Aamuhartaus 25

[Pena]

Kun tärkkaa ihmiselämää, niin ei tapaa yhtään ihmistä, jolla ei olisi kärsimyksiä. Kärsimykset eivät ole Jumalasta kotoisin, vaan ne aheutuvat synnistä. Synti toi kärsimykset mukanaan, niin että jokaisen ihmisen täytyy synnin tähden joutua kärsimyksiin, vieläpä niidenkin, jotka eivät ole Jumalan Hengen antaneet herättää itseään eikä vetää Jumalan yhteyteen, sille tilalle, jossa kärsimykset tulisivat heille elämäksi ja autuudeksi. Niidenkin täytyy kärsiä kaikkien yhteisiä vaivoja. Mutta aivan eri kärsimyksiä tulee sitten olemaan niillä, jotka ovat Jumalan Hengen vaikutuksen alla, ja niillä, jotka ovat siitä osattomia.

Juho Malkamäki

[Pena]

Otetaan esimerkiksi lukuun joku perhe, jossa Jumalan herättävä armo on käynyt, herättänyt siellä isän tai äidin, pojan tai tyttären. Niille alkaa, kun tämä muutos on tapahtunut, kohta erilaiset ajat kuin siihen asti. Tulee kärsimyksiä oman surkeuden tähden, muistellessa, miten on laupias Jumala vihoitettu, miten on Jumalan Hengen vetämistä vastustettu, miten on Pyhä Henki murheellisena pois ajettu. Tässä alkavat ensi kerran kärsimykset niistä synneistä, jotka astuvat omalletunnolle. Ken alkaa toista elämää, ken Jumalan sanasta ja sen harjoituksesta pyytää saada selvää johdatusta kuinka olisi eteenpäin elettävä, sille alkaa myöskin kärsimyksiä ulkoapäin. Jos hän vaan vilpittömästi ja rehellisesti tahtoo ruveta elämään, niin Herran etsimisestä saa kärsimyksiä. Häntä alkavat muuttumattomat ihmiset pilkata ja estellä, vieläpä usein astuu vastustamaan isä tai äiti, jos lapselle tuo armo tapahtuu. Heitä alkaa peloittamaan, mikä tästä tulee, jos lapsi menee niin kauas, ettei kelpaa enää maailmalle eikä sen huvituksista huoli. Sillä niin pimitetty ja sokaistu on vanhusraukkakin synnin kautta, niin paatuneita ovat hänen syntitoverinsa ja kasvinkumpaninsa.

Juho Malkamäki

[Pena]

Tämänlaisia kärsimyksiä ilmaantuu taipaleella niillekin nuorukaisille, jotka ovat heränneistä vanhemmista kasvaneet, ja joita on meidän joukossamme suurin osa. Niinkuin äsken kuulimme kirkossa, kuluu matka hupaisesti silloin, kun on alkuparannuksen aika, mutta kun tulee jokapäiväinen parannus kysymykseen, niin siinä saa jokahetkisesti viettelyksiä ja vihollista vastaan taistella, itseänsä vastaan kaikkein enimmin. Kaikkien omatunto kyllä sanoo, että muualta ei elämää löydy kuin Jumalasta, eikä muiden välikappaleiden kautta kuin Hänen sanansa ja sakramenttiensa kautta. Mutta pannaanpas me vanhemmat vaakalle tämä kysymys: kuinka helppoa on vanhalle Aatamille aloittaa arkitöihin lähtö joka päivä Jumalan sanalla, ottaa ensin se esille, ennenkuin työasareihin ryhdytään. Mikä helpommin tulee laiminlyödyksi kuin tämä, sinä aikana, jolloin se olisi tehtävä. Ja meidän jokaisen tunto todistaa, kuinka olismme varusteut hyvillä eväillä päivää viettämään, maallisia toimiakin tekemään, jos olisi Jumalan sanalla evästetty itseänsä ja perhettänsä heti aamusella. Silloin olisi saatiu käydä Jumalan puheilla, päästy Jumalan eteen sen sanaharjoituksen kautta.

