Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: jaakko_t - 14.11.05 - klo:16:13
-
Moi vaan!
Tämä on ensimmäinen kirjoitukseni täällä. Olen haahuillut "vapaissa" suunnissa toistakymmentä vuotta mutta nyt olen pikkuhiljaa hivuttautunut takaisin isiemme kirkkoon - ja tuntuu ihan hyvältä.
En tiedä olenko körtti? Uskoontulossani oli jotain telppäsniityn kaltaisia asioita, mutta nykyään en anna karismaattisille kokemuksille paljonkaan painoarvoa suhteessa arkipäivän kristilliseen vaellukseen.
Ja sitten otsikon aiheeseen, löytyykö täältä tuomasihmisiä? Ev.lutiin tultuani lähes heti minua kysyttiin vetämään tuomasmessun musiikkillinen puoli. Sehän sopi mainiosti, varsinkin kun pidän messun musiikista. Sieltähän löytyy mm. Löytyn Jaskan biisejä useitakin. Mitä mieltä olette tuomasmessusta? Oletteko mukana ko. toiminnassa?
-
Tervetuloa!
Minä olen tämän syksyn tienannut taskurahaa bassottelemalla em. tilaisuuksissa. täytyy kyllä sanoa että muuten tuskin menisin, ensimmäinen kokemus kun jätti yllätyksellisyyttään pysyviä väristyksiä: pääsiäisyön messu Tuomiokirkossa olikin Tuomasmessu! lähdin tottumattomana kesken pois, liian oli meno menevää minun makuuni. Tuomasmessussa käynti, osallistuminen, se varmuus, joka ihmisistä siellä näkyy - minun uskoni ei riitä siihen, alan vain epäillä itseäni. Tästä olen aiemmin postaillut jossain päin foorumia.
Olen kait vähän kumma kun tykkään käydä "perinteisissä" jumalanpalveluksissa nykyään kun on vaikka mitä mittatilaushartautta (tällä en nyt viittaa puheenaiheeseen). Mutta toisaalta olen iloinen siitä, että ns. "vaihtoehto"messut tuntuvat olevan varsin täynnä - että mahdollisimman suurelle porukalle "vielä sanaa saarnataan".
-
Kerran olen Tuomasmessussa käynyt, muutama vuosi sitten siskon houkuttelemana. Hämärät muistikuvat itse tilaisuudesta enää on, enemmänkin tunteen tasolla enää kokemukset. Musiikki taisi kyllä tuntua tutulta ja ihan mukavaa siellä muutenkin oli, kunnes sitten tuli se jonkin vaeltelu-/eteenkutsu-/rukous-/julistus-/sielunhoitohetken alettua iski ihmetys ja ahdistus. Se sai ymmärtämään miksi monet körttihenkiset tuttavat tuomasmessuja ovat vähän vierastaneet. Mutta en pidä mahdottomana, että toistekin kävisin, mielenkiinnosta ainakin, vähän jotain erilaistahan se on.
-
Kerran olen Tuomasmessussa käynyt---Musiikki taisi kyllä tuntua tutulta ja ihan mukavaa siellä muutenkin oli, kunnes sitten tuli se jonkin vaeltelu-/eteenkutsu-/rukous-/julistus-/sielunhoitohetken alettua iski ihmetys---
Se ihme haahuilusessio :shock: myös minua. Toiset lähti itään, toiset länteen.
Minä istuin penkissä. Ehkä tosiaan puuttui se varmuus, josta Jude puhui.
-
Olen käynyt Tuomasmessussa jonkusen kerran. Vaeltelu ja synnintunnustuksessa rinnan hakkaaminen sanojen "omasta syystäni, omasta suuresta syystäni" tahdittamana eivät tunnu omilta, muuten olen ihan tykännyt (edellämainitut voi jättää tekemättä;)).
