Edelliseen kirjoitukseeni on näköjään tullut ajatus/kirjoitusväittämä siten, että pitää korjata. En todellakaan tiedä, että kuinka usein romaneja on vankilassa, että siihenkin lauseeseen loivennus "aina silloin tällöin".
Kävin Peipporämeellä hakemassa paksukuorisia koivupöllejä, sellaiseksi koivu muuttuu rämeellä kosteassa maassa kituen. Tai en tiedä, että kituuko koivu, koska se on kuitenkin kasvanut. Löysin uuden uran ajaa, että ei kertaakaan tarvinnut vaihdekeppiin tarttua eikä kytkintä painaa. Kettu katseli epäluuloisena ajoani palstatiellä ja näytti sitten, että kovin on kapea kaivattamani kanava, koska hypätä kiepautti sen yli helponnäköisesti.
Vein vanhoja kirjoja "uuteen kirjastooni" mennessäni. Niitä on niin häjy polttaa ja yleiseen paikkaan vietynä pitäisi kannet irroitella.
