Scandinavian Music Group: Missä olet Laila?
Juuri ilmestynyt levy, ja pitäähän sitä vanhana Ultra Bra -fanina hankkia uuden (tai no ei nyt enää niin uuden) lapsen uusi levy. Ja kyllähän minä SMG:stäkin oikeasti tykkään.
Tämä on jotenkin erilainen levy, jotenkin aikuismainen. Paljon kitaraa, sellaista kantri/akustistyyppistä käytetty. En vielä tiedä pidänkö levystä aiempaa kolmea enemmän vai vähemmän. Dimisointua on esiintynyt muutamaan otteeseen, mikä on yllättävää, koska se on niin epä-SMG:mäinen (mikä sana!) sointu. Mutta toisaalta sellaista herkkyyttä löytyy, muutama mättökappale myös. Heti iski kappaleet Lopulta olemme kuitenkin yksin ja Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana, jossa laulaa myös PMMP:n Paula, ja hän sopii kuin tikku silmään tähän biisiin.
Saapa nähdä minkälainen mieli- ja muistikuva minulle tästä levystä jää; aiemmat kolme levyä herättävät aina ne tunnetilat joita niitä uusina kuunnellessa oli. Ensimmäinen eroahdistusta (syksy 2002), toinen ikävää saavuttamatonta kohtaan (kevät 2004) ja kolmas iloa, ihastusta, kevään toivoa (kevättalvi 2006).
No, näemmä tunteet nousee jo nyt tästäkin levystä pintaan kun tällaisen vuodatuksen tänne kirjoitin... Terhi Kokkonen on kyllä ihana nainen.