Kirjoittaja Aihe: Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen  (Luettu 46601 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Lars Mikael

  • Vieras
Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #30 : 12.04.07 - klo:15:27 »
Lainaus käyttäjältä: "llwyd"
ehkä olen siinä mielessä pessimistinen, etten kovin helposti voi nähdä ihmiskunnan kykenevän parannukseen koskaan ja siinä suhteessa taas optimistinen, että uskon että se siltikin armahdetaan.


Ihmiskunnan tekemän parannuksen suhteen olen samaa mieltä. Parannuksen  tekoon meitä kuitenkin kehoitetaan. Olen lausunut tästä mielipiteeni ja perusteluni tällä foorumilla, joten ei siitä sen enempää.

Ihmiskunnan armahtamisen näen eri tavalla. Jospa olisikin niin, että meidät kaikki armahdettaisiin. Kuitenkin, Jumalan Sanan perusteella näen asian toisin. Uskon Raamatun selkeään ilmoitukseen armahduksen suhteen.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21985
Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #31 : 07.05.07 - klo:21:47 »
Luin jotain kirkkokurista lausuttua, missä avainten valta ymmärrettiin näin: Kirkko julistaa synnit anteeksi sille, joka tekee parannuksen ja pdättää anteeksiantamuksen siltä, joka ei parannusta tee. Minusta tällainen on sydämetöntä lakihenkisyyttä. Katumuksen pitäisi riittää; pystyykö syntinen ihminen aidosti edes siihen? Ymmärrän, että vasta synneistään vapautunut voi kääntyä ja lähteä kulkemaan parannuksen suuntaan. Valmiiksi parannus tulee kotona Jumalan luona, kun Hän parantaa meidät.

Poissa vaivainen mato

  • Ostaa kotiin viemisiksi hjuhlaoppaan
  • Viestejä: 297
Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #32 : 07.05.07 - klo:22:13 »
Avaintenvaltaa on käytetty ja käytetään väärin. Sillä orjuutetaan ihmiset omille teille, eli ohitetaan Kristuksen sovintotyö.  Kannattaa lukea J.Eleniuksen kirjoitus Joonas Laguksesta. Lagus sanookin 'Kristus riittää'.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21985
Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #33 : 08.05.07 - klo:07:53 »
Muistan lukeneeni jostain, että päästämisen ja sitomisen avaimet on tarkoitettu oikeastaan asioiden (ajatusten, sanojen ja tekojen) lukitsemiseen eikä ihmisten. Niillä siis vapautetaan jotakin luvalliseksi ja suljetaan jotain kielletyksi. Olisikohan tämä juutalainen merkitys, jota kristillinen kirkko sitten muutti tai syvensi?

Toinen tulkinta, jonka muistan lukeneeni, on sellainen, että avaimilla sidotaan synti ja päästetään syntinen vapaaksi. Pitänee hakea kirjoista ja muualta tarkempaa tietoa.

Poissa VileVee

  • Körttiläisyyden jäljillä
  • Viestejä: 2
Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #34 : 09.05.07 - klo:15:47 »
Tervehdys!

Ehkä tulin, raatosyntinen, tänne hurskastelemaan, mutta jos halutaan tehdä parannusta niin miksei samantien mennä tekemään sitä Golgatalle, jossa Jumalan Poika on meidän takia yltäpäältä veressä, ja jätetä omat ajatukset ja vanhojen viisaat opetukset parannuksen teosta sikseen? (ei minun spitaalinen järkeni ainakaan riitä sitä selittämään.)

p.s. hyvä lienee silti neuvo, jonka eräs nilsiäläinen talonpoika pappisystävälleen jutteli: "Jos minä harjoitetun tiedon ja ymmärryksen kautta rupeen Christusta etsimään, niin hän on pannut minun paulaan ja kovaan kiusaukseen. No minkä syyn tähden? Kristuksen vanhurskauden tähden. Tässä ei kelpoo minun nöyryyteni; jos minä opin kautta tahdon lähestyä Kristusta, mutta tässä täytyy minun langeta alastoinna Hänen armahtavainsa kasvojen eteen, jota minun järkeni ei annais koskaan rauhan aikana tehdä."

Poissa vaivainen mato

  • Ostaa kotiin viemisiksi hjuhlaoppaan
  • Viestejä: 297
Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #35 : 10.05.07 - klo:14:54 »
Tuo oli sitä Paavalin opettamaa viisautta: Kristus kuollut meidän synteimme tähden. herätetty meidän vuoksi.
Kristus teki Golgatalla parannuksen meidän synneistämme.
Kristus on meidän parannuksemme, vanhurskautemme ja pyhyytemme.

Poissa C-kortti

  • "Silmäisi eteen, Jeesus..."
  • Viestejä: 105
Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #36 : 11.05.07 - klo:09:47 »
Lainaus käyttäjältä: "vaivainen mato"

Kristus teki Golgatalla parannuksen meidän synneistämme.


Ei se noin Raamatussa mene. Matteus 4.luku kertoo:

17. Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: "Tehkää
parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle."

Jeesus saarnasi kuulijoilleen, siis meillekin, että meidän on tehtävä parannus, muutettava mielemme.

Lainaus käyttäjältä: "vaivainen mato"

Kristus on meidän parannuksemme, vanhurskautemme ja pyhyytemme.


