Kaveri on nuorisonohjaaja ja teologian maisteri. Hän on myös kirkolliskokouksen jäsen sekä Helsingin kirkkovaltuuston etc. jäsen. Lisäksi hän on toiminut seurakunnan virassa toistakymmentä vuotta ja minusta tuntuu, että tuntee täkäläiset olosuhteet liiankin hyvin. Tekee mieli korostaa, että diakonia- ym seurakuntatyö on erilaista eripuolilla Suomea.
Tosiaan seurakuntatyö on erilaista eripuolilla Suomea. Täällä en suin surmin lakkauttaisi kanttorin virkaa. Ei tällaisesa pienessä seurakunnassa löydy vapaaehtoista, joka pystyisi säestämään jumalanpalveluksissa, häissä, hautajaisissa ym. Sijaisetkin joudutaan etsimään lähikaupungeista. Niitä saadaan tulemaan vain rahalla. Sitten vielä kun sattuu laulamaton pappi, niin edes hartauskäynnit laitoksissa ei onnistu ilman kanttoria, kinkerikierroksesta puhumattakaan.
Suntio/seurakuntamestari on pienessä seurakunnassa suorastaan ylityöllistetty. Hänelle ei suinkaan kuulu vain ovien aukaisut ja kynttilöiden sytytykset. Jumalanpalvelus on vain pienoinen osa suntion tehtävistä. Suurimmin hän työllistyy hautojen kaivamisesta, peittämisestä, hautajaisista, hautausmaan moninaisista puistotöistä, laitteiden huollosta, kiinteistöjen huollosta jne. Sitä työmäärää ja työn vaativuutta ei voi jättää vapaaehtoispohjalle.
Toki paljon järjestetään tilaisuuksia, piirejä, kerhoja, jotka onnistuu vapaaehtoisilta. Niistä hommista voisi vapauttaa viranhaltijoita. Diakonia on kuitenkin avustuksineen ja ongelma-asiakkaineen vaativaa ja tietosuojan rajaamaa, ettei diakoniatyöntekijöitäkään tykkänään voi hyllyttää.