Minä olen vaiennut hänen kirjoituksensa kuoliaaksi. Ne eivät ole muun arvoisia.
Nimimerkki luterilainen ärsyttää siksi, että hän paljastaa kovasydämisyyttä niiden parissa, jotka pitivät 10.000 rimitettyä riviä vanhojen Siioninvirsien käännöstä niin halpana, ettei yksikään kukko viitsinyt laulaa kun kääntäjä julistettiin rahan- ja kunnianhimoiseksi, kultajalusteen tavoittelijaksi, aseman tavoittelijaksi, perkeleeksi ja perseennuolijaksi, ja julistettiin körttien parissa hevimetallimusaa, Bruce Springsteenia ja Stingiä sopivammiksi seuroissa kuin Siioninvirret, ja virret itse kamaliksi, hihhulimaisiksi, täynnä muka kuvottavaa pappisvihaa, piittaamatta edes historiallisarvosta. Ajateltiin, että ystävällinen torjuva sana vain pahentaa tilannetta, piittaamatta siitä mitä kääntäjä sanoi ja piittaamatta vaarasta menettää käännökset kokonaan niin kuin on tapahtunut. Vaieta kuoliaaksi on Körttifoorumin lempipuuha.
Ainoa ongelma, jota kovasydämiset näkevät on kääntäjän jankutus. Joku harva huomaa, että käännösten puute on nyt surullinen asia, josta syytetään ainoastaan kääntäjää. Mutta ajan kanssa kovasydämiset vaikenevat vanhojen Siioninvirsien käännökset kuoliaaksi niin kuin ovat tehneet vanhojen Siioninvirsille, joita historiallinen arvokaan ei pelasta, vaan tulevat yhä harvemmiksi ja vaikeita löytää edes erikoiskirjastoista.
Tätä luterilainen paljastaa ja se ärsyttää.
Pahat tekonne voi antaa anteeksi ja on annettukin, mutta kuolemaksi vaikenemalla menetätte paljon ja menettävät myös tulevat sukupolvet.
Olen samaa mieltä luterilaisen kanssa. Tekisitte paljon paremmin vaikenemalla kuoliaaksi Jumalanvastainen touhunne ja istumalla kiltisti Jumalanpalveluksessa veisaten virallisesta virsikirjasta.