Juho Malkamäki

[Pena]

Mutta tämä on ehkä niin äärettömän tähdellistä ja se olisi niin suuri tappio vihollisen valtakunnalle, ettei se mistään niin estäisi kuin tästä. Se koettaa millä keinolla tahansa varustaa asiat niin, ettei ihminen tulisi Jumalan sanalla ja rukouksella ravituksi. Nyt me tiedämme, etteivät vanhemmat eivätkä nuoremmat voi Jumalan Hengen vaikutuksen alaisina pysyä kuin sen ajan, jolloin Jumalan sana on jokapäiväisen viljelemisen välikappaleena. Mutta samalla kun tiedämme tämän, niin murheeksemme näemme, kuinka kovaa tämä on vanhalle Aatamille, kun se ahdistetaan Jumalan sanan ääreen, jossa sillä ei ole mitään hekumaa. Kun hartaudenharjoitusta täytyy vastenmielisesti ilman mitään halua tehdä, niin se hyvin helposti jätetään pois. Ja se on kaikkein surin surkeus, mikä heränneen kansan keskuudessa saattaa olla ja viedä kerran heränneen takaisin heräämättömyyteen.

Juho Malkamäki

[Pena]

Eihän yksikään lapsistamme jaksa luonnollisessakaan elämässä ruuatta työtä tehdä; siinä väsyy. Niin on hengelliselläkin alalla. Ilman jokapäiväistä Jumalan sanan viljelyä jää heissä Aatami yksinään taistelemaan, ja he saavat taistella maailman ja saatanan painon alla. Mutta sen sanan mukana, kun sitä kodissa viljellään, tulee Herra apuun ja ryhtyy sen avulla taistelemaan saatanaa, maailmaa ja omaa lihaa vastaan heissä. Voi, voi, kuinka suurta kylmyyttä, kankeutta ja maailmaan päin pyrkimistä se tuottaa, kun Jumalan sanan viljeleminen jää perhekunnissa kylmäksi ja harvinaiseksi. Sen sijaan astuu muuta lihallista huvitusta, ja lihanmieliseksi muuttuu ennen pitkää koko katsantokanta. Ja siitä riippuu äärettömän paljon nuorukaisten tulevaisuus.

Juho Malkamäki

[Pena]

Jos yksinkertaisesti heidän tilaansa tarkkaamme, niin emme kiellä niitä kärsimyksiä, mitä niillä on. Niillä on niin äärettömän paljon kiusauksia ja viettelyksiä. Jos ne joutuvat avioliittoa alkamaan, viettelee maailma ja saatana sitä tekemään kammioissa ja pimeydessä, niissä kiusauksissa, missä vanhempain silmät eivät ole näkemässä eikä korvat kuulemassa. On hyvin luonnollista, ettei siellä ole rukousta sitä liittoa pyhittämässä. Ja kun Jumalan sana on jäänyt kodista pois eikä sitä muisteta, niin kuinka suuressa vaarassa onkaan maallisen kihlauksen kautta jäädä se kihlaus, jonka kasteessa on saanut Kristuksen kanssa solmetuksi, ja tulla kokonaan menetetyksi. Ei ole rukousta enää siinä, että Jumala olisi johtamassa huikentelevaista mieltä.

Juho Malkamäki

[Pena]

Minä olen itse ollut nuorukainen ja olen niitä, joita vanhemmat ovat nuoruudessa koettaneet kasteen armossa säilyttää ja ovat monta kyyneltä vuodattaneet ylitseni. Mutta tiedän samalla, kuinka suuri Jumalan armo on ollut minua kohtaan, kun kotielämässä viljelty Jumalan sana on tullut lisäksi kannattamaan kiusauksissa, ja kuinka äärettömän monta kertaa olen vanhempaini kautta avun saanut, ja kuinka paljon esirukouksia tuekseni, ja kaikkein voimallisin on Kristuksen esirukous ollut.