Täällä Oulussa on tammikuussa tarkoitus järjestää körttihenkinen tuomasmessu. Tarkoittaa sitä, että musiikki koostuu siionin virsistä ja mahdollisesti muusta körttihenkisestä musiikista. Körttiopiskelijoiden kuoro on pyydetty esilaulajiksi. Mielenkiinnolla odotan, minkälainen siitä tulee. :D
-
Täällä Oulussa on tammikuussa tarkoitus järjestää körttihenkinen tuomasmessu. Tarkoittaa sitä, että musiikki koostuu siionin virsistä ja mahdollisesti muusta körttihenkisestä musiikista. Körttiopiskelijoiden kuoro on pyydetty esilaulajiksi. Mielenkiinnolla odotan, minkälainen siitä tulee. :D
Oho, tuohan kuulostaa hyvältä! Kertoilkaa sitten tammikuulla miten sujui.
-
Satunnaisesti tuomasmessussa tullut käytyä. Vaeltelu saa hieman vaivautuneeksi ja muutenkin vähän sellainen, että sillä rajalla viihdynkö vai en. Kuitenkin pidän niitä hyvänä, koska se on monelle ainoa kosketus jumalanpalvelukseen ja ehkä jopa seurakunnan toimintaan. Itse nautin huomattavasti enemmän sunnuntaiaamun perinteisestä Jumalan palveluksesta (eikun siis jumalanpaveluksesta).
Teme =)
-
Olen ollut aikaisemmin tuomasmessussa Tampereella muutaman kerran mutta "vaelteluun" en ole osallistunut, viimeksi en käynyt edes ehtoollisella. Ei minua kuitenkaan toisten liikkuminen haittaa, menivätpä he sitten rukousalttareille tai ehtoolliselle. Olen ymmärtänyt että tuomasmessussa saa olla omana itsenään. Ei ole edes pakko nousta seisomaan jos ei huvita tai pysty. :)
-
Täällä Oulussa on tammikuussa tarkoitus järjestää körttihenkinen tuomasmessu. Tarkoittaa sitä, että musiikki koostuu siionin virsistä ja mahdollisesti muusta körttihenkisestä musiikista. Körttiopiskelijoiden kuoro on pyydetty esilaulajiksi. Mielenkiinnolla odotan, minkälainen siitä tulee. :D
Jos muistan oikein niin tuollainen on Helsingissä järjestetty. En ollut mukana, kun se tapahtui. En ole minkään kollektiivirukouksen enkä elehtimisen saati eteen menemisen ystävä. Uskonnollista syistä en tee nykyään niin suosittua ristinmerkkiä ehtoollisella, kuten tosiuskovaiset tekevät.
Minulla on hyviä ystäviä Tuomasmessun johtoryhmää myöten, ja suotakoon se heille, vaan ei ole velvoite meille.
-
Kun nyt pääsee sanomaan, niin itse olen viihtynyt paremmin siinä tylsässä sunnuntain aamujumalanpalveluksessa. Siinä, jossa ei tarvitse olla yhteisöllinen, aktiivinen ja seurallinen ynnä nauttia siitä, että kyljessä kyhnää joku.
Olen perustympeä.
Mitä vaikeampi ja epänuorekkaampi virsi, sen parempi.
-
Kun nyt pääsee sanomaan, niin itse olen viihtynyt paremmin siinä tylsässä sunnuntain aamujumalanpalveluksessa. Siinä, jossa ei tarvitse olla yhteisöllinen, aktiivinen ja seurallinen ynnä nauttia siitä, että kyljessä kyhnää joku.
Olen perustympeä.
Mitä vaikeampi ja epänuorekkaampi virsi, sen parempi.
Aamen. Tympeäksi en kyllä koe itseäni... ja lasten kanssa joku kyhnää sylissä pyhiksen jälkeen, mutta se kasvattaa luonnetta.
