Luulen että Sepon varmasti hyvällä hetkellä sulkemaan teemaan alkoi liittyä piirteitä joista jää monelle paha mieli. Muistelen jotakin, jonka kuulin kirkossa, enkä voi poistua tältä päivältä, ellen sitä tuo tänne omasta puolestani. Toivoisin aina, että jaksaisimme hyväksyä paremmin eriäviä lähtökohtia, myös voimakkaita tunteita, ja mitä minun luonnontieteelliseen osaamiseeni tulee on muistettava, että se, niinkuin tieteet ovat, on kehittyvä asia ja jotakin muuta kuin usko.
Jos emme jaksa kunnioittaa toistemme uskoa, eettistä ajattelua ja oikeaksi kokemaa, annamme paholaiselle tilaisuuden, ja sitähän meidän ei pitänyt tehdä? Ehkä tulisikin vaihteeksi keskustella siitä, kuinka antaa anteeksi loukkaus, tuli se sitten mistä tahansa, keneltä hyvänsä ja muistaa mihin meitä haastetaan. Vanha totuus siitä, ettei voi olla vihainen sille jonka puolesta rukoilee, on varmasti juuri nyt ajankohtaisempi kuin milloinkaan, ja minä myös pyydän anteeksi jos kirjoitin toisia loukkaavasti, omasta puolestani. Oli teema mikä tahansa.
Kiivastua saa, siitä ei pääse, muttei jäädä siihen mielentilaan, luulisin.