Aamuhartaus 20

[Thomas McElwain]

Ihmettelin, niin kuin Dompate aikanaan, miksi minä viitsin "nuolla teidän perseitänne" koko ajan, kun on ilmiselvä, ettei Siionin virret teitä kiinnostaa, vaan vanha musa, klassinen musa, virret, hevi metalli, rokki, CCM, Hillsong, Sting, yms. Vanhat Siionin virret eivät ole olemassa enää edes kirjastoista tai antikvariaatteista. Herättäjä Yhdistyskään ei ole tippaakaan kiinnostunut niistä. Ne on poistettu joka paikasta ja lopultakin, kuten halusitte kun valitsitte poiston, sen sijaan, että niitä kohtelisi niin hyvin kuin Hillsong linkkejä. Olen tosi typerä, kun sanoma ei mene perille.
On kohtuutonta, että vanha humanisti ja stalinisti joutuu ajamaan Siionin virsien asiaa. Ilmeisesti on pakko perustaa Siionin virsien ystävät r.y., joka säilyttää, kääntää, ja julkaisee Malmivaaran vanhoja Siionin virsiä. Herännäisyys hylkäsi ne jo v. 1972 ja puolustaa homoja, lesboja, transsuja, juoppoja, aviorikkojia, jne. Siinä on aivan tarpeeksi tekemistä, niin ei ole ihme, ettei ole voimia puolustaa Siionin virsien kääntäjää, kun häntä julistetaan Körttifoorumilla ei toivotuksi heimolaiseksi perkeleen perseennuolijaksi kamalaksi kuvottavaksi. On paljon tärkeämpää tekemistä, kun on pakko ylistää Bruce Springsteenia, Lordeja, hevia muutenkin, A.C./D.C., vanhoja, klassikkoja, virsiä, ja vaikka mitä kaunista. Olisiko SV käännökseni kelvannut teille, jos olisin transsu tai jos olisin marssinut Helsingin kaduilla Pride kulkueessa kikkeli juuri ja juuri peitettynä nahka- ja ketjuasulla? Luulenpa niin. Mutta kun olen ei toivottu heimolainen, ja olette kiinnostuneet vain intiaanien nenien pituudesta Hitlerin tyyliin, niin tietenkään oli häpeällistä julkaistaa tänne kiellettyjä Siionin virsiä.

[Pena]

Tuolla tavalla Herra menettelee kristityn kuljetuksessa. Hänen täytyy "lyödä ja tukea, riisua ja pukea, tyhjentää tyhjäks', alentaa köyhäks'", että saisi sitten sen tyhjän ja köyhän koroittaa. Tämä kaikki on tarpeellista kristitylle.
No, miltä nyt sitten mahtaakaan tuntua se, kun kerran saamme sanoa iäksi hyvästit murheille ja taisteluille ja vaihtaa tämän elämän itkun ja vaivan iankaikkiseen iloon ja siitä aina nauttia!

Vilhelmi Malmivaara

[Thomas McElwain]

Kutsun todistajiksi kuusi hiljaiset vuodet 2014-20, että olin teihin ja Herättäjä-Yhdistykseen aivan tyytyväinen, kun käännökseni sai olla täällä rauhassa niin, että kiinnostuneet saivat lukea sitä. Olen kyllä tyhjä ja yksin. En luota teihin helvetin kipinän verran. Etsin kaksi ihmistä, jotka suostuvat perustamaan Siionin virsien ystävät r.y., laitan kotisivun, joka säilyttää Malmivaaran vanhoja Siionin virsiä, kääntää ja julkaisee niitä, ja jätän teidät isänne hoitoon. En osaa jättää tätä asiaa, vaikka kuinka rimpuilen. On kohtuutonta, että ihminen, jota kukaan järkevä ei pystyisi sanomaan edes kristityksi, joka ei ole kelvannut Suomen kirkollekaan, eikä mihinkään muuhun uskonnolliseen ryhmään, joutuu vanhana näkemään tällaista vaivaa. Jos voimat riittävät ja aika, niin yritän vielä kääntää edelleen. En ole pyytänyt rahaa, asemaa, kultajalustetta, kunniaa eikä sitä muuta, jota nyt en muista teidän väittävän, vaan sitä rauhaa, joka oli. Se ei ole minulle suotu. Hampaat kirskuen ja sisulla olen teitä kestänyt ja sisulla ja hampaat kirskuen menen eteenpäin. On mulla tarpeeksi tekemistä irokeesiraamatun kanssa mutten ole osannut jättää Siionin virsiä, ei millään vihallakaan.

