"MAAILMAN SURULLISIN NÄHTÄVYYS
Jos maailman surullisimman nähtävyyden tittelistä kilpailtaisiiin---
MINUN valintani löytyisi Kambodžasta---
Se sijaitsee Steung Mean Cheyn kaatopaikalla, pölyisen pääkaupungin laidalla---
Sisuskalut ympäri kääntävässä löyhkässä levittäytyi jätevuoristo, jota ympäröi hökkelikylä. Täällä köyhän valtion köyhimmät etsivät jätteiden seasta jotain myytävää ja syötävää. Likaisia apaattisia lapsia raatoi roskien keskellä.
Steung Mean Cheussa käytyäni itketti, suututti ja oksetti. Tiesin, missä maanpäällinen helvetti on.
VASTAAVIA paikkoja riittää. Ja lisää tulee, kun kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja Maailmanpankki antavat markkinaliberalistista raippahoitoaan väestönräjähdyksen kanssa kamppailevalle kolmannelle maailmalle. YK:n ennusteen mukaan vuonna 2020 maailman väestöstä jo puolitoista miljardia ihmistä asuu slummeissa.
Slummeista tunnetuimpia ovat Dharavi Mumbaissa, Kibera Nairobissa ja Rochinha Rio de Janeirossa. Jokaiseen näistä järjestetään opastettuja kiertokäyntejä. Se on hyvä, sillä mikään uutisfilmi, reportaasi tai nettiblogi ei vedä vertoja ihmisen omille aisteille.
Pitäisiköhän nämä nykyajan hirmutekojen monumentit julistaa Unescon maailmanperintökohteiksi, jotta useimmat perinteisiä nähtävyyksiä kiertävät turistit eivät jäisi niistä autuaan tietämättömiksi?"
MIERON TIELTÄ - Riku Rantala, Hesari 25.2.2011, s. D 2
