Viisi vuotta sitten ( maallikkokurssi )

[Kalistaja]

  Viisi vuotta sitten olin maallikkokurssilla Turun kristillisellä kansanopistolla. Ohjelmaa oli tiiviisti perjantaista sunnuntaihin; otaksun että kurssilla jotain päsähti päähäni, jotain siis opin ja toki jotakin tiesin ja ymmärsin myös entuudestaan. Samalla kurssilla ahersivat muun muassa myös muuan Väätäinen ja muuan Vihantola. Kurssin johtajistoon kuuluivat körttimerkittävyydet Tytti Issakainen, Jaakko Löytty, Mauno Nivala ja Tapani Rantala ( aakkosjärjestyksessä ).

Nyt toivon jotain todistusta kurssilta ( viisi vuotta olen odottanut ); toivon todistusta vaikka siksi, että siten voi todeta, että maallikkoutta ihan oikeasti edes hitusen arvostetaan nykyherännäisyydessä. Totta toki on, että herännäisyys ei tällä hetkellä ole yhteiskunnallisesti niin merkittävä ja vaikuttava asia kuin mitä se on ollut monina aikaisempina vuosikymmeninä, mutta olisihan todistus mukava muisto hetkistä, jolloin herännäisyyttä eli körttiläisyyttä jouduin jälleen kerran syväluotaamaan. Pidin muistaakseni myös puheen sunnuntaiseuroissa.  

[PekkaV]

   Täten todistan olevani se Väätäinen, jonka mainitsit. Kyllä herännäisyys elää ja hengittää. Aktiivisuuteni on suuntautunut paikallisosastotoiminnasta paikallisseurakuntatoimintaan.

Keravalla on voimakas vitoslainen herännäisyys. Totuus kiteytyy sanoihin vaimollen ollessani poskiontelotulehduksen kourissa: "En parane tästä, ellen luovu paikallisosastosta." Sen vetäminen oli muodostunut raskaaksi. Koska tilalleni ei löytynyt puheenjohtajaa, ilmoitin aluesihteerille paikallisosaston alasajosta.

Kun jäin eläkkeelle vajaa neljä vuotta sitten, huomasin kävelykadulle avatun srk:n toimintapisteen, Katu-pappilan. Sen päivittäin kokoontuvaan aamupäivähartauteen sain hyvän syyn ponnistaa sohvalta. Se oli osuva tilaisuus siirtyessäni toiseen olomuotoon työläisestä eläkeläiseksi.

Sitten siellä sai joskus ja saa edelleen ehdottaa virttä. Otin missiokseni ehdottaa Malmivaaran virsiä. Näin tunnen pitäväni esillä körttiläisyyttä osaltani. Siksi uskon herännäisyyden elävän ja hengittävän eikä se minun mukanani hautaan tietenkään mene.

Ajoittain olen tuntenut pientä katumusta ja syyllisyyttä. Pelkään sen lisääntyvät ajan ja iän myötä. Kun olen saanut tarpeekseni Katu-pappilasta, tarpeeni sen kautta tyydytettyä, mitä sitten? Aina kaipaan körttiseuroja ja ystäviä, sitä minkä koen omaksi. Toisaalta ihmisen läheisyys – tämä on tärkeää – on körttiläisyyttä. Siksi olenkin pitänyt esillä Juhanilta oppimaani ”Kaikki ovat körttiläisiä, kaikki eivät vaan sitä tiedä”. No, heitto mikä heitto, mutta kuvastaa kuitenkin.

Yhtäällä koen edustavani, enkä usko olevani ainut, suolakidettä, joka ryydittää.

Kristittyjen yhteys, kristittyjen ykseys toteutuu, kun olemme rehellisiä.

Elämä on seikkailua. Lopunviimein seikkailija kallistaa päänsä oman sänkynsä omalle tyynylle. Körttiläinen palaa aina Yksin uskosta, yksin armosta –totuuteen.

