uterilaisen kirkon johtoajatuksena pelastustöissä on se, että Jumala pelastaa ihmisen. Uudestisyntyminen ja pyhittyminen etc. ei ole ihmisen määrättävissä.
Näin olen itsekin ymmärtänyt, sillä erotuksella, että uudestisyntyminen on ihmisen määrättävissä ja milloin se tapahtuu.
Ihminen voi siis määrätä oman halunsa mukaan toisen ihmisen (tai omansa) uudestisyntymishetken tai sen, että ei uudestisynny,
mutta Jumala kuitenkin hoitaa 100% sesti sen uudestisyntymisprosessin, kunhan ihminen on ensin sen oman osansa (kasteelle viemisen/kastamisen tai kasteelle menemisen) hoitanut.
Minulle on jo jollakin tavalla avautunut tämän luterilaisen kirkon kasteopin hienouksia, varsinkin, kun kastettavana on pikkulapsi, joka on täysin armon varassa. Silti tässä on vielä aineksia, jotka tökkivät, ja niistähän minä täällä keskustelenkin ja ääneeni myös ihmettelen.
Kuin Hedbergin kirjan, olikohan se "Pyhän kasteen puolustus" tässä joku vuosi sitten. Sitä sai aimoannoxen lisää infoa luterilaisesta kasteopista.
Ainakin minulle hyödyllinen kirja. Iinä oli muistaakseni sinistä väriä niissä kansissa, ja valkoistakin, ehkä muitakin värejä.
Kirjan kirjoitustyyli oli vähän sama, kuin Auri Hakomaan kirjassa "Hurskas sika", mutta kun tyylin suodattaa pois ja sukeltaa itse asiaan, pidin Hedbergin kirjasta.
Myöhemmin on käynyt ilmi, että Paavo ei pitänyt Hedbergistä, joten en sitten tiedä, pitääkö tuota kastekirjaa suositella vaiko ei.