[vn]

Ehkä Siionin virret voisi tänne palauttaa takaisin.

[Thomas McElwain]

Ehkä Siionin virret voisi tänne palauttaa takaisin.

Herättäjä-Yhdistys ei tue sitä ajatusta. Ylläpitokaan ei tue sitä ajatusta. En voi luottaa ylläpitoon, että säännöt, joita ei voitu seurata aikaisemmin, yhtäkkiä seurataan. Ensimmäinen kerta, kun joku sanoo niitä kuvottaviksi eikä ylläpito reagoi eikä kukaan muu edes ystävällisesti puutu asiaan sanomalla, onko tämä tosiaan mitä haluat sanoa siitä valtavasta työstä, jonka joku on tehnyt, niin minä vastaan niillä p- ja v-sanoilla, joita olen oppinut käyttämään tällä foorumilla. Enkä saisi niitä pois enää toistamiseen. Ne jäisivät tänne jokaisen haukuttaviksi, kenenkään puolusteltaviksi. On minulla vastuuta siitä, miten niihin suhtaudutaan. Ilmeisesti olen ainoa, joka tuntee vastuuta.

[Pena]

Kun Jumalan Pyhä Henki kuljettaa ihmistä, pääsee hän noiden virsien kautta puhumaan tilastansa Herralle. Hän löytää sieltä aina sellaisen virren, jossa sanotaan aivan tarkalleen, millä kohdalla hän Herran edessä sillä hetkellä on. Kun kokoontuu suuri joukko ystäviä, joille tällaiset kokemukset ovat yhteisiä, ja he pääsevät yksimielisesti Herran edessä virren avulla puhumaan tilastansa, niin että toisen ja kolmannen kokemus vastaa siihen samalla tavalla, niin siihen veisuuseen tulee sellainen merkillisen elävä henki, että se tempaa mukaansa nekin, jotka ovat synnin tähden kiusattuja poispäin hengellisistä asioista.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

On niin omituista saada tavata esim. sairasvuoteella olevaa herännyttä ihmistä ja nähdä, kuinka Jumala on sille opettanut kaikki salaisuudet, kirkastanut koko armonsa salaisuuden, niin että ehdottomasti tulee mieleen apostolin sana: Te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa. Teillä on voitelu Pyhältä Hengeltä ja te tiedätte kaiken. Siinä on Jumala itse opettanut ihmistä eikä siihen tahdo tohtia sanoa yhtään sanaa lisää, ettei sotkisi Herran käsialoja ja Herran töitä. No, eihän kyllä semmoinen ihminen, joka Herran käsissä kypsyy iäisyyttä varten, pääse mitenkään kiusoista, vaan sillä on niitä lakkaamatta. Mutta ne kiusatkin ovat pyhitettyjä merkillisellä tavalla.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Tulin juuri erään sairaan ystävän luota ja oli omituista nähdä jo sen ulkomuotoa. Tauti oli lyönyt siihen hyvin surkean ulkonäön, mutta Herran työ loisti kirkastuneista kasvoista. Se makasi siellä sängyssänsä suu naurussa ja silmät itkussa. Kyynelet juoksivat poskille, mutta su oli naurussa. Paavali sanoo: niinkuin murheelliset, mutta kuitenkin aina iloiset, niinkuin köyhät, mutta kuitenkin monia rikkaaksi tekeväiset, niinkuin ne, joilla ei mitään ole, mutta joiden kuitenkin kaikki omat ovat. Siinä on samalla kertaa naurua ja itkua, iloa ja murhetta sekaisin, itkua omalta puolelta, naurua Herran puolelta; suu naurussa kun katse kääntyy Armahtajaan päin, silmä itkussa, kun jotuu ajattelemaan itseänsä.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Eikä Herra sano suotta: Minä olin sairas ja te kävitte minua oppimassa. Tämänkin sairaan katta Hän antoi opetusta. Tämä ystävä kiitti Herran suurta armoa siinä, että Herra on antanut meille niin erinomaisia kirjoja. Hän luetteli sellaisia: "Silmäys armon valtakuntaan", "Parannuksen harjoitus", ja ennen kaikkea Scriverin "Sielun aarre". Niiden kautta hän sanoi Herran toimittaneen ihmeellisiä asioita. Ja kun hän oli noita kirjoja vuoden pituisen sairautensa aikana pitänyt tovereinansa, oli hän käsittänyt sellaisen luottamuksen Herraan, ettei Herra häntä jätä. Samalla oli hänellä pelkona se, ettei kuolema häntä peloita, - niinkuin senkin raadon pitäisi vielä peloittaa, niinkuin ei se olisi jo ilman pelkoakin kyllin kovaa, niinkuin kristityn pitäisi vielä sitäkin peljätä, vaikka Herra on kuoleman vallan kristityn kohdalla voittanut. Hänellä oli vielä kiusana sekin, että hän on ehkä liika luottava, että hänen on liika hyvä olla, vaikka pitäisi olla enemmän synnin surua, niinkuin veisasitte äsken virrestä, syvempää murhetta, - ikäänkuin nyt pitäisi olla vielä hirveämpiä tuskia täällä, vaikka niitä on yllinkyllin joka ainoalla valvovalla ihmisellä, mutta sittenkin liha ja veri velkoo niitä vain vielä enemmän. Mitä niillä tekisi? Ei niistä tuskista sinänsä parane, mutta se on Herran armokäsi, joka parantaa.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Jouduin sen sairaan vuoteen ääressä taas kiittämään Herraa siitä, että te, ystävät, olette saaneet äärettömän suuren armon, kun saatte vielä kuolinvuoteellannekin käydä sellaista koulua, jossa syvemmin ja syvemmin päästään tuntemaan Herran armoa, jossa itsensä kokonaan hyljäten saadaan Herraan sellainen luottamus, ettei siinä enää tarvitse peljätä kuolemaa eikä mitään sellaista, minkä Herra on armossaan pois ottanut, jossa kiusoilla ei ole enää mitään valtaa, mutta päästään jo tällä puolella kuoleman virtaa hiukan katselemaan sitä sanomatonta kirkkautta, mikä toisella puolella kokonansa selkenee.
Tällaista koulua oli tällä sairaalla käytetty. Mutta toisille annetaan toisellainenkin kehitys tällä taipaleella, sillä ei kaikilla ole yhtä keveää. Toisten täytyy kestää kovaa kilvoitusta loppuun asti ja kokea raskasta sotaa kiusoja vastaan. Mutta koulu on kuitenkin sama ja Mestari sama ja voitto on varma molemmilla.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

