Kiitos sanoistanne !
Äsken pidimme muistohetken tylleröille vanhmpineen, heiltähän Themis meille tulikin viitisen vuotta sitten.
Lotta oli todella surullinen ja osaanottava. Tytöt tekivät kolme vesivärityötä Themiksestä. Martan , pienemmän tytön työ oli liikuttava; Kaksi mustunutta möhkälettä istuu punaisen pilven päällä ja pilven alla ihmiset ( ilmapalloja muistuttavat ) vilkuttavat.
Kysyin miksi koirat ovat mustia, nehän olivat vaaleat . " No nehän on kuolleita!"
...
Nyt voin itkemättä puhua koiramme kuolemasta. Tämän vuoden ajan sen vointi alkoi taantua, ja sen ne labrakokeet ja löydöt ultrassakin kertoivat.
Ruoka ei enää kuukauteen maittanut ja viimeiset kolme päivää se oli ravinnotta. Vain Pedigeen hampaiden hoitoon tarkoitettu puruluu kelpasi.
Viime maanantaina aamulla aikaisin oli päätös valmis. Näin, että T ymmärsi mistä me puhuimme.
Hyvästelin sitä hellimmin tunnin ajan, itkin ja silittelin ja syötin kolme puruluuta.
Kun Matti puki päälleen T meni tuulikaappiin odottamaan. Sitä se ei koskaan ennen tehnyt, vaan odotti eteisen matolla maaten. Se ei jaksanutkaan enää seisoa, vaan makasi aina meidän lähellä. Ruokapöydän vieressä se odotti meidän syömisen ajan makuulla, mutta ei itse syönyt.
Myös klinikan ovella se ei enää vastustellut, kuten aina teki kun sinne oli asiaa.
Rauhoittavan saatuaan se laski päänsä Matin kengälle, ja sitten matka alkoi...
Kotona orkideani avasi ensimmäisen nuppunsa.
