Tästä aiheesta ei olekaan vielä keskustelua, niin saadaan vähän vipinää palstalle. Eli mitäs mieltä olette väkivallan käytöstä lasten kasvattamisessa? Asia on ollut esillä ja tullut ilmi, että suhteellisen iso osa porukasta (suomen väestöstä) hyväksyy sen, mutta entäs me täällä foorumilla?
Aloitanpa itsestäni. Vaikka äkkiä ajattelin, etten koskaan hyväksy väkivaltaa lasten kasvattamisessa, niin jouduin pyörtämään sanojani, kun luin, mikä luetaan väkivallaksi.
Siis vaikkapa käsillä lyömistä tai jaloilla potkimista en hyväksy missään tilanteessa, en minkään ihmisryhmän kohdalla. Kuitenkin väkivallaksi luetaan ainakin jonkin määritelmän mukaan myös tukistaminen, korvapuustit ja vitsalla näpyttely. Ne ovat sellaisia, että itse osittain hyväksyn. Kuitenkin pitää kohtuus pitää, eli en hyväksy sellaista, että vielä tunninkin päästä koskee. Sellainen pieni muistutus on minusta ihan ok, siis sellainen, joka ei periaatteessa "satu", mutta joka muistuttaa. Ja sekin vain silloin, kun ei muut keinot auta.
Johtuu ehkä siitä, että meilläkin on pienenä kotona ollut vihta muistuttamassa, että pitää olla kiltisti. En kuitenkaan muista koskaan saaneeni sitä, niin että se taisi olla enemmän pelotteluväline, mutta aika tehokas sellainen. Aina kun ei muuten asetuttu, niin vanhemmat sanoivat, että hakevat kohta vitsan ja se yleensä auttoikin eikä sitä vihtaa sitten tarvittukaan. :wink: Tukkapöllyä muistan saaneeni, mutta se on ollut sellaista ihan vain kokeilua, joka ei edes olisi sattunut, jos ei olisi tiennyt tehneensä väärin, mutta se periaate se oli, joka sitten "pelotti". Toivottavasti nyt käsititte, mitä ajan takaa ns. lievällä "väkivallalla". Siis ei semmoista, josta jää traumat tms. vaan ihan vain semmoista, että vähän vanhemmat näyttävät, että nyt ollaan kunnolla. Ja sekin vasta sitten, kun ei muut keinot auta.
Minua on lisäksi mietityttänyt, että miksi henkistä väkivaltaa ei olla laskettu mitenkään. Joissain perheissä voi olla tilanne, jossa kotona olo oikeasti pelottaisi ja yletön uhkailu ja semmoinenhan on myös väkivaltaa.
Lisäksi ennen muinoin kouluissa harrastettu nurkassa seisottaminen on myös väkivaltaa, henkistä sellaista. Voisin kuvitella, että myös esim. lauantaikarkkien poisottaminen rangaistuksena on väkivaltaa. Samoin huutaminenhan on periaatteessa myös väkivaltaa, yleensäkin äänen korottaminen, ettei leperrellä kuin vastasyntyneelle.
Lisäksi olen miettinyt, että jos vaikkapa pojat (yleensä meidän sukupuoli siis...) tappelevat, niin mitä vanhemmat saavat ylipäänsä tehdä, jos eivät halua väkivaltaa? Kiinni et saa tarttua, kun se on väkivaltaa ja kaikkiin ihmisiin kun eivät nätit sanat auta. Pitäisikö silloin vain inistä vieressä, että poikakullat lopettakaahan nyt, ei tuo ole oikein? Minusta on ihan ok, jos vanhempi ottaa ainakin omansa pois ja vaikkapa samalla lähtee lauantaikarkit siltä viikolta.
Siis kertokaahan omia mielipiteitänne! Nuo minun jutut on tarkoituksella laitettu herättämään keskustelua. Pointti on kuitenkin se, että omasta mielestäni aina pitää ensin yrittää muutoin, ja lievä väkivalta on äärimmäinen keino. Myös lauantainamut yms. on siis nyt väkivaltaa. Ensisijaisesti kuitenkin vanhemmilla pitäisi olla sen verran arvovaltaa, että se riittäisi.