Mikä se merkki on? Ymmärtääksemme sen on meidän katsominen tuon profeetan elämänvaiheita, mikäli Raamattu niistä kertoo. Joona oli profeetta Israelista kuningas Jerobeam II:sen aikana. Hän sai käskyn Herralta mennä saarnaamaan Assyrian pääkaupunkiin, Tigrisvirran itäisellä rannalla sijaitsevaan Niniveen, jonka asukasten jumalattomuus oli Herran edessä julkinen. Tämä oli Joonasta vastenmielinen tehtävä ja hän päätti vastustaa Herraa paeten maiden ja merien taakse. Merenrantakaupungista, Joppesta, lyöttäytyi hän laivaan, joka oli lähdössä Tarsiiseen. Mutta Jumalaa on työläs paeta, tutkainta vastaan työläs potkia. Jumalan tahdosta nousi merellä ankara myrsky ja Joonan omatunto todisti, kenen tähden laiva joutui tähän vaaraan. Hän koki nukkua, mutta minkälaista unensa oli, tiedät sinä, jolla on paha omatunto. Muudan laivaväestöstä tuli herättämään häntä sanoen: Nouse ja rukoile Jumalaasi, että Jumala muistaisi meitä, ettemme hukkuisi. Tämä oli kamala neuvo, rukoilla apua Häneltä, jota on lähtenyt pakoon. Tässä todisti Jumalan puolesta Joonaa vastaan omatunto ja tämä herättäjä, ja ne ahdistivat Joonaa nöyrtymään Jumalan käsiin. Vielä oli kumminkin huojuva haaksi alla, ja tämän viimeisenkin ihmiselle näkyvän turvan täytyi alta pois, ennenkuin Joonan oli ilman ehdoitta jättäytyminen Jumalalle. Tottelemattomuuden Herraa vastaan, tuon vian, jota profeetta näihin saakka oli kokenut säilytellä, täytyi tulla julki ja profeetan alistua ansaitsemaansa rangaistukseen. Sentähden asetti Herra merimiesten kautta hänen vastattavaksensa kysymykset: Mikä sinun tekosi on, miksi näin teit, mitä meidän pitää sinulle tekemän? Jos hän nyt ihmisiin turvasi, olisivat he kaikin hukkuneet. Sentähden täytyi profeetan tässä nöyrtyä Herran edessä, kääntyä pois näkyvästä turvapaikastaan haahdesta, ja valita turvaksensa - aava myrskyävä merikö, kun sanoi: Heittäkää minut mereen? Ei, vaan tuo näkymätön, mutta profeetan hengelle näkyvä Herra, joka meren on tehnyt, ja jota vastaan hän oli raskaasti rikkonut. Rikos oli tehty, pakoon ei enään päässyt, rangaistuksena oli hukkuminen silminnähtävä, piti jättäytyä hukkumaan ja huomata, ettei Herra tee väärin, vaikka hukuttaakin.
Vilhelmi Malmivaara