Katu-pappila pitää sisällään mamuja, hellareita, kadunnaisia ja -miehiä, laitapuolen kulkijoita ja sitten niitä vitoslaisia, jotka painostavat minua olemaan vastuunkantavampi. Ne hyökkää ajoittain kuin sudet niskaani, mokomat! Mutta ilmeisesti toimija tarvitsee vankkaa tukea mistä vain saadakseen motivaatiota jatkaa. Hän tarvitsee vastinetta. Sillä tekijän selusta on suojaton. Näin suhtaudun armollisesti heidän raadolliseen raapimiseensa.
On siellä muutana körttikin, mutta me emme vain kaikkia tiedä.

[juhani]

Hienoja ajatuksia!

[Riitta-mummi]

Pekka, Pekka. Vaistomaisesti tunnistin sinussa heti alkuun sydämen-körtin, vaikka kirjoittamisesi ovat edelleen eräille arvoituksia.

Oikea körtti ei painosta, vaan antaa suojaa.  Siis katon pään päälle , en tarkoita suojatulta.

...

Mitä sitten todistuksen, dibloomin antamiseen tulee, minusta sekin on oikeaa körttiä, ettei mitään todistuksia anneta. Ei edessä eikä takana. Kiitos on aina paikallaan kun sen aika on.

Kiitos Maunolle, "enkelilleni" ja naapurilleni. Kiitos Pekalle, ymmärtäjälle. Kiitos Kalistajalle, lehtimiehelle jolla on näkemyksiä.
Kiitos Sepolle, ystävälle. Kiitos Penalle, sieiunveljelle. Kiitos myyrälle, maailmanparantajalle. Kiitos kaikille suomalaisille körttimiehille ja eräälle joka syntyi Amerikassa puoliverisenä. Myös muille, ulkopuolisiksi itsensä tunteville.

kiitos Jeesus, Vapahtaja, pelastaja, parantaja.

[Kalistaja]

Pekka, Pekka. Vaistomaisesti tunnistin sinussa heti alkuun sydämen-körtin, vaikka kirjoittamisesi ovat edelleen eräille arvoituksia.

Oikea körtti ei painosta, vaan antaa suojaa.  Siis katon pään päälle , en tarkoita suojatulta.

...

Mitä sitten todistuksen, dibloomin antamiseen tulee, minusta sekin on oikeaa körttiä, ettei mitään todistuksia anneta. Ei edessä eikä takana. Kiitos on aina paikallaan kun sen aika on.

Kiitos Maunolle, "enkelilleni" ja naapurilleni. Kiitos Pekalle, ymmärtäjälle. Kiitos Kalistajalle, lehtimiehelle jolla on näkemyksiä.
Kiitos Sepolle, ystävälle. Kiitos Penalle, sieiunveljelle. Kiitos myyrälle, maailmanparantajalle. Kiitos kaikille suomalaisille körttimiehille ja eräälle joka syntyi Amerikassa puoliverisenä. Myös muille, ulkopuolisiksi itsensä tunteville.

kiitos Jeesus, Vapahtaja, pelastaja, parantaja.

Todistus kurssista - vaikka tosiaan ilman numeroita, mutta käsitellyt aiheet näkyvillä - olisi todistus myös siitä, että maallikkoutta arvostetaan.

[Riitta-mummi]

Eikö kurssin järjestäjä voisi sitä antaa jälkikäteen niille joille se olisi iloksi ja hyödyksi. Onhan kurssin ohjelma kai yhä tallella. Samoin osanottajat.

[seppos]

Todistus maallikkokurssille osallistumisesta ei ole kovin körttiläistä. Ei sitä taivaan portilla tarvita, siksi en ymmärrä mielenkiintoa siihen.

[Kalistaja]

 Tuon taivaan portin esille otto tässä yhteydessä tuntuu vähän hassulta. Olen jo ottanut esille seikkoja miksi todistus olisi hyvä asia. Sanotaan vielä tässä: todistus olisi mukava muisto siitä että sai syväluodata herännäisyyteen liittyviä asioita. Todistus olisi myös todiste siitä, että maallikkoutta herännäisyydessä arvostetaan aivan konkreettisesti. Toki henkilökohtaisesti tulen ilman todistusta toimeen, enkä menetä yöunia vaikka en todistusta koskaan näkisikään.  Mielenkiintoista on tämä asian ympärillä käytävä vähäinenkin keskustelu - mutta älkää puhuko esimerkiksi Pietarista tässä yhteydessä, se on vähän köppäästä.

