Körttiläisyyden elitismi ja sen määrittely

[Mörtti-57]

Vähä ikävä aihe tää eliitti.
1924 J.V. Stalin harhoossaan julisti kansanviholliseksi vanahanpoloven sivistyneestön ym. valtaeliitin. Oli Suamen onni, ku Stalin tuamitti 30-luvulla 87 000 upseeria kansanviholliseksi. Arviolta 40 - 50 milioonaa kuali täs tyäläästen paratiisin synnys.

On se vaa hyvä, ku meis on nii monenkiriavaa sakkia. Jollaki on karvalakki, toisilla pipo ja hilikkujakin viälä jokku miähekki pitää.
Aika fiksuja oli Yliviaskan juhulilla olijat, ei yhyrestäkään savuuttelijasta ja kalijoottelijasta havaantoa. :smt023

[seppos]

Näinpä. Kerroin yhdelle siskoistani, että me mummin kanssa kuunnellaan paljon klassista musiikkia, johon hän totesi, että teillähän on suorastaan elitistisiä harrastuksia.

Jos tuo on elitismiä niin olen todellista eliittiä. Olin eilen kuuntelemassa perheeni kanssa Beethovenin 9:n sinfonian Helsingin kaupuginorkesterin johtajanaan Jukka-Pekka Saraste, Philomenan, Polyteknikkojen kuoron (150 kuorolaista) ja nimekkäiden solistien esittämänä ja se on todella upeeta. Oli sitten elitismiä tai ei niin nautinto oli mahtava.

[Liisu]

mutta miksi ei saisi olla, tai ainakin tuntea itseään eliittiin kuuluvaksi? tai miksi uskojanrukous.netissä (josta tietääkseni koko keskustelu alkoi?) käytetty sana asfalttikörttiys, tai mikä se nyt oli, olisi huono asia? vaikka körttiläisyydellä on juuret maataloudessa ym. käsityökulttuurissa, ei voi olettaa, että nykypäivän körtit käyttäytyisivät samoin. nyky-yhteiskunnassa on monenlaisia ammatteja, joissa täytyy pukeutua, käyttäytyä ja joskus asua ja harrastaakin arvonsa mukaisesti.

[mt]

mutta miksi ei saisi olla, tai ainakin tuntea itseään eliittiin kuuluvaksi? tai miksi uskojanrukous.netissä (josta tietääkseni koko keskustelu alkoi?) käytetty sana asfalttikörttiys, tai mikä se nyt oli, olisi huono asia? vaikka körttiläisyydellä on juuret maataloudessa ym. käsityökulttuurissa, ei voi olettaa, että nykypäivän körtit käyttäytyisivät samoin. nyky-yhteiskunnassa on monenlaisia ammatteja, joissa täytyy pukeutua, käyttäytyä ja joskus asua ja harrastaakin arvonsa mukaisesti.

Näinhän se on, mutta pääasiassa silloin ollaan keskiluokkaa, joka Wikipedian mukaan "käsittää yhteiskunnassa henkilöt, joilla on jonkin verran taloudellista liikkumavaraa, mutta ei yksilöinä vaikutusvaltaa. Keskiluokkaan luetaan usein yrittäjät, korkeakoulutetut, virkamiehet ja ammattitaitoiset työläiset."
Sosiologien mukaan suomalainen yhteiskunta keskiluokkaistuu, ja sen perusteella voi olettaa, että myös herännäisyyden piiriin eri syistä hakeutuneet ovat yhä suuremmalta osin keskiluokkaisia. Vaikka eri kerrostuneisuusmääritelmät ovat hyvin vaihtelevia, Wikin lyhyessä tyngässä lienee totuuden siemen. Eliitti taas on jo määritelmän mukaan pieni vähemmistö, joten on aika luontevaa, että kussakin herätysliikkeessäkin eliitin suhteellinen määrä on vähäinen.

