No mutta. Tämä oli hyvä. Tuo on oikein hyvä nimi tälle henkilölle. Hänen tehtänänään on kerätä "toiseen aikaan" saapuneet rannasta ja huolehtia heistä, jos "portti aikaan" on yhä auki, tai saatella heidät perille muutoin.
Minulta karkasi yksi tarina... olin 70-lukulaisella riparilla, kun puhkesikin ukonilma ja eräs henkilöistä lähes hukkui... silloin se oli jo mennyttä, vaikka ne Oriveden hupsut voihkivat minun kanssani, halusin nähdä mitä tapahtuu.
Koko sen ajan jonka lähes-hukkunut odottaa respiraattorissa herääkö missä, hän kulkee Vitellinuksen matkassa "toisessa ajassa" - rippikouluun hän pääsee kyllä, hän käy sen Finkenwaldessa, ja oppiakseen Isä Meidän - rukouksen kunnolla, kun se on tarinan kehys, käy Jerusalemissa kuullakseen Jeesuksen rukoilevan Getsemanessa ja Golgatalla, sillä Vitellinuksen liikkumisalue ajan suhteen on vapaahko. Ynnä muuta. Vitellinus ei kuitenkaan ole enkeli, vaan ihmnen joka ajassa oli erittäin oppinut orja, ja käännyttyään kristityksi raivosi orjuudestaan ja "kadotetusta elämästään". Colosseumin kellareissa hän sitten muutti mieltään... saavuttuaan toiselle rannalle hän pyysi saada olla nyt sitä mitä ei ajassa halunnut, ja sai tämän tehtävän siiheksi kuin aika päättyy. Hän on aina ikävöinyt omaa lasta ja lopulta tämä jota hän saattaa - umpivilli 70-lukulainen - onkin hänen oma pikku tyttönsä.
On hauskaa kertoa satuja aikuisille, vaikka kustantaja ei niistä pitäisikään. Yksi lysti.
Kun ajassa perhe suostuu lapsensa kuolemaan, säie aikaan katkeaa, ja Jeesus Kristus käy noukkimassa hänet sairaalasta.