[Kalistaja]

 On jo seitsemän vuotta kulunut Turussa järjestetystä körttikurssista. Olisihan se mukava saada papru monipäiväisestä ( pe-su ) tilaisuudesta, jossa käsittelimme körttikäytäntöjä, herännäisyyden historiaa, herännäisyyttä eri maakunnissa ja herännäisyydessä vaikuttaneita tekijäihmisiä. Luentoja tahi pikemminkin johdantoja aiheisiin aiheisiin oli paljon.Lopuksi oli seurat.

Ymmärtääkseni pärjäsin kurssilla vähintäänkin kohtuuhyvin aiheiden suuresta vaihtelusta huolimatta - mutta tuosta pärjäämisestähän on toki itse vaikea puhua, mutta siitähän voivat sanansa tarvittaessa sanoa vaikkapa kurssilainen Pekka Väätäinen tahi vaikkapa ikään kuin opettajina olleet körttimerkittävyydet Jaakko Löytty ja Mauno Nivala.

Tuo papru olis mukava muisto jonkun Herättäjä- Yhdistyksen julkaiseman kirjan ( aikoinaan niitä ostettiin ja luettiin, kirjat myös kulkivat kädestä käteen ) sivujen väliin. Tosin työ- ja harrastemarkkinoilla ei kurssipaprulla liene kovinkaan suurta merkitystä, sillä onhan herännäisyyden yhteiskunnallinen ja tosiasiallinen merkitys vähentynyt vuosien saatossa eivätkä suomalaiset tiedä enää niin hyvin sitä mitä on körttiläisyys kuin miten he tiesivät asian joitakin vuosikymmeniä sitten.

[Viisveisaaja]

Minulle tuollainen kurssi tekisi hyvää.
Ei oppi kaada ojaan sanotaan.
No, Aholansaaressahan on kaikenlaisia kursseja, että josko sinne joskus.

Kuten Pekka, niin en minäkään jaksa olla niin pikkusieluinen, että kävisin vain körttiseuroissa, vaikka niissä parhaiten viihtyisinkin.
Ei näin pienessä kylässä jossa olen edes seuroja koskaan olekkaan.

Kalistajan kanssa samaa mieltä, että tässä liikkeessä vaikuttaa aika paljon samat ja yhdet herrat ja maallikot on hiljaa. Jokunen kiintiö maallikko on joskus seuroissa mukana, mutta kyllä se on pappien ja muiden liikkeen isokenkäisten touhua mitä olen huomannut.
Siksi näen maallikkokurssin minulle olevan tulevan enempi oman hartauden edistämisenä.
Löytyis sopiva ois kiva.

[Kalistaja]

 Jos aivan ihanasti käy, niin pidämme, parahin Viisveisaaja, muutaman vuoden kuluttua suuret maakunnalliset seurat Kaskisen tuvassasi. Maallikot ainakin siellä puhuvat - mutta saavat papitkin avata sanaisen arkkunsa, jos heillä on asiaa. Joillakin heistä voi ihan oikeasti olla.

Mutta tarpeen maallikkokurssit ovat. Joko ihan uuden oppimisen takia. Tai aivan vaan muistutukseksi. Mutta kumminkin.

Katsotaan aika lailla rauhassa mitä tapahtuu. Jotain tapahtuu. Jonain päivänä, jonain Herran päivänä.

[1944]

Tämän ketjun alussa on mainittuna Vihantola sukunimi. Olen lukenut kirjan, mikä todennäköisesti kertoi tämän suvun pappien isästä/isoisästä. Teki minuun pitkäksi aikaa körttiläisen vaikutuksen. Olin sen kirjan ostanut joiltain alkuvuosieni herättäjäjuhlilta, mutta kelvottomuutani hylkäsin kirjan v-97 Bosniassa. Oli liikaa kiloja paluulennolle.