Joskus herättäjäjuhlilta tullessani olen töissä kertonut terveisiä tavallisuuden ytimestä.
mt

[seppos]

mutta miksi ei saisi olla, tai ainakin tuntea itseään eliittiin kuuluvaksi? tai miksi uskojanrukous.netissä (josta tietääkseni koko keskustelu alkoi?) käytetty sana asfalttikörttiys, tai mikä se nyt oli, olisi huono asia? vaikka körttiläisyydellä on juuret maataloudessa ym. käsityökulttuurissa, ei voi olettaa, että nykypäivän körtit käyttäytyisivät samoin. nyky-yhteiskunnassa on monenlaisia ammatteja, joissa täytyy pukeutua, käyttäytyä ja joskus asua ja harrastaakin arvonsa mukaisesti.

Yleensä elitismistä puhuttaessa kysymys on enemmän kateudesta kuin mistään muusta. Joka paikassa on keulaporukkansa kutsutaan sitä sitten millä nimellä tahansa. Toki elitismiä negatiivisena ilmiönä esiintyy niinkuin kaikkea muutakin, mutta on monesti todella vaikeaa selvittää perimmäisiä kysymyksiä ja tarkoituksia. Suomalaisilla on lisäksi tämä suuri henkilökohtaisen elisitismin pelko ja turha vaatimattomuus. Ymmärrän nöyryyden Jumalan edessä, mutta en nöyristelyä ihmisten edessä. En myöskään kannata sitä, että leikitään vaatimatonta odottaen, että toinen sen tähden huomaisi minut.

[llwyd]

Minusta kyllä termi eliitti viittaa nimenomaisesti valtaan ja vallankäyttöön (minkä muodon se sitten kussakin tapauksessa ottaakin) - minusta körttiläisyyden taas tekee melko ainutlaatuiseksi (mutta ei täysin ainutlaatuiseksi) uskonnolliseksi virtaukseksi sen varsin totaalinen pidättäytyminen kaikesta vallankäytöstä ja jäseniensä kontrollista ja manipulaatiosta. Tästähän juuri meitä nykyään moititaankin joka suunnalta: tarvittaisiin vielä se yksi puuttuva suureen joukkoon viskelemään synnittömänä kiviä. Tässä mielessä ajatus elitistisyydestä on minusta vähän etäinen, vaikka tavallaan ymmärränkin mistä se saa alkunsa.

[m.k]

Aika fiksuja oli Yliviaskan juhulilla olijat, ei yhyrestäkään savuuttelijasta ja kalijoottelijasta havaantoa. :smt023

Ei kai sitä nyt juhulakentällä kaljotella kehtaa, tupakkia kyllä polttelin kuten moni muukin.

[C-kortti]

En voi sanoa itseäni körttiläisyyden tuntijaksi vaikka rippipappini Jussi T. onkin körttien piirissä tunnettu mies eli siinä mielessä olen vieras ja muukalainen tällä foorumilla. Suonette kuitenkin kysymykseni.

Kysyisin sellaista asiaa, että miten körttiläisyydessä käytännössä näkyy se Kristuksen mieli, jossa mennään ihan oikeasti sen kärsivän rinnalle.

Eli onko esim. pääkaupungin körteillä toimintaa, joka tavoittaa sen kaupungin kurjia kulkijoita, joita Jeesuksen seuraajan pitäisi ottaa kädestä kiinni (vrt. Hes.16:49).

Tuntevatko ne oikeat köyhät ja kurjat vetoa körttiläisyyteen ja ottaako liike heidät vastaan? Onko esim. nälkäisten ruokkimista (vrt. Hurstit) tai katutyötä päihteiden väärinkäyttäjien tavoittamiseksi (vrt. Samaria-lähetyksen Leipäkirkko Sturenkadulla ja KAN ry:n kontaktikoti Hämeentiellä).

Tiedän, että Helsingin luterilaisilla seurakunnilla on erikoisdiakoniatyötä esim. Hämeentiellä, mutta onko rivikörteillä tällaista käytännön palvelutyötä, jota eräissä muissa piireissä on?

Tämä liittyy eliittikysymykseen mitä suurimmassa määrin. Minun on helppo sanoa olevani köyhän, kurjan ja sorretun rinnalla, mutta sen köyhän, kurjan ja sorretun rinnalle meneminen ihan oikeasti on sitten jo ihan eri juttu. Se ei ole yhtään niin helppoa  käytännössä.  Se ei ole lihalleni mieleen.

