Keskustelu > Yleinen keskustelu

Kotikokki VI

<< < (2/45) > >>

1944:
Täälläkin on Rantsilassa firma, mikä tekee hyvää säilykettä peltipurkkiin. Mielestäni erinominen tapa saada suurikin lihamäärä jalostettuun muotoon säilymään kauan ja on maukasta.

öppiäinen:
Nyt menee omituisen puolelle: Keitin eilen riisipuuron, kun oli maitoa menossa vanhaksi. Nyt voikanaa (omasta päästä). En viitsinyt keittää riisiä erikseen lisäkkeeksi, joten pistelin jäljelle jääneen riisipuuron kanssa. Ajattelin, että menee se niinkin, kun ruoassa joka tapauksessa on maitotuotteita.

Yksin kun asuu, saa kokata mitä huvittaa, eikä kukaan valita. Tai korkeintaan oma vatsa joskus.

1944:
^
Näin tehdään muuallakin. Ja hyvä näin.

öppiäinen:
Pääsiäispyhina hieman improvisoidumpaa kokkailua mökkioloissa: Ei ollut jauhelihaa, jota muuten "lisää vain vesi" -tyylinen bolognesepata olisi tarvinnut, joten pienensin haarukalla kikherneitä, joita kyllä sattui olemaan, kun kaupasta oli kummemmin ajattelematta haalittu mukaan kaikkea hyvin säilyvää syötäväksi kelpaavaa. Heitin sekaan ylivuotista grillimaustetta ja säästämäni öljyt savumuikuista. Kaikki meni ja hyvää kuulemma oli! Höysteenä maistuivat mummonkurkut, johon pelastin vanhaksi menossa olevan kurkun ja louhin sokeria löytämästäni kimpaleesta. Makeaksi jälkkäriksi pureskelimme suosituksestani Disflatyl-tabletteja, kikherneilä kun on tapana aiheuttaa ilmavaivoja etenkin jollei niihin ole tottunut.

Yksi mukaan tullut leipä oli pahaa ihan liian hiivan makuista hiivaleipää. Siitä syntyi aidosti köyhiä ritareja. Maitoa oli vähän niukasti, munia kyllä piisasi, ja taas raastoin sokeria kimpaleestani. Voita paistamiseen piisasi, ja voillahan tulee hyvää melkein mistä vain. Olin tuonut mukanani omenahilloa, joka sopi kokonaisuuteen. Ne pullasta tehdyt kermavaahdon kanssa syödyt ovat rikkaita, näissä oli alkuperäistä köyhäilyhenkeä. Ja taas maistui. Olenpa mainio kokki. Tai sitten minulla on vain hyvä ruokahalu (no, kyllä onkin) ja muut syöjät kohteliaita.

öppiäinen:
Tein taas borssia, kun oli siihen tarpeita, jotka piti käyttää aika pian. Se taitaa olla suosikkiruokani, kun ottaa huomioon maun, hinnan, ravintoarvon ja käyttökelpoisuuden jos jonkinlaisten ainesten loppusijoituspaikkana, jolloin ei synny ruokahävikkiä. Kun ei ole turhan tarkkaa reseptiä vaan pääpiirteet vain, se myös taipuu monenlaisiin ruokavalioihin.

Tiesittekö, ettei borssissa tarvita edes punajuuria? Alun perin sitä lienee tehty suolaheinästä ja muista villeistä kasviksista (nimi viittaakin putkikasveihin). Nykyään kun tehdään punajuurista, pitääkin lisätä etikkaa, jotta saadaan alkuperäinen hapan maku. On tullut mieleeni, voisiko raparperista tehdä borssia. Hapan tatarkasvi sekin olisi, kuten suolaheinä, ja monin paikoin käytetään suolaisissa ruoissa eikä suinkaan makeissa, kuten meillä. Hesarissa oli taannoin juttu iranilaisesta siirtolaisesta, joka taivasteli tapaamme syödä raparperi sokerin kanssa, ja antoi iranilaisen raparperi-lihapadan ohjeen. Kokeilin, mutten ihan tykästynyt. Alkuperäistä ohjetta en löydä, mutta tässä toinen versio, johon suomalaiset kokit olivat itse tyytyväisiä.

Ehkäpä kokeilen raparperiborssia, kunhan sesonki taas alkaa.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu