Tänään katselin ja kuuntelin ortodoksien messun televisiosta, tuli Tampereelta.
Tuntui ihan hyvältä seurata, saattaisin tuollaisessa olla mukanakin, ehkä kuorossa, oli kuorossa muutama mies.
Pappien joukossa pelkkiä miehiä, jotenkin, saumatonta yhteistyötä, lienee opittu kaava ja rutiini, ilo, kiitollisuus ja ylistys näkyi ja tuntui, aitous ja läsnäolo.
Seurakuntaväki ehkä tuttuja toisilleen, kaikkia arvostava.
Koin kyllä että tuollaisessa messussa heikkokuntoiset ei pysty olemaan, seistään koko ajan, toki liikutaan välillä se helpottaa olemista.
Pappien pitää olla hyväkuntoisia, niissä tehtävissä ei vapisevin käsin pärjätä.
Mutta siinä messun ilmapiirissä oli sellaista mitä luterilaisessa kirkossakin kaivataan.
Ateismi kasvaa Suomessakin, ihmiset hylkäävät Jumalan.
Ihmiset ei koe itseään syntisiksi, armoa ja parannusta kaipaaviksi, ihmiset ei tiedä että Jeesus pelastaa ja Hän yksin on tie iankaikkiseen elämään, miksi? Me emme kerro!
Jeesus antoi meille lähetyskäskyn, se on jotain muuta kuin kirkon, herätysliikkeiden ja järjestöjen kiistat kaikesta muusta kuin evankeliontitehtävästä.
On olemassa Jeesuksen seurakunta, Jumalan valtakunta, siihen kuuluva ihmisjoukko ei noudata mitään ihmisten asettamia rajoja.
Ihmiset eivät määrittele sitä miten Jumalan pitää toimia.