[Salis]

Minun on helppo sanoa olevani köyhän, kurjan ja sorretun rinnalla, mutta sen köyhän, kurjan ja sorretun rinnalle meneminen ihan oikeasti on sitten jo ihan eri juttu. Se ei ole yhtään niin helppoa  käytännössä.  Se ei ole lihalleni mieleen.

Hyvä näkökulma elitismi-keskusteluun. Herätysliikkeet ovat yleenä varsin sisään lämpiäviä. Hommaan kuuluvat oman käsitteet ja litaniat, mutta kun joudutaan tosipaikan eteen eli toimimaan käytännössä Jeesuksen oppien mukaan, alkaa köhinä. En viittaa tässä körtteihin!

[C-kortti]

Minun on helppo sanoa olevani köyhän, kurjan ja sorretun rinnalla, mutta sen köyhän, kurjan ja sorretun rinnalle meneminen ihan oikeasti on sitten jo ihan eri juttu. Se ei ole yhtään niin helppoa  käytännössä.  Se ei ole lihalleni mieleen.

35. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne;
36. minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.'

[C-kortti]

Köyhä ja apua tarvitseva voi olla esim.

1. aidosti apua tarvitseva, täysin ilman omaa syytään ahdinkoon joutunut vilpitön kilvoittelija uskon kaidalla tiellä

tai

2. tavattoman sinnikkäästi yhä uudelleen ja uudelleen samat huonot ratkaisut tekevä, kaikkien hyvien neuvojen suhteen äärimmäisen kovakorvainen ihminen

tai

3. pelkkä valehteva huijari, joka vaikuttavasti, silmät kyynelissä kertoo riipaisevaa tarinaa ahdingostaan ja siihen johtaneista syistä

Kaikkia edellä mainittuja olen itse tavannut. Köyhän rinnalle menevän pitää olla valmis siihen, että häntä käytetään joskus säälimättä hyväksi. Aina ei se autettava ole vilpittömän iloinen saamastaan avusta. Hän voi joskus yht’äkkiä  kääntyä auttajaan vastaan ja keksiä hänestä valheita, joita sitten kertoo auttajansa ystäville.

Köyhän ja kurjan rinnalle menevä tarvitsee uskoa siihen, että Herra aikanaan vaikuttaa niissäkin ihmisissä, jotka nyt käyttivät väärin saamansa avun. Kyynistymisen vaara on olemassa, joten on elettävä rukouksessa. Herramme antaa palvelijalleen näkökykyä ja voimaa toimia viisaasti, jos sitä häneltä anoo.

[mies valaan vatsasta]

Viimekesänä ollessamme Holan saaressa konfirmaationi jälkeisissä seuroissa Paavon pirtissä, oli yhtenä puhujana Jaakko Elenius. Hänet monet varmasti moni laskee Herättäkä uhdistyksessä jonkin laiseen eliittiin, tai aika korkeaankin. Eivät muutkaan puhujat ihan anhittomia olleet, Urpo Karjalainen, jo toimi myös rippipappinamme, Jaakko Löytty, samoin Riparimme vetäjä, ja Juhani Elenius.

kuitenkin tuossa Jaakko Eleniuksen puheessa oli montakin kohtaa, jotka jäivät korvaani. Yksi niistä oli juuri tuo elitismi. Muistellessaan vanhoja ja menneitä aikoja, hän kertoi että Aholansaaren rippikoulutouhu oli meinannut tulla liian elitistiseksi, kun siellä olivat vain pappien lapset ja muut Herättäjän johtajien penskat käyneet riparinsa. Sittemmin, hänen mielstään onneksi, on Aholansaaren rippikoulut olleet oikeasti vaihtoehto kaikille niistä kiinnostuneille, vaikka toki pappien lapsia luonnollisesti yhä ripareilla on. Eleniuksen mielstä juuri tuo elitismin katoaminen on hyvä asia, sillä se avaa mahdollisuuden tavallisten työläistenkin lapsille.

