Viisaus (apokr.) 13
Epäjumalanpalvelijain hulluus.
1Turhia olivat luonnostaan
kaikki ihmiset,
joilta puuttui Jumalan tuntemus,
ja jotka eivät voineet
siitä hyvästä, mikä näkyy,
tuntea häntä, "joka on",
eivätkä tekoja katselemalla
havainneet tekijää,
2vaan pitivät
maailmaa hallitsevina jumalina
joko tulta tai tuulta tai nopeata ilmaa
tai tähtien rataa tai väkeviä vesiä
tai taivaan valoja.
3Jos he olivat niin ihastuneita
näiden kauneuteen,
että luulivat niiden olevan jumalia,
olisi heidän tullut tietää,
kuinka paljon parempi näitä
on niiden hallitsija;
sillä hän, joka on kauneuden alkusyy,
on ne luonut.
4Jos taas heitä hämmästytti
niiden voima ja vaikutus,
olisi heidän niistä pitänyt ymmärtää,
kuinka paljoa väkevämpi on hän,
joka ne on valmistanut.
5Sillä luotujen suuruudesta
ja kauneudesta
voidaan vertailemalla havaita,
millainen on niiden aikaansaaja.
6Kuitenkaan ei heitä voi paljon moittia,
sillä hekin varmaan etsivät Jumalaa
ja tahtovat hänet löytää,
vaikka eksyvätkin.
7Sillä vaeltaessaan
hänen tekojensa keskellä
he niitä tarkoin tutkivat,
ja niitten katseleminen valtaa heidät,
koska se, mitä he näkevät, on kaunista.
8Mutta toisaalta he eivät ole
myöskään syyttömiä.
9Sillä jos he voivat tajuta niin paljon,
että saattoivat tarkoin tutkia maailman,
kuinka he eivät pikemmin löytäneet
häntä, joka on niitten hallitsija?
10Surkuteltavia ovat
ja kuolleisiin esineihin panevat toivonsa
kaikki ne, jotka nimittävät jumaliksi
ihmiskätten tekoja,
kultaa ja hopeaa, taiteellisesti muovailtua,
eläinten kuvia tai arvotonta kiveä,
muinaisajan käden työtä.
11Tai entä puuseppä?
Hän sahaa puusta kappaleen,
helpon liikutella,
kuorii sen tottuneesti yliyltään,
käsittelee sitä taitavasti
ja valmistaa siitä hyödyllisen astian
jokapäiväisen elämän tarpeisiin.
12Ja sitä tehtäessä jääneet tähteet
hän käyttää valmistaakseen ruokansa
ja tulee ravituksi.
13Mutta sen jätteen,
joka ei kelpaa mihinkään hyödylliseen,
väärän ja oksaisen puunkappaleen,
hän ottaa ja veistää taiten
joutohetkinänsä,
muotoilee sen mielijohteensa mukaan
ja tekee siitä ihmisen kuvan
14tai valmistaa sen
jonkin mitättömän eläimen kaltaiseksi,
sivelee sen mönjällä,
punaa sen pinnan ihomaalilla
ja sivelee peittoon kaikki sen tahrat.
15Sitten hän valmistaa sille asunnon,
sen arvolle sopivan,
ja kiinnittää sen raudalla lujasti seinään.
16Sillä hän pitää jo ennakolta huolta,
ettei se putoaisi,
koska hän tietää,
ettei se itse voi itseänsä auttaa;
sillä sehän on vain kuva ja tarvitsee apua.
17Ja hän rukoilee sitä tavarainsa,
vaimojensa ja lastensa puolesta,
eikä häpeä puhutella hengetöntä esinettä.
Hän anoo terveyttä voimattomalta,
18rukoilee elämää kuolleelta,
pyytää apua neuvottomimmalta,
johdatusta matkalle siltä,
joka ei voi astua askeltakaan;
19ja menestystä hankkeissa,
toiminnassa ja kätten töissä
hän rukoilee siltä,
jonka käsissä ei ole voiman hiventäkään.
(c) Suomen Pipliaseura