Teme
-
Mitä vaikeampi ja epänuorekkaampi virsi, sen parempi.
tästä olen aika tavalla samaa mieltä (HUOM! nyt menee ohi aiheen!) - kunhan vaikeus ei ole itseisarvo. uusista (siis itselle) virsistä tapaa löytyä uusia ajatuksia, mutta jos ne ovat kamalan vaikeita niin on mahdollisuus, että suurin osa läsnäolijoista kauhistuu nuottikuvaa ja jättää veisaamatta/laulamatta. vaikeudesta itseisarvona ovat jääneet mieleen eräät männä kesän veisuut Aholansaaressa kun joku tarkoituksella tuntui ehdottavan vaikeita virsiä ja hihittävän muiden kangerellessa. semmoinen ei ole kivaa, ei.
-
vaikeudesta itseisarvona ovat jääneet mieleen eräät männä kesän veisuut Aholansaaressa kun joku tarkoituksella tuntui ehdottavan vaikeita virsiä ja hihittävän muiden kangerellessa. semmoinen ei ole kivaa, ei.
Mää kyllä ehotin vaikeita virsiä mutta ihan vaan sen takia että seki 108 sattu olemaan HYVÄ.
-
Mää kyllä ehotin vaikeita virsiä mutta ihan vaan sen takia että seki 108 sattu olemaan HYVÄ.
Minusta tämä on vähän ulkona topicin, mutta se 108 on PAHA. Se ei sovi luonnolleni olenkaan. Samoin on adventtivirren sanat Hiljaisuutta nöyryyttä Jumala rakastaa. Mitä silloin minulkle jää??
-
Mää kyllä ehotin vaikeita virsiä mutta ihan vaan sen takia että seki 108 sattu olemaan HYVÄ.
Minusta tämä on vähän ulkona topicin, mutta se 108 on PAHA. Se ei sovi luonnolleni olenkaan. Samoin on adventtivirren sanat Hiljaisuutta nöyryyttä Jumala rakastaa. Mitä silloin minulkle jää??
On siinä SILTI kiva sävel ainakin.
-
Mää kyllä ehotin vaikeita virsiä mutta ihan vaan sen takia että seki 108 sattu olemaan HYVÄ.
Minusta tämä on vähän ulkona topicin, mutta se 108 on PAHA. Se ei sovi luonnolleni olenkaan. Samoin on adventtivirren sanat Hiljaisuutta nöyryyttä Jumala rakastaa. Mitä silloin minulkle jää??
En saa käsitystä siitä, tarkoitetaanko tässä hyvä ja paha -vastakkainasettelulla virren sisältöä vai melodiaa. Elizan kommentista ymmärsin, että melodiaa, seppos:n kommentista sisältöä. Sisältöön kantaa ottamatta mielestäni tuo virsi 108 on äärimmäisen kaunis. Siinä on kai jotain moodejakin (siis kirkkosävellajeja), kun ei se ihan perinteiseen duuri-mollikaavaan laskeudu. En nyt jaksa sävellajianalyysiä kuitenkaan tehdä :) Jos joku äkkiseltään tietää moodin, niin kertokoon!
Melodiallisesti paha virsi on mielestäni sv 209, ns. häävirsi. Oli vähän vaikeuksia opetella se, nyt menee suurinpiirtein :)
-
En saa käsitystä siitä, tarkoitetaanko tässä hyvä ja paha -vastakkainasettelulla virren sisältöä vai melodiaa. Elizan kommentista ymmärsin, että melodiaa, seppos:n kommentista sisältöä. Sisältöön kantaa ottamatta mielestäni tuo virsi 108 on äärimmäisen kaunis. Siinä on kai jotain moodejakin (siis kirkkosävellajeja), kun ei se ihan perinteiseen duuri-mollikaavaan laskeudu.
Melodiallisesti paha virsi on mielestäni sv 209, ns. häävirsi. Oli vähän vaikeuksia opetella se, nyt menee suurinpiirtein :)
Moi
Tarkoitin sisältöä en säveltä.
-
Siionin virsissä on hirviän kauniita säveleitä, toi on yks. Yleensä semmoset joissa ei oo sekä sanat ja sävel hyvät se on että jos sanat on kamalat, sävel on hyvä ja päinvastoin. Lukuunottamatta esim. "rakasta" rippivirttämme 107.