Elenius siis lukee eliittiin kuuluvuksi, ainakin tässä tapauksessa papit ja Herättäjän johdon. Hän itse siis professorinaja Herättäjän pitkäaikaisena toiminnan johtajana ilmeisesti katsoo kuuluvansa tuohon eliittiin. Ihan oikein, hänhän on arvostettu ja paljon aikaan saanut mies, eikä varmasti ole turhaan arvostustaan saanut.

Elenius ei kuitenkaan pitänyt liikaa elitismiä hyvänä. En oikein muista mikä oli varsinainen kanta elitismiin, koska aihe ei ollut tuon puheen se pääajatus.

Se kuitenkin jäi mieleen, että ei se liika eliitin kumartelu ole hyvä juttu.

[llwyd]

Tästä heikompien auttamisesta ei tietenkään ole kahta sanaa: nämä asiat mitataan teoissa, ja niitä varmasti on herännäisyydessä aivan liian vähän. Mutta olen kuullut kovia, hyviä sanoja seuroissa ja juhlilla tästä yhteiskunnasta ja sen jäätävästä kylmyydestä. Köyhyys ei ole väistämätöntä ja joskus, ehkä jopa usein, sen lievittäminen hyväntekeväisyydellä voi peittää sen pohjimmaisen hyväksynnän. Varmasti aina tulee olemaan niitä, jotka tässä ihmisen julmuudessa syrjäytyvät, mutta heidän määränsä ei ole vakio - eikä tätä yhteiskuntaa, joka reaalisesti arvostaa mobiilipelien suunnittelua enemmän kuin vaikka sairaanhoitoa, voi hyväksyä. Tässä mielessä uskon körttiläisyyden olevan oikealla puolella väittelyä vaikka itse toivoisinkin vielä radikaalimpaa, vielä kiivaampaa asennetta tätä kovaa, kylmää materialismia vastaan.

[mies valaan vatsasta]

Varmasti aina tulee olemaan niitä, jotka tässä ihmisen julmuudessa syrjäytyvät, mutta heidän määränsä ei ole vakio - eikä tätä yhteiskuntaa, joka reaalisesti arvostaa mobiilipelien suunnittelua enemmän kuin vaikka sairaanhoitoa, voi hyväksyä.

Onko sairaanhoitaja siis eliiittiä. Mieluusti itse näkisinkin näin...

[kirsus]

Köyhä ja apua tarvitseva voi olla esim.

1. aidosti apua tarvitseva, täysin ilman omaa syytään ahdinkoon joutunut vilpitön kilvoittelija uskon kaidalla tiellä

tai

2. tavattoman sinnikkäästi yhä uudelleen ja uudelleen samat huonot ratkaisut tekevä, kaikkien hyvien neuvojen suhteen äärimmäisen kovakorvainen ihminen

Lisäisin tuohon väliin:

1,5. aidosti apua tarvitseva, vaikkakin omasta syystään ehdinkoon joutunut, uskonpolulla kompuroiva - ja välillä lankeevakin lähimmäinen, joka vilpittömästi toivoo joskus löytävänsä kotiin.

Ei se hädän aitous ole kiinni siitä, onko se itse aiheutettua vai ei.

Tuossa 2-kohdassa et taas anna mahdollisuuksia: "Kun kerran olet X kertaa töpännyt, niin ei sinusta enää mitään tule..."

Täydet huijarit ovat sitten erikseen.

Minulla on välillä ollut hirveitä omantunnon ongelmia näiden kadulla rahaa pyytävien kanssa, kun tästä peruspäivärahasta ei oikein jokaiselle pyytäjälle riitä annettavaksi - kun olen sen verran itsekäs, että haluan itsekin syödä ja juoda jotain. Ja sitten taas, kun tylysti kieltäytyy, niin päässä alkavat kaikua juuri nuo Matt. 25:35-36 sanat. Ja millä sitä vieraista ihmisistä on nopeasti arviomaan, onko hänen hätänsä aitoa. No lopulta tein ratkaisun - en tiedä kuinka kristillinen se on - että annan kerran viikossa, ensimmäiseksi pyytävälle ja lopuille saan sitten "hyvällä omallatunnolla" sanoa ei. Ja samalle ihmiselle en anna useampaa kertaa, koska silloin tämä hädässä oleminnen alkaa vaikuttaa hieman liian ammattimaiselta...