Kirjoittaja Aihe: Aamuhartaus 20  (Luettu 18634 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Aamuhartaus 20
« Vastaus #135 : 20.05.22 - klo:07:43 »
Opetuslasten elämä oli yhtämittaista parannuksentekoa siitä hetkestä asti, jona Jumala sai Johanneksen saarnan kautta niiden omattunnot heräämään, niiden kuoleman hetkeen asti. Samoin on joka ainoan meidänkin elämämme, jotka olemme koettaneet ruveta seuraamaan Herran kutsumusta, parannuksentekoa siihen hetkeen asti, jolloin saamme laskea matkasauvamme kädestämme ja ummistaa silmämme viimeiseen uneen. Ei se niin ole, että toisena päivänä teemme parannusta, toisena ei, että toisena päivänä olisimme likempänä Jumalaa, toisena kauempana. Jos niin olisi, silloin katkeaisi parannuksentekomme ja me möisimme itsemme maailmalle ja menisimme sen puolelle.

Vilhelmi Malmivaara

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Aamuhartaus 20
« Vastaus #136 : 21.05.22 - klo:06:41 »
Tulipa kristityn elämästä sitten mitä kokemuksia hyvänsä, ne ovat kaikki tarkoitettuja hänen parannuksekseen. Täällä oli äsken puhetta mielialasta, mitä opetuslapsilla oli niinä aikoina, mitkä meillä ovat nyt elettävinä, pitkäperjantain ja pääsiäisen välisenä aikana. Se onkin ihmeellistä, kun sitä ajattelemaan joutuu. Heistä näytti nyt kaikki menneen murskaksi, kaikki toiveet ja suunnitelmat. Onko sitten ihmettä, että heillä oli mieli, mikä oli, seisoessaan Golgatan ristin juurella ja nähdessään, mitä tapahtui Herralle, kun eivät kyenneet edes suutansa avaamaan Hänen puolestansa, puhumattakaan siitä, että olisivat jotakin tehneet Hänen hyväksensä. Voi, voi, kuinka kipeää heihin varmaan otti kaiken sen näkeminen, aivan kuin meihin ottaisi, jos meidän täytyisi joutua näkemään sellaisessa tilassa opettaja, jonka suun kautta Herra on meidät herättänyt uuteen elämään ja joka on meille totuutta kirkastanut, jos meidän täytyisi nähdä häntä ristin puussa verisesti rääkättävän! Tottapa opetuslapset ajattelivat: "Voi, kunpa voisin edes vähän lievittää Herran tuskia, mutta en kykene tekemään mitään, sillä minulta on riistetty kaikki, kaikki! Voi, kun minä olen tämmöinen ja tämmöinen, voi, kun täytyy tällaista kokea!" Ja kun he näkivät, että Herra heitti henkensä, voi kuinka tärkeää he olisivatkaan ottaneet Hänet ristiltä alas ja tehneet Hänelle viimeisen palveluksen, mutta eivät tohtineet. Silloinkin he tekivät parannusta, mutta tekivät sitä murhemielin ja aivan ummen edessä. Tästä olisi meillä paljon opittavaa. He rakastivat silloinkin Herraa yhtä elävästi kuin parempina aikoina, vaikka rakkaus oli silloin murheella peitettyä.

Vilhelmi Malmivaara

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Aamuhartaus 20
« Vastaus #137 : 22.05.22 - klo:05:48 »
Minkälaista lienee, ystävät, tänä pitkänäperjantaina ollut meillä, teillä ja minulla? Ei suinkaan meillä liene hääviä ollut. Huonoa se on ollut aina, nyt niinkuin ennenkin. Mutta jotain olemme sittenkin oppineet nytkin ja niin, ystäväraukat, saamme toivoa, että pääsemme eteenpäin, vaikka näin seisomalla ja taaksepäin menemällä, niin kumminkin eteenpäin nytkin. Ja entäs sitten, jos meillekin vielä kerran aukenisi kirkkaus!

Vilhelmi Malmivaara

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Aamuhartaus 20
« Vastaus #138 : 23.05.22 - klo:07:36 »
Niin, minä meinasin tuoda esille tänä iltana sitä, että Herra teettää meillä aina sellaista parannusta, millaisella kohdalla Hän meitä kulloinkin pitää, yhdellä kertaa yhdenlaista, toisella kertaa toisenlaista. Ja olipa kohta mikä oli, aina siinä huomaa, että tämä on nyt minulla parannuksentekoa, huomaa ja joutuu tarkkaamaan, mitähän Herra nyt minulle tässä ilmoittaa, mitähän pimeää Hän tässä aukaisee, mitähän taas tälläkin tarkoittaa. Ja, ystävät, erinomainen asia olisi, jos muistaisimme sen, ettei pidä tahallansa kerätä kiviä kuorman päälle, ei kuolinvuoteellensa, sillä ne kaikki tulevat silloin kärsittäviksi ja kovan kilvoituksen kautta anteeksi saataviksi. Voi, voi, kun se kilvoitus on kovaa monta kertaa!

