Jos tapaamme ihmisen, joka kovalla äänellä itkee ja voivottaa, niin menemme hänen luoksensa, säälimme häntä ja kysymme: "Mikä sinua vaivaa? miksi sinä voivotat? mitä sinulle on tapahtunut?" Eihän niin kovasydämistä ole, joka ei tätä tekisi. Kuulkaa, nyt on Jeesus voivottamassa keskellämme. Tuosta kärsimysten miehestä kuuluu valitusääni. Etkö sääli Häntäkin, etkö astu Jeesuksen luo ja kysy: "Mikä sinua Herra, vaivaa, miksi voivotat, miksi on sydämesi kipeä?" Jos näin teet, kääntyy sinua kohti Hänen sanansa: Voi teitä! Jeesus tarkoittaa valituksellansa sanoa meille: "Voi sinua pappiraukka, voi teitä sanankuulijat, voi sinua isä, äiti, voi sinua nuorukainen, voi sinua Herrasta luopunut", ja sanoo tämän niin, että me otamme sen itseemme - mitä varten? Kuulkaa, jos se pääsee meihin, silloin täytyy meidän heti kohta joutua köyhiksi omassa hengessämme. Herran sana köyhdyttää meidät, riisuu hyvät luulot pois, alentaa meidät turvattomiksi Herran tuomioiden eteen. Meille tulee silloin nälkä hengessämme, pääsemme heräämään, syttyy ijäisen elämän kaipuu, tulee nälkä sanaan, nälkä Herraan, nälkä Hänen ehtoolliselleen, nälkä Jeesuksen Kristuksen yhteyteen. Ja kun tuo sana leikkaa läpi sielun, niin nauru muuttuu itkuksi, alamme painaa päämme itkien Golgatan ristin juurelle. Mutta silloin eivät ihmiset enää meitä kiitä, vaan alkavat pilkata ja katsoa ylön. Me joudumme ahdistukseen tuon Herran työn tähden ja pääsemme väärän profeetan tuomion alta. Emme silloin enää jaksa vainota totuutta, vaan meidän täytyy alkaa sitä tunnustaa. Mutta niin pian kuin Jeesus Kristus saa tämän aikaan, lakkaa Hän voivottamasta ja sanoo sinusta ja minusta: Autuaat te, autuaat te! - Kumpiko, ystävät, tuntuu ihanammalta osalta, Herran voivotuksen esineenä oleminenko vai Hänen Henkensä todistus: Sinä olet autuaaksi tehty?
Vilhelmi Malmivaara