Kirjoittaja Aihe: Auttamisen ja antamisen siunaus.  (Luettu 2912 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Mörtti-57

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1560
Auttamisen ja antamisen siunaus.
« : 14.01.20 - klo:20:34 »
Edesmennyt äitini opetti minulle, mitä on empatia ja lähimmäisenrakkaus jokapäiväisessä elämässä, auttaessaan pyyteettömästi heitä, jotka apua tarvitsivat. Hän sanoi aina auttamisen ja antamisen koituvan siunaukseksi ja niinhän minäkin sen olen kokenut. Rakentajana olen voinut olla monelle avuksi ja mielelläni olen roponi ja lahjani antanut tarvitsevalle.Joskus tuloo miätittyä, että onko koettu siunaus uskonnollista taikauskoa vai mitä? 

Aina kun on antanut tai auttanut jotakin, niin se on tullut jossain muodossa takaisin jopa kaksin kerroin ja sitä sitten taas hiljaa ihmettelee vain. 
Vaimon kanssa keskusteltiin antamisen siunauksesta, kun hän mietti sukulaistyttönsä avustamista kalliin tietokoneen hankinnassa.  Rohkaisin häntä osallistumaan hankintaan isolla summalla ja uskoin hänen lahjansa siunaukseen.
Vaimo lähti sukulaistyttönsä kanssa  tietokoneostoksille. Parkkitaloon ajettuaan hän oli vähän arastellut siellä kävellyttä tummiin pukeutunutta mieshenkilöä. Mies oli tullut koputtamaan auton ikkunaan ja oli ikkunan raosta tervehtinyt ja keronut, että hänellä olisi antaa käyttämätön parkkilippu, jos vain huolitte.  Vaimo kertoi, että oli heti muistanut keskustelumme antamisen siunauksesta. :eusa_angel:   
Paree ymmärtää pikkuusen oikeen ku palio väärin.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8307
Vs: Auttamisen ja antamisen siunaus.
« Vastaus #1 : 14.01.20 - klo:21:14 »

Noin se varmasti on.

Itse nyt puoliksi rakennusalalle siirtyneenä, vaikka vielä vähän on kiinankauppaa, niin rakennusalalla tulee monesti kaikenlaista kurjaakin vastaan, siis henkilöä. Henkilöä joilla on ties mitä ongelmia.

Ei se pelkkä business pitkälle vie, vaan tulee auttaa.
Olen useamman kerran jonkun juomarin vienyt työmaalta pois ja ties mistä pulasta illalla, kun on soitettu auttanut.

Joskus ja useasti on huijattu näissä, mutta ei se ole paljoa sattunut. Parempi olo tulee, kun kerran on auttanut tarpeeseen.

Ja kun itsestäni tiedän, että ilman apua ja tukea, kuten täältäki, niin tuskin olisin pärjännyt näinkin hyvin.

Armo on suuri.
Tik toc.

Poissa Pyryharakka

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5094
Vs: Auttamisen ja antamisen siunaus.
« Vastaus #2 : 14.01.20 - klo:22:17 »
Mukava että Mörttikin taas täällä kirjoittaa.
Tekstisi toi heti mieleen kirkkovaltuustomme entisen puheenjohtajan, pitoemännän ja maatoalon emännän, jo edesmenneen. Hän oli harras uskossaan ja aktiivinen seurakunnassa. Hän sanoi, ettei hänellä ole varaa olla antamatta. Tarkoitti juuri tuota antaessaan saa ja auttamisen tuomaa siunausta.  :023:
Pyryharakka

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33612
Vs: Auttamisen ja antamisen siunaus.
« Vastaus #3 : 15.01.20 - klo:07:46 »
Mie ja tykkään Mörtin kirjuuttelust. Hää puhhuu ja tuop uskonasjat ' arjen tasol', ja niihi iekii voin vastata. :eusa_angel:

On kyllä sanottu, että tehkää niin ettei vasen käsi tiedö mitä oikea tekee, mutta kerron nyt vaan omista 'tekosista':

Isäni oli helläsydäminen, antoi kun oli annettavaa, toi yksinäisen juopon joulupöytään ym.
Onko se minulla verissä vai sydämessä, en ole tietoinen, mutta olen antanut pyydettynä sekä pyytämättä.

Miten ?  No, kadulla kerjäläisille, narkomaanille ja alkoholistille vienyt hoitopaikkaan. Villapaitaa viluiselle nuorelle. Yksinäisille ystävyyttä.

Omille jälkeläisille eniten. Tylleröiden perhe on vaeltanut aluksi monenlaisissa vaikeuksissa. Olmme antaneet raha-apua, vaate-apua, ruokapöytää viikottain.
Ja nyt talomme asuttavaksi.

On tullut siunausta myös KUAn ja Amnestyn, Aholansaaren ja HYn tukemisesta, kolehdeista puhumattakaan.

Tämän kirjoitan jotta JOS sinulla on mistä antaa, anna ! Se siunaantuu. Herramme auttaa omissa tarpeissa ja tulee tutummaksi, puhuu ja ohjaa.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa luterilainen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4778
Vs: Auttamisen ja antamisen siunaus.
« Vastaus #4 : 15.01.20 - klo:10:40 »
On kyllä sanottu, että tehkää niin ettei vasen käsi tiedö mitä oikea tekee, mutta kerron nyt vaan omista 'tekosista':

Isäni oli helläsydäminen, antoi kun oli annettavaa, toi yksinäisen juopon joulupöytään ym.
Onko se minulla verissä vai sydämessä, en ole tietoinen, mutta olen antanut pyydettynä sekä pyytämättä.

Miten ?  No, kadulla kerjäläisille, narkomaanille ja alkoholistille vienyt hoitopaikkaan. Villapaitaa viluiselle nuorelle. Yksinäisille ystävyyttä.