-
Kerran olen Tuomasmessussa käynyt, muutama vuosi sitten siskon houkuttelemana. Hämärät muistikuvat itse tilaisuudesta enää on, enemmänkin tunteen tasolla enää kokemukset. Musiikki taisi kyllä tuntua tutulta ja ihan mukavaa siellä muutenkin oli, kunnes sitten tuli se jonkin vaeltelu-/eteenkutsu-/rukous-/julistus-/sielunhoitohetken alettua iski ihmetys ja ahdistus. Se sai ymmärtämään miksi monet körttihenkiset tuttavat tuomasmessuja ovat vähän vierastaneet. Mutta en pidä mahdottomana, että toistekin kävisin, mielenkiinnosta ainakin, vähän jotain erilaistahan se on.
Sen verran vaan t-messusta vielä että ite olen pitkään ollut mukana tuomasmessun maailmassa pohjalta silloin tällöin. Itse pidän siitä että suuressa joukossa on helppoa olla näkymätön jos haluaa. Ei kukaan huomioi tai tarkkaile mitä toinen tekee kun porukkaa on niin paljon. Eteenvaeltelun aiheuttamat väristykset ymmärrän, koska useinhan niissä on kyse jostain "tunnustamisesta" tms, mutta tuomasmesushan se on päinvastoin sellainen sielunhoidollinen tapahtuma ajatukseltaan. Itse olenkin sitä eteenmenemistä katsellessani kokenut että sinne mennään nimenomaan kipujen ja ongelmien kanssa lohtua saamaan ja taakkaa keventämään, ei rohkeina ratkaisuntekijöinä. Siksi se minusta puoltaa paikkaansa. Keskusteluahan voi asioistaan harjoittaa messun jälkeenin ihan privaatisti, että ei tuo ns eteenmeno ainoa tapa siihen ole. Mutta minusta siis luonteeltaan aika lailla vastakkainen kuin monien herätyskokousten eteenmeno, jossa nimenomaan tsekataan ketkä ovat "rohkeita uskonsotureita".
No kyllä minäkin nyt seuroissa paremmin viihdyn, jos sanonta sallitaan, mutta ei minusta tuo tuomasmessu kyllä mikään herätyshenkinen ratkaisujuhla ole, kaikkea muuta.
-
Tuomasmessunkin voi järjestää monella tavalla. Minusta on tärkeää, ettei siitä tehdä mitään erityistä tuomaskristittyjen tuomasuskon ihanaa tuomasjuhlaa vaan se ymmärretään tavallisen seurakunnan yhdeksi vaihtoehtoiseksi muodoksi.
-
Tuomasmessunkin voi järjestää monella tavalla. Minusta on tärkeää, ettei siitä tehdä mitään erityistä tuomaskristittyjen tuomasuskon ihanaa tuomasjuhlaa vaan se ymmärretään tavallisen seurakunnan yhdeksi vaihtoehtoiseksi muodoksi.
-
Olen kaksi kertaa käynyt. Ei ollut minun juttuni.
Se vaikutti 'ulkomaalaiselta', eikä kirkkoon sopivalta. Luonnonhelmassa tms. epäpyhemmässä paikassa kyllä niille jotka pitävät tästä tyylistä.
En näe itseäni kuljeksimassa pikku-alttarilta toiselle rukoilemassa, tai rukouslappuja koriin pudottamassa.
Siitä on jo kauan , liki 30 v, luulisin. MItä se on nykyään, en tiedä. Ystävättäreni tykkää.
-
Olen kaksi kertaa käynyt. Ei ollut minun juttuni.
Se vaikutti 'ulkomaalaiselta', eikä kirkkoon sopivalta. Luonnonhelmassa tms. epäpyhemmässä paikassa kyllä niille jotka pitävät tästä tyylistä.
En näe itseäni kuljeksimassa pikku-alttarilta toiselle rukoilemassa, tai rukouslappuja koriin pudottamassa.
Siitä on jo kauan , liki 30 v, luulisin. MItä se on nykyään, en tiedä. Ystävättäreni tykkää.
Minusta tuomasmessu on tosi kiva.