Juho Malkamäki

[Pena]

On helpompi kieltää maailmaa, kun se tulee tarjoksi vihaisena, mutta kun se alkaa hymyilemään ja tuomaan esiin hyveitänsä ja näyttelemään, mitä sillä on, ei jaksaisi sitä kieltää eikä pitää niin tyhjän veroisena kuin se on. Se on syleilyynsä siten jo monta niellyt. Sentähden olen siitä vähästä, mitä minulla on sanottavana, nuorukaiskansalle sen omista vaaroista ja kiusauksista puhunut, kun tiedän, kuinka lähellä he maailmaa pitävät. Kun jaksaisi ja osaisi puhua sellaista, joka veisi niitä Jumalan sanaan ja Jumalaa lähelle, niin tietäisi varmaan, että niille tulisi Jumalan totuuteen perustettu toivo ja se ymmärrys, joka kärsimyksenkin johtaisi hyvään loppuun.

Juho Malkamäki

[Pena]

Eipä ikinä tarvitsisi katua sitä, että on nuoruudessa muistanut Luojaa. Ei olisi silloin omantunnon päällä raskaita kuormia, joita vihollinen kokoaa salaisiksi verkoiksensa, ja pitää ne ensin piilossa, etteivät ne pääsisi omantunnon silmäin eteen ennenkuin tautivuoteelle joutuu. Silloin se vasta vetää ne esiin ja näyttää kokonaan mahdottomaksi pelastuksen. Silloin se väittelee: "Nyt on asia kokonaan pilalla, nyt on mahdotonta ajatella, että sinä Jumalan armoa saat." Ja sentähden olisi sanan viljeleminen ja seuraaminen aivan erinomaisen tärkeätä, ettei tätä tarvitsisi kuormata omantunnon päälle, vaan ottasimme vaarin apostolin kehoituksesta: "Pankaamme pois kaikki kuorma ja synti, joka aina meihin tarttuu ja hitaaksi tekee ja juoskaamme kärsivällisyyden kautta siinä kilvoituksessa, joka meidän eteemme pantu on.*"

Juho Malkamäki

*Hepr. 12:1

[Pena]

Kaikkinäkevä tuomari tutkii meitä nytkin tällä hetkellä, ja voi, että Hänen tutkiva silmänsä olisi sellainen, ettemme pääsisi piiloon, että kävisi niin, ettemme kykenisi yksikään synnin puolta pitämään, vaan joutuisimme sille puolelle, jossa synti karvaaksi tulisi. Jumalan kasvojen edessä syntimurheen alla pääsisimme itsekukin vihdoin lankeemuksien ja kompastusten ohi sille Pietarin osalle, jossa vielä Kristuksen kanssa päästään matkaa tekemään täällä elämässä ja sitten Hänen tykönänsä olemaan iankaikkisesta iankaikkiseen.

Juho Malkamäki

[Pena]

Paljon pidetään kokouksia isäimme maassa. Paljon on niissä oikeaa ja hyvää. Meillekin on suotu armo pitää kerran vuodessa erityinen kokous, jossa meillä on tilaisuus puhua niistä asioista, mitä meidän rauhaamme sopii. Meillä on kai se toivo, että täällä on kiusatuita ihmisiä siksi paljon, että Kristksen on niiden mukana sopinut tänne tulla. Kristus kulkee kiusattujen ihmisten mukana, niiden ihmisten mukana, joiden synnit eivät ole leikkikaluja, joiden murheet ja ahdistukset kohdistuvat omaan sydämeen ja omaan itseen ja jotka ovat vaivatuita niiden tähden. No, kun se niiden mukana varsinkin kulkee, niin jospa mekin, jotka väljemmällä olemme ja Häneltä sydämemme sulkeneet, heidän kauttansa tulisimme saatetuksi elämän Herran eteen silmäin voidetta saamaan.

Juho Malkamäki

[Riitta-mummi]

Hienoa sanaa Juho Malkamäeltä. Sopii vaikka Herättäjäjuhlapuheeksi.

Kristus kulkee kiusattujen ihmisten mukana, niiden ihmisten mukana, joiden synnit eivät ole leikkikaluja,

Tämä voisi olla körttiläisyyden motto !   

Kiitps Pena jakamisesta.