Omille jälkeläisille eniten. Tylleröiden perhe on vaeltanut aluksi monenlaisissa vaikeuksissa. Olmme antaneet raha-apua, vaate-apua, ruokapöytää viikottain.

Ja nyt talomme asuttavaksi.

On tullut siunausta myös KUAn ja Amnestyn, Aholansaaren ja HYn tukemisesta, kolehdeista puhumattakaan.

Tämän kirjoitan jotta JOS sinulla on mistä antaa, anna ! Se siunaantuu. Herramme auttaa omissa tarpeissa ja tulee tutummaksi, puhuu ja ohjaa.
Älkäämme kerskatko alatien maan matosina ja suurina syntisäkkeinä antamisesta.

Annammeko rahaa romanikerjäläiselle? :017:

Poliisi-TV: Minne romanikerjäläiselle annettu ropo menee?  https://www.youtube.com/watch?v=JhD58KDNSYo
« Viimeksi muokattu: 15.01.20 - klo:10:48 kirjoittanut luterilainen »

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33612
Vs: Auttamisen ja antamisen siunaus.
« Vastaus #5 : 15.01.20 - klo:12:53 »
Olen samaa mieltä. Siksi kirjoitinkin että tuon tietäen kerron kuitenkin mitä ne 'arjen uskon' teot voivat olla, ikäänkuin jatkokertomuksena,  tavastani elää uskosta.

Eivätkö juuri teot ole uskoa ? Puheet ja kirjoitukset ovat hengellisiä keskusteluja.
Uskon tielläni olen hengellisenäkin kulkenut kysellen, samalla sitä eläen koko ajan 'marttana'. Lisäksi tietämättäni elämän  alusta asti.

En tarkoittanut näillä lauseilla ' kiillottaa kruunuani', eihän minulla edes sitä ole.
Olen usein täällä pyytänyt jättämään kiittelemiset sikseen, tiedän niiden arvottomuuden.

Taas karjalainen puheliaisuuteni pahensi lukijan.  :017:

Kiitos Mörtti hyvästä aloituksesta !
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa luterilainen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4778
Vs: Auttamisen ja antamisen siunaus.
« Vastaus #6 : 15.01.20 - klo:15:35 »
Olen samaa mieltä. Siksi kirjoitinkin että tuon tietäen kerron kuitenkin mitä ne 'arjen uskon' teot voivat olla, ikäänkuin jatkokertomuksena,  tavastani elää uskosta.

Eivätkö juuri teot ole uskoa ? Puheet ja kirjoitukset ovat hengellisiä keskusteluja.
Uskon tielläni olen hengellisenäkin kulkenut kysellen, samalla sitä eläen koko ajan 'marttana'. Lisäksi tietämättäni elämän  alusta asti.

En tarkoittanut näillä lauseilla ' kiillottaa kruunuani', eihän minulla edes sitä ole.
Olen usein täällä pyytänyt jättämään kiittelemiset sikseen, tiedän niiden arvottomuuden.

Taas karjalainen puheliaisuuteni pahensi lukijan.  :017:
Juuri näin. Seikka on saletti! Jumalan suuruuden edessä olemme vain armonkerjälaisiä eikä kukaan meistä täytä onnistuneen mittaa auttamisessa ja antamisessa. Usko ja elämä ovat Jumalan kädessä ilman meidän ihmistekoista omavoimaisuutta.


Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21966
Vs: Auttamisen ja antamisen siunaus.
« Vastaus #7 : 15.01.20 - klo:15:40 »
Jumalan suuruuden edessä olemme vain armonkerjälaisiä eikä kukaan meistä täytä onnistuneen mittaa auttamisessa ja antamisessa.

Tuo ei kuitenkaan ole mikään syy olla auttamatta, jos suinkin voi. Pientä ihmistä meidän on autettava, suuri Jumala pärjää kyllä.

Poissa luterilainen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4778
Vs: Auttamisen ja antamisen siunaus.
« Vastaus #8 : 16.01.20 - klo:11:28 »
Tuo ei kuitenkaan ole mikään syy olla auttamatta, jos suinkin voi. Pientä ihmistä meidän on autettava, suuri Jumala pärjää kyllä.
Juuri noin, kunhan emme auta pientä ihmistä hengellisessä ylpeydessä niinkuin tekopyhät tekevät saadakseen ylistystä ihmisiltä.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21966
Vs: Auttamisen ja antamisen siunaus.
« Vastaus #9 : 16.01.20 - klo:11:37 »
Juuri noin, kunhan emme auta pientä ihmistä hengellisessä ylpeydessä niinkuin tekopyhät tekevät saadakseen ylistystä ihmisiltä.

Onko sillä avun saajalle väliä, mitä antajan mielessä on?

Poissa luterilainen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4778
Vs: Auttamisen ja antamisen siunaus.
« Vastaus #10 : 16.01.20 - klo:13:29 »
Onko sillä avun saajalle väliä, mitä antajan mielessä on?
Alatien maan matonen tietää avun tulevan Jumalalta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33612
Vs: Auttamisen ja antamisen siunaus.
« Vastaus #11 : 16.01.20 - klo:13:56 »
Kyllä !antajakin tietää, jos on rehellinen, missä hengessä hän antaa.
Ei tuisi antaa 'nurjin mielin' vaan aina iloisesti, ' Niin kuin Herralle'

Silloin on vaikea antaa kun pyydetään jatkuvasti ja syy puutteeseen on pyytäjän
taitamattomuus taloudenpidossa.

Onko mielestänne oikein silloin antaa, vaiko kieltäytyä antamasta ?

Sanassa sanotaan: Antakaa pyytämättäkin ( muistaakseni  ).
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)