Sanat

[Pena]

Mietin pahan vastakohtaa hyvää ja mieleeni tuli sana 'hyväkäs'. Sivistyssanakirjan mukaan se on lievä haukkumasana: mokoma, onneton, pahus, peijakas, ruoja, ryökäle. Voi hyvänen aika!

[Riitta-mummi]

On siinä jotakin hyvää. Sille on annettu anteeksi.

Näitä ajatuksia alkaa syntyä . Sanoilla on siis monta merkitystä.

Paikka! Sanotaan koiralle, paikalla paikataan reikiä, paikka on myös kotipaikka, työpaikka.

Se on osoittava ilmaisu.

[PekkaV]

   "Pahka" on puussa pahan ilmentymä.

[Riitta-mummi]

Näin aloitti ystäväni Pyryharakka Körttifoorumilla :


Tunteeko kukaan tätä runoa
« : 11.06.09 - klo:22:47 »
Lainaus
Hei kaikki! Olen ihan uusi tässä foorumissa. Olen kauan miettinyt mistä on kotoisin nuoruudessani oppimani runo. Opin sen 70-luvun puolivälissä Keruskilta, joka oli kotoisin jostakin Ristijärven suunnilta. Ja runo menee jotensakin näin: "Olen koiran raato raihnainen ja pahan hengen pahka./ Mä synnin imin itseeni / kuin rasvan imee nahka. / Mä olen koira nälkäsuu. / Oi, viskaa Herra armon-luu / ja tartu piskin niskaan. / Minut taivaan iloon viskaa.
Haluaisin tietää, kenen kirjoittama tuo runo on? Muistanko se oikein vai väärin (vai oikein väärin).
Toivottavasti tämä yritys nyt meni oikein.


Siis pahka. Noita-akka Pahkanenä ym  vastenmielistä.

Pahka voi olla arvokaskin. Meillä on pahka-lipasto, edesmenneen artesaanin muotoilema pieni kaappi.

Ja pakurikääpäkin on pahka, kuulema erinomainen lääke.

[Pena]

Hyvästä ja pahasta vielä. Pahainen on pieni mutta hyvän aikaa on kauan. Esi-isäämme taisivat jotenkin samastaa määrän ja laadun.

[Riitta-mummi]

Varmaankin noin.

Mitä ajattelette sanoista  synti ja  armo ?

Itselle tulee ensinnä synti-sanasta  ajatus läheisestä sanasta synty.

Miten synti syntyi ?

Ja armo. Suurtilojen ja kartanoiden emäntiä kutsuttiin Armoiksi, Vanha Armo !

Jumalan armo onkin ikiaikainen.

No, tästä pääsee sanaan ikä, ja taas jatkuu ....

[vn]

Synnin palkka on kuolema.
Katuva anteeksipyytävä nöyrä syntinen ihminen saa armon.

[Riitta-mummi]

Arvuuttelin äsken muutamaa isäni käyttämää sanaa. Ei Matti tuntenut.

värski, tuore
tyhkä, rasvaton liha
tytinä, hyytelö
kystä, kypsä

Näissäkin on pieniä muutoksia eri murre-alueilla. Virossa värski on värske.

Ikä, ikävä, ikuinen, ijänkaikkinen, ijäisyys. Tunnen sukunimen Ikäläinen.

[Pena]

Armo lienee sukua sanoille armas ja armias. Kielikorvani mukaan armias on armollinen ja armas armon - ja rakkauden - kohde.

[Riitta-mummi]

Armo ja Armas tunnetaan myös miesten niminä. Yhden Armon tunsinkin, ja Armas J. Pulla on tuttu nimi lehdistä.

Naisten samantyylisiä nimiä lienevtä Rauha, Lempi, Hellä, Lauha, Vieno. 

[PekkaV]

Näin aloitti ystäväni Pyryharakka Körttifoorumilla :


Tunteeko kukaan tätä runoa
« : 11.06.09 - klo:22:47 »
Lainaus
Hei kaikki! Olen ihan uusi tässä foorumissa. Olen kauan miettinyt mistä on kotoisin nuoruudessani oppimani runo. Opin sen 70-luvun puolivälissä Keruskilta, joka oli kotoisin jostakin Ristijärven suunnilta. Ja runo menee jotensakin näin: "Olen koiran raato raihnainen ja pahan hengen pahka./ Mä synnin imin itseeni / kuin rasvan imee nahka. / Mä olen koira nälkäsuu. / Oi, viskaa Herra armon-luu / ja tartu piskin niskaan. / Minut taivaan iloon viskaa.
Haluaisin tietää, kenen kirjoittama tuo runo on? Muistanko se oikein vai väärin (vai oikein väärin).
Toivottavasti tämä yritys nyt meni oikein.

Siionin Virsi

[PekkaV]

Siionin Virsi

Oli ehdolla viime uudistuksessa.