Kirjoittaja Aihe: Päivän ajatus 16  (Luettu 16450 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 9771
Vs: Päivän ajatus 16
« Vastaus #60 : 26.03.20 - klo:05:47 »

   Kaikki on yhtä.

Luukas 17:18
Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?»

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 31611
Vs: Päivän ajatus 16
« Vastaus #61 : 26.03.20 - klo:07:19 »
Hän Yksi on kaikki. 
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 31611
Vs: Päivän ajatus 16
« Vastaus #62 : 09.04.20 - klo:16:53 »
Psalmi 103

Herran armo on suuri
Daavidin psalmi.

Ylistä Herraa, minun sieluni,
ja kaikki mitä minussa on,
ylistä hänen pyhää nimeään.
Ylistä Herraa, minun sieluni,
älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt.


Hän antaa anteeksi kaikki syntini
ja parantaa kaikki sairauteni.
Hän päästää minut kuoleman otteesta
ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella.



Hän ravitsee minut aina hyvyydellään,
ja minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka.


Vanhurskaat ovat Herran teot,
hän tuo oikeuden sorretuille.
Hän osoitti tiensä Moosekselle
ja näytti Israelille suuret tekonsa.
Anteeksiantava ja laupias on Herra.
Hän on kärsivällinen
ja hänen armonsa on suuri.
Ei hän iäti meitä syytä,
ei hän ikuisesti pidä vihaa.
Ei hän maksanut meille syntiemme mukaan,
ei rangaissut niin kuin olisimme ansainneet.
Sillä niin kuin taivas on korkea maan yllä,
niin on Herran armo suuri
niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.
Niin kaukana kuin itä on lännestä,
niin kauas hän siirtää meidän syntimme.
Niin kuin isä armahtaa lapsiaan,
niin armahtaa Herra
niitä, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.
Hän tuntee meidät ja tietää meidän alkumme,
muistaa, että olemme maan tomua.


Ihmisen elinaika on niin kuin ruohon:
kuin kedon kukka hän kukoistaa,
ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole
eikä hänen asuinsijansa häntä tunne.
Mutta Herran armo pysyy ajasta aikaan,
se on ikuinen
niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.
Polvesta polveen
ulottuu hänen uskollisuutensa
kaikkiin, jotka pysyvät hänen liitossaan,
muistavat hänen käskynsä ja elävät niiden mukaan.
Herralla on istuimensa taivaissa,
ja hänen valtansa alla on kaikki maa.
Ylistäkää Herraa, te hänen enkelinsä,
te voimalliset sankarit,
jotka hänen sanansa kuulette
ja hänen käskynsä täytätte.
Ylistäkää Herraa, te taivaan joukot,
kaikki hänen palvelijansa,
jotka hänen tahtonsa täytätte.
Ylistäkää Herraa, te hänen luotunsa
kaikkialla hänen valtakunnassaan.
Ylistä Herraa, minun sieluni!


https://www.youtube.com/watch?v=YOQE7SIlV_g
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 31611
Vs: Päivän ajatus 16
« Vastaus #63 : 11.09.22 - klo:14:54 »
Tänään Tv-Jumalanpalveluksessa luettiin Vanhasta Testamentista jakeet Jesaja 6 luvusta kohdasta Kutsumusnäky siihen asti jossa ovat sanat : Tässä olen, lähetä minut.

Se on kohtikäyvä monille seurakunnille ja seurakuntalaisille.

Sen jälkeen teksti puhuttelee erityisesti näinä ahdistavaina aikoina. Ilmastomuutoksen ja sotien autioittamat maat eivät silti ole kaiken loppu. Luvataan, että jää siemen josta kasvaa uutta.

Kutsumusnäky

Kuningas Ussian kuolinvuonna minä näin Herran: hän istui korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin.


Hänen yläpuolellaan seisoivat serafit, joilla oli kuusi siipeä kullakin: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella verhosivat ruumiinsa ja kahdella lensivät.


He huusivat toinen toiselleen:
– Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot!
Hänen kirkkautensa täyttää kaiken maan.


Ovenpielet vapisivat äänten voimasta, ja huone tuli täyteen savua.


Ja minä sanoin:
– Voi minua, minä hukun!
Minulla on saastaiset huulet,
ja saastaiset huulet on kansalla,
jonka keskellä elän,
ja nyt minun silmäni ovat nähneet Kuninkaan,
Herran Sebaotin.
Silloin yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli ottanut pihdeillä uhrialttarilta.



Hän kosketti sillä minun huuliani ja sanoi:
– Katso, tämä on koskenut huuliasi,
sinun syyllisyytesi on poissa
ja syntisi sovitettu.
Minä kuulin Herran äänen sanovan:
– Kenet minä lähetän?
Kuka lähtee sananviejäksi?
Niin minä vastasin:
– Tässä olen, lähetä minut!

----


Hän sanoi:
– Mene ja sano tälle kansalle:
Kuulemalla kuulkaa älkääkä käsittäkö.
Katsomalla katsokaa älkääkä ymmärtäkö.


Paaduta tämän kansan sydän,
sulje sen korvat,
sokaise sen silmät,
ettei se silmillään näkisi,
ei korvillaan kuulisi
eikä sydämellään ymmärtäisi –
ettei se kääntyisi ja tulisi terveeksi.
Minä kysyin:
– Kuinka pitkäksi aikaa, Herra?
Hän vastasi:
– Siksi kunnes kaupungit ovat autioina, asukkaita vailla
ja talot tyhjillään,
kunnes tyhjillä pelloilla vallitsee autius.
Herra vie ihmiset kauas,
ja tyhjänä leviää hylätty maa.
Jos väestä on jäljellä vaikka vain kymmenesosa,
vielä sekin raastetaan maasta,
kaadetaan niin kuin puu, kuin tammi.
Mutta puustakin jää kanto,
ja siitä kannosta kasvaa pyhien suku.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)