Jos ottaisin todesta kaikki väitteet ja arvioinnit hengellisestä kodistani ja yleensäkin hengellisestä elämästä, olisin hukassa - tuuliajoilla. Olisikohan minulla edes Jumalaa, jos samaistuisin jokaisen mielipiteen taakse? Körttiläisyys on kyselevällä paikalla olemista, niin kuin Juhanikin totesi.
Kun katson omaan sisikuntaani, havaitsen, että voin ainakin suusanallisesti myöntää, että olen synnin turmelema ja kovin huono monelta osin. Voin myös luetella eri elämäni osa-alueita, joita tämä huonous ja turmeltuneisuus eniten vaivaa.
Kun sitten jostain tulee joku toinen ihminen, joka sanoo minulle nämä samat asiat, eli kertoo missä olen turmeltunut, niin johan sisikunnasta nousee valtava kiihko ja suuttumus tuota ihmistä kohtaan.
Mistä lie ilmiö johtunut?
Ehkäpä oman huonouteni tunnustaminen onkin puhdasta ylpeyttä, eli ehkäpä en oikeasti olekaan sitä mieltä, että olen puutteellinen?
Muistan, kun innokkaana helluntalaisena välillä törmäsin oman hengellisen kotini arvosteluihin. Karvat nousivat pystyyn, siirryin puolustuskannalle. Koin arvostelun vääräksi ja valheelliseksikin.
Nyt, kun aikaa on kulunut, ymmärrän että todellisuudessa olinkin vain sokea tietyille asioille omassa hengellisessä ympäristössäni.
Yleisesti puhutaan, että ulkopuolinen näkee joskus asioita paremmin, kuin jossaina siassa sisällä oleva henkilö.
Ehkäpä tämä onkin näin.
Mielestäni oikea asenne arvosteluja kohdatessa olisi se, että ensinnäkin hyväksyttäisiin se seikka, että ihminen on perisynnin turmelema ja että saatu arvostelu hyvinkin saattaa pitää paikkansa juuri tästä ihmisen (siis minun/meidän) raadollisuudesta johtuen.
Ja jos arvostelu ei pidä paikkaansa, ainakin se lienee totta, että arvostelija kuvaa sitä, miten hän näkee asian.
Tästä tulisi seurata jonkinlaista itsetutkistelua ja kun jotain korjattavaa löytyy, voisi yrittää korjata asioita.
KOrjattavaa ei ehkä ole se, mihin arvostelija pistää tikkunsa, vaan ehkäpä jokin kohta siinä tikun vieressä tulisi laittaa kuntoon, niin ei olisi enää
arvostelijallakaan paikkaa,
mihin tikkunsa laittaa.
Toki tiedän, että ihmisen psyyke ei kestä sitä, että hän on väärässä tai jotenkin paha ihminen. Pahuuden ongelma tulee jotenkin hoitaa.
Yleinen tapa hoitaa asia on se, että kielletään arvostelu ja leimataan se valheeksi. Tämä toki toimii ja hoitaa ainakin auttavasti tämän ongelman.
Kristillinen tapa hoitaa tämä ongelma on se, että uskotaan, että olin minä sitten pyhä taikka paha, on minun pyhyyteni/pahuuteni laitettu Kristuksen syyksi ja Kristuksen täydellisyys luettu minun edukseni. Tästä sovituksesta käsin voisi olle helpompaa kohdata arvostelu ja ryhtyä tutkimaan itseään ja ryhtyä korjaamaan asioita.
Ikävä kyllä en osaa pukea sanottavaani riittävän hyvin tekstin muotoon.
Aikakin on rajoitettu tekstaillessa, joten sekin on minua vastaan.
Ei muuta kuin onnea vain hedelmälliseen arvosteluun sekä arvostelun vastaanottamiseen.
Aihe: Körtit eivät halveksi muita kristittyjä. (Luettu 7901 kertaa)