Tapasin ystäväni Ventsin taas pikkuisen ajan jälkeen.
Hänhän oli sotimassa Ukrainassa.
Ehkä sota tehnyt hyvää miehelle, kun on paljon vakaampi kuin ennen.
Oli aiemmin synkkä kuin kuolema ja jutteli välillä levottomia asioista joista vaikenen, kun kait sielunhoidon piiriin kuuluvia, vaikka en sellainen olekkaan, mutta vähän on mussa katolilaisen papin vikaa, eli sen verran, kun joku avautuu, niin niitä asioita ei vuodeta, mutta toisia asioita joista hän noin muutenkin yleisesti kertoo, niin niistä voinee jakaa.
No ei me mitään sen kummempia sodasta juteltu enemmän teknisistä asioista, kuten hänen Kalashnokovista, kun sanoin sen olevan aika museo kamaa nykyään.
Hän kertoi sen hyvin pelanneen ja kaksi vihollista sai päiviltä. No tietysti kysyi, että tuliko traumaa tai muuta, niin ei. Kertoi nukkuneensa kuin vauva sen jälkeen, mut ei siitä kuin aseista.
Niin sen kalashnikovin siis suomalaisen runnäkkökiväärin piipu oli muutetta oliko 5,2mm kokoiseksi, kun ne on NATO kaliiberiä.
Suomalaisilla ja venäläislää taitaa olla 4,75mm se piipun halkaisija?
Kovasti mietittiin josko menisi uudestaan ja mietin mennäkö mukaan, mutta olen liian vnha ja mun ikäisiä on käännytetty rajalta, mutta hän vakuutti, että jos sairastarkistus menee hyvin, niin pääsen.
pitää miettiä, mutta kun olen enempi tekniikan mies, niin funtsittiin avustamista muin keinoin..
Sodasta taitaa tulla pitkä ja venäläisille tai Putinille taitaa olla enempi arvokysymys tai kunnia asiaa enempi.
Pysäyttäähän se suuuruudenhullu pitää.
