Tuo Nojatuolikirkon tapa viettää Jumalanpalvelusta on ehkä tuleva Kristuksen kirkko-malli. Paluu juurille, pieniin kotiseurakuntiin ja jopa koteihin.
Kun pappi on paikalla ja toimittaa liturgiset rukoukset ja musiikin taitajat hoitavat veissut ja virret, niin sehän on kirkkoa ihan köypäsesti nyky-ihmisille.
Tv-kirkko on meille vanhoille vaivaisille oikeen hyvä. Mutta nuoremmille tämmöinen muoto on monessa mielessä pelastus.
Ei tarvita muotomenoja jotta Herra tulee keskellemme. Kun synti, rakkaus ja armo ymmärretään, kuten tänään tuossa , se toimittaa kaiken muun paitsi ehtoollispöydän.
Niin kauan kuin kirkossa kävin, olin aivan tyytyväinen, mutta nyt on useilla tahoilla jo viitattu ettei kirkko voi näin jatkaa.
Tänään oli hienoja puheenvuoroja synnistä, armosta ja uskosta.
Hieno oivallus Joonas Nordmanilta oli se että: Kun ihminen maksaa kirkollisveronsa, se tarkoittaa sitä että hän haluaa kuulua kristityihin, nauttia kirkon tarjoamista palveluista. Näin ollen hän tunnustautuu uskovaksi, ilman todistustakin.
Uskovan todistus on se että hän ajattelee lähimmäisen parasta siinä missä itseään.
Lähetystyökin on sitä että autetaan, eikä käänytetä.
