Lintulaudan alapuolella maassa oli tänä aamuna punatulkkukoiras. Se kyhjötti höyhenet pörhöllään maassa eikä pelännyt minua ollenkaan. Olisin voinut ottaa sen käteen. En sitä kuitenkaan tehnyt. Elossa lintu oli, kun se käänteli päätään. Muistin, että joskus ennen muinoin eräs silloinen työkaveri, mies otti pihalta punatulkun ja toi sen sisälle näytille. Sanoivat siihen aikaan, jotta punatulkku söi jotain pensasmarjoja niin paljon, että se tuli niistä humalaan. Vaan eihän tähän aikaan ole mitään marjoja..... Myöhemmin katsoin pihalle, niin ei sitä lintua siinä enää ollut.