Vilhelmi Malmivaara

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Aamuhartaus 20
« Vastaus #139 : 24.05.22 - klo:07:19 »
Parannuksen koulu on semmoista, että Jumala sovittaa jokaiselle kutsutulle ihmiselle siinä niin kuumia ahdistuksen aikoja, että niissä tulee jo ikäänkuin puhdistetuksi ja kirkastetuksi. Jumala tuo niissä esiin juuri sen, mitä Hän kunakin päivänä tahtoo. Tämä koulu olisi meille helpompaa, jos olisimme toisenlaista ainesta
Vaivoissa täytyi Jumalan käyttää tätäkin vainajaa, mutta niinpä hän kirkastuikin Jumalan käsissä kuin rautaharkko kirkastuu taitavan sepän käsissä. Tiedättehän, miten seppä menettelee raudan kanssa. Hänen täytyy pitää sitä milloin kuumassa ahjossa, milloin pistää kylmään veteen, milloin lyödä kovasti vasarallaan, milloin käyttää yhtä asetta, milloin toista. Toisinaan singahtaa rauta sepän kädestä niin kauas, että päättelemme: "Nyt se meni!" Mutta seppä on äärettömän virkku etsimään sen jälleen esille.


Vilhelmi Malmivaara

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Aamuhartaus 20
« Vastaus #140 : 24.05.22 - klo:09:42 »
Tässä Malmivaara antaa ymmärtää, että ahdistus tulee yksinomaan Jumalalta.

Kuitenkaan lääkärit eivätkä psykologit puhu ahdistuvalle potilaalle sanaakaan Jumalasta. Että se onkin Jumalan koulua.

Onko ahdistusta siis kahdenlaista ?  Jumalan sallimaa, kouluttavaa ahdistusta ja lääketieteen nimeämää ahdistusneuroosia jota hoidetaan terapioin ja lääkkein ?
« Viimeksi muokattu: 24.05.22 - klo:10:27 kirjoittanut Pena »
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Aamuhartaus 20
« Vastaus #141 : 24.05.22 - klo:10:30 »
Mahtaako Malmivaara tarkoittaa ahdistuksella samaa kuin lääketiede? Hän taisi sisällyttää sanaan monenlaisia huolia ja vaikeuksia.

(Korjasin taas yhden lyöntivirheen.)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Aamuhartaus 20
« Vastaus #142 : 24.05.22 - klo:13:57 »
En osannut eritellä. Kiitos taas , molemmista.

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Aamuhartaus 20
« Vastaus #143 : 25.05.22 - klo:07:36 »
Näin taitavan Mestarin kädessä mekin olemme. Toisinaan käy Hänen koulussansa niinkin, kuin kävi tälle vainajalle, jonka hautajaismuistoa nyt vietämme, että Herran kirkkaus näkyi hänelle välähdykseltä jo vähän ennen kuolemaansa. Niin kävi sentähden, että hän oli jo saanut itseensä sen kirkkauden, mikä Herran omilla on perillä. Mutta kun näin käy, silloin on mestarin siirrettävä taisteleva matkamies nopeasti tästä maailmasta iankaikkiseen elämään ja autuuteen. Niin kauan kestää pimeyttä ja yötä kuin tehdään taivalta, mutta kun Herran kirkkaus rupeaa näkymään, silloin päästään taisteliusta pian kotin.

Vilhelmi Malmivaara
« Viimeksi muokattu: 25.05.22 - klo:12:19 kirjoittanut Pena »

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Aamuhartaus 20
« Vastaus #144 : 25.05.22 - klo:09:44 »
Vilhelomi   ?

Onko hänellä tällainen 'taiteilijanimi ' ?  Vai onko sattunut lyöntivirhe  :003:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Aamuhartaus 20
« Vastaus #145 : 25.05.22 - klo:12:20 »
Kiitos, Riitta-mummi! Välillä näinkin päin.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Aamuhartaus 20
« Vastaus #146 : 29.05.22 - klo:07:53 »
Usein kulutetaan nuoruudenaika turhuuteen ja eletään suurissa toiveissa, turhissa toiveissa, ja sitten vasta, kun vanhuudenpäivät rupeavat painamaan, alkaa mieleen muistua kuolema. Kun luonnon järjestys jo näyttää, että nyt täytyy elämän iltapuolen joutua käsiin, niin silloin ei saa enää estetyksi, vaan väkiselläkin rupeaa muistumaan mieleen, että lähtö tulee nyt joka ikinen päivä lähemmäksi. Kun sittenkin herää aamusella terveenä ja saa illalla jälleen laskeutua terveenä vuoteelleen, niin alkaa ikäänkuin ihmetellä, että on vielä täällä. Silloin tulee mieleen: "Kuinka kauan minua täällä pidetään, kuinka kauan kestävät elämäni päivät?" Tämän muiston mukana joutuu sitten väkisinkin ajattelemaan: "Mitä minä olen tehnyt, mitä hyödyttänyt elämälläni? Mitä hyötyä siitä on ollut itselleni, mitä muille ihmisille? Mitä jätän jälkeeni täältä lähteissäni?" Ja eikö ole äärettömän katkeraa, kun täytyy vastata tähän arvellen: "Ei mitään sellaista, mitä olisi pitänyt tehdä. Minun olisi ollut tehtävä se ja se, mutta olen kuluttanut armon päivät vain vähemmän tarpeellisissa. Jumala kyllä suuntasi jo aivan pienestä lapsuudestani alkaen minulle tien heränneen isän ja äidin kautta osoittaen: 'Mene nyt tuonne, tee tuota, ota tuo elämäsi kalleimmaksi tehtäväksi', ja minulla oli aikomus totella ja tehdä niin, mutta ei siitä ole mitään tullut."

Vilhelmi Malmivaara

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16857
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Aamuhartaus 20
« Vastaus #147 : 29.05.22 - klo:21:01 »
Jatkuu osassa 21
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi