olemassa.
Minulla on sen verran toivoa itsessäni, että senkin voisi ajatella laittavan minut etsimään vastausta tähän kysymykseen.
Eihän sekään ole kovin harvinaista, että ihminen etsii elämälleen tarkoitusta, sellaisessakin tilassa, jossa hän ei tiedä, että onko sitä tarkoitusta olemassakaan. Hänella kuitenkin on jonkinlainen toivo, joka laittaa hänet liikenteeseen.
Sellainenkin on käynyt mielessäni, että ehkä on asioita, joita Jumala haluaa ihmisen etsivän, vaikka sitä koskaan kukaan ei kovin hyvin voisi löytääkään.
Kenties Jumala haluaakin säilyttää pelastavan uskon mysteerin salassa ihmiseltä loppuun asti ja paljastaa sen vasta tuonpuoleisuudessa.
Etkö ajattele, että kun julistat etsiväsi sitä "oikeampaa" uskoa, tulet samalla väittäneesi sellaisen olevan olemassa ja antavasi esimerkin muille että usko ei riitä vaan tulee etsiä jotain vieläkin "oikeampaa"?
Sinä olet ehkä jo löytänyt sen uskon ja saanut siitä voimakkaan rauhan ja huomannut sen olevan loppujen lopuksi sangen yksinkertainen asia.
Olen optimistinen ja uskoisin, että minäkin pääsen joskus tästä asiasta rauhaan.
Välillä minullakin on sellaisia lyhytaikaisia selvyyden tunteen/tiedon häivähdyksiä tämän pelastavan uskon suhteen, mutta ne ikävä kyllä katovat liian nopeasti. Siksi jatkan etsimistä.