Raamatun mukaan Hän on se, joka vanhurskauttaa ja pyhittää, muttei ketään väkisin, vaan sen, joka pyytää sitä Häneltä.
Totuuden Henki, johda sinä meitä etsiessämme valkeuden teitä. Työtämme ohjaa, meitä älä heitä, tietomme siunaa.
Virsi 484

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21985
Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #37 : 11.05.07 - klo:11:49 »
Niinhän se on, että Jeesus on jo tehnyt kaiken.

Usko on sitä, että pitää valmiiksi suoritettua pelastustyötä totena ja turvautuu siihen. "Hänen haavojensa kautta olemme paratut."

Lars Mikael

  • Vieras
Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #38 : 11.05.07 - klo:12:34 »
Herättäjä-Yhdistys on julkaissut "traktaatin", joka sopinee tuoda julki myös tällä foorumilla. Siinä on lyhyesti ja ytimekkäästi sanottu HERÄNNÄISYYDEN KOROSTUKSET:

Herännäisyydessä korostetaan Jumalan suuruutta ja ihmisen pienuutta. Toiselta ihmiseltä ei kysellä hänen parannuksestaan tai uskonratkaisustaan. Usko ja elämä ovat Jumalan kädessä. Hän antaa ajallaan, mitä kaipaava ihminen tarvitsee. Tällainen odottava ja ikävöivä usko merkitsee Paavo Ruotsalaisen (1777-1852) hengellisen perinnön hengessä luottamista Jumalan aikatauluun.

Ihmisellä on taipumus hengelliseen ylpeyteen, jota körttiläiset kutsuvat omavoimaisuudeksi. Se on luottamista omaan uskoon ja uskon tekoihin. Kilvoitteleminen on sitä, että ihminen pyrkii luopumaan yrittämisestä ja rauhoittumaan jaksaakseen luottaa Jumalan armoon, ei omiin voimiin.

Parannuksen tekeminen on lähimmäisen hädän kyselemistä, pyrkimystä oikeudenmukaisemman ja armollisemman maailman rakentamiseen. Parannuksessa "onnistuminen" ei ole pelastuksen ehto tai merkki, sillä kukaan meistä ei täytä onnistuneen mittaa. Tämän vuoksi ajatus kaikkien ihmisten yhdenvertaisuudesta korostuu herännäisyydessä.

Pienessä nelisivuisessa julkaisussa on muutakin tietoa herännäisyydestä. Se on hyvä ojentaa sellaiselle sisarelle ja veljelle, joka kyselee, mitä herännäisyys on tänä päivänä?

Poissa Liisa

  • ex-ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1137
    • kotisivu
Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #39 : 11.05.07 - klo:13:14 »
^ Näinpä, hyvää tiivistystä.
Aika lailla samainen teksti on myös HY:n etusivulla.

Poissa C-kortti

  • "Silmäisi eteen, Jeesus..."
  • Viestejä: 105
Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #40 : 11.05.07 - klo:16:30 »
Paavali kirjoitti korinttilaisille mm. siitä erosta, mikä oli entisen ja nykyisen välillä. Ennen tuon kaupungin väki oli elänyt ujostelematta synneissään, mutta käännyttyään, tehtyään parannuksen he olivat muuttuneet:

9. Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,
10. eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.
11. Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.

He olivat kääntyneet "pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö". He olivat saaneet "synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa" uskomalla Jeesukseen (Apt. 26:18 ).
Totuuden Henki, johda sinä meitä etsiessämme valkeuden teitä. Työtämme ohjaa, meitä älä heitä, tietomme siunaa.
Virsi 484

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21985
Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #41 : 11.05.07 - klo:19:27 »
Paavalin kirjeet korinttilaisille tarkoittavat toki vain suurkaupungin pientä kristillistä seurakuntaa. Ei koko kaupungin väki ollut kääntynyt ja tehnyt parannusta. Eikä seurakuntakaan ollut mikään ongelmaton enkeliparvi, koska Paavali joutui näitä kirjeitä sille lähettämään joskus huoli sydämessä ja itku silmässä. Oliskohan siellä päässyt juuri se omavanhurskaus syrjäyttämään armon turvautumisen?

Poissa onesimus

  • pienellä paikalla
  • Viestejä: 537
Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #42 : 04.06.07 - klo:16:11 »

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4178
Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #43 : 22.09.07 - klo:21:09 »
Olen edesmenneen appiukkoni ajatusten kautta saavuttanut yhdenlaisen tai monenlaisen näkökulman parannukseen. Herrnhutilainen ajatus; kaikki maailma on pelastunut Kristuksen kautta. Looginen vastaus on se, että me emme tarvitse omakohtaista parannuksentekoa. "On tekemättä vielä mun parannukseni..." Wilhelmihän tarkoittaa juuri tätä samaa asiaa. Parannus ei ole moraalia tai oikeammin moralismia. Parannus tarkoittaa lain käytön hengellistä puolta. Hengellinen puoli on kauhua, Jumalan poissaoloa ja saatanallisuutta. Mutta Jumala on isäntä talossa ja saatana on renki. Me ollaan pikku porsaita. Porsas ei sano mitään.  :wink:
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa Kalistaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2575
Yksi näkökulma parannuksen tekemiseen
« Vastaus #44 : 23.09.07 - klo:10:10 »
"On tekemättä vielä mun parannukseni...", tuo "wilhelmismi" on myös realismia, ei auta ajan aallokoissa jos päätän itseni nyt parantaa, huomenna voi kaikki olla toisin, huomenna voin ajatella mitä vaan, unohtaa tänäiset puheet ja mietteet, parannus on korkeemmas käres. Toki parempaan voi pyrkiä, voi yrittää olla ihmisiksi...