Kuitenkin se on enempi katolilaisuutta sisältävää kuin luterilaista, siis minusta.
Juuri ne alttarit joiden eteen saa mennä mietiskelemään ja laittamaan esirukouslappusen ja vaeltelu.
Yhdessä vaiheessa oli Taize hymnit muodissa en tiedä onko enään.
Nekin hyminät on tosi kivoja ja toistella jotain pätkää hymisemällä uudestaan ja uudestaan.
Paljon hyvää tuomasmessussa on.
Yksi nainen kertoi hänelle olevan helppoa rukoilla siellä messussa.
Jos olisi pakko antaa arvosana, niin 7+.
-
Olin noin 20 vuotta sitten (huh. kun aika kuluu nopeasti, ainakin vielä) 2-3 vuotta mukana sellaisessa ryhmässä missä oli pelkkiä Taize-lauluja ja lopuksi tai välissä rukous/Rmt-kohta.
Siis aika kaavamaisia tilaisuuksia, mutta varsin hyviä ja hoitavia olivat. Ja onhan ne laulutkin rukousta.
Luulisi että niitä edelleen lauletaan.
-
Kerran oltiin tuomon, siis Stumpin kanssa tuomaksenmessussa.
No oliko ehtoollinen tai joku ja alettiin tai yritin saada stumppia, et kumman käsi palavan kynttilän päällä kauemmin. Aiheutti jotain närää messussa, kuten sanomiseni kovempaan ääneen urut joutais roviolle ja taisin sanoa, että teatteria taas koko touhu. En varmaan suosittu messussa.
-
Ikivanha viesti, mutta kommentoidaan nyt kuitenkin.
ensimmäinen kokemus kun jätti yllätyksellisyyttään pysyviä väristyksiä: pääsiäisyön messu Tuomiokirkossa olikin Tuomasmessu! lähdin tottumattomana kesken pois, liian oli meno menevää minun makuuni. Tuomasmessussa käynti, osallistuminen, se varmuus, joka ihmisistä siellä näkyy - minun uskoni ei riitä siihen, alan vain epäillä itseäni.
Joo; vähän sama fiilis täällä. Joskus aikoinaan kuvittelin, että se Tuomas on siinä nimessä, kun sehän oli epäilijä, ja että tilaisuus olisi siis jotenkin erityisesti epäilijöille sovelias, ja onhan se siitä voitukin ideoida mutta kyllä minulle paremmin sopii jököttää kyyryssä yksikseni omassa rauhassani tavismessussa penkissä. Kukaan ei tule häiritsemään, mitä nyt joissakin paikoissa pappi koettaa aluksi (tai lopuksi) ovella kätellä.
"Tuomasmessun tarina alkoi 1980-luvun lopulla Helsingissä. Ryhmä nuoria teologeja ja maallikoita halusi luoda ehtoollisjumalanpalveluksen, kaupunkilaisen messun, johon itse haluaisivat osallistua. Ryhmässä oli mukana muun muassa Anna-Maija Raittila, joka keksi nimen Tuomasmessu, Olli Valtonen ja Miikka Ruokanen ja monia monia muita.
Ryhmän jäsenet edustivat erilaisia kristillisiä suuntauksia ja spiritualiteettia, joten messu sai musiikin, hiljaisuuden ja mysteerin aineksia Taizéestä. Evankelikaalit halusivat paikan, johon he voisivat kutsua uusia ihmisiä. Karismaatikot halusivat rukoilla yhdessä toisten kanssa ja puolesta. Ortodokseilta mukaan adoptoitiin pyhä kaaos rukousalttareineen, mahdollisuutena liikkua messun rukousjakson aikana ja sytyttää tuohuksia.
Lopputuloksena syntyi Tuomasmessu. Ensimmäistä Tuomasmessua vietettiin huhtikuussa 1988 Helsingissä, Mikael Agricolan kirkossa." (https://www.tuomasmessu.fi/tuomasyhteiso/historia/)
Mutta eihän kaiken tarvitse minua varten olla.