No, ei meillä ole, ystävät, tälläkään kertaa muuta varaa, kuin työntyä nytkin Herran eteen. Hän kärsii niin mielellänsä sen, että anomme: "Sodi, Herra, nytkin vielä puolestamme, sillä tiedäthän Sinä, mihin me raukat kykenemme!"

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Tuo nuori kansa on niin kaunista, kun sitä katselee, ainakin minun silmissäni. Jos se tietäisi sen itse, niin ei se ikinä maailman puoleen silmiänsä kääntäisi. Siinä on säilynyt niin paljon Jumalan kuvaa, ja se kuva on vasta kaunista, missä se säilyy, Jumalan ja Kristuksen kuva. Maailma ei mitään muuta tee, jos se rupeaa miellyttämään, kuin turhentaa ja rumentaa Jumalan kuvan, rumentaa ruumiillisesti ja hengellisesti. Se muuttaa ihmisen heti niin hirveän ruman näköiseksi, kun vain saa hänet käsiinsä. Kohta kun se pääsee käsiksi Herran omaan, painaa se siihen heti vierasta leimaansa ja himmentää kohta Jumalan kuvaa. Sentähden, lapsiraukat, välttäkää tuota vaaraa ja pitäkää vaatteenne puhtaina ja säilyttäkää se, mitä olette Jumalalta saaneet! Vaikka teidän pitäisi siinä käydä kuinka kovaa sotaa tahansa, niin kyllä kannattaa. Muistakaa tämä, lapsikullat!

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Uskonnollisessakin elämässä opitaan vähän päivässä, enemmän vuodessa. Joka ainoa päivä opitaan lisää ja lisää Jumalan sanasta. Jumalan sanasta selviää pala toisensa perästä. Siitä on esim. lukenut jonkun kohdan kymmenen vuotta sitten eikä ole sitä ymmärtänyt, kun on ollut toisella kohdalla, mutta kun sitten on joutunut toisellaiseen tilaan, toisellaisiin vaivoihin, niin silloin yhtäkkiä aukenee sama Raamatun kohta tai joku virren värsy tai joku ennen kuultu opetus aivan selvänä, ja huomaa, että kas, tuossa se nyt on, näin se näkyykin olevan. Ja mitä enemmän oppii, sitä enemmän näkee olevan vielä oppimista jäljellä. Käy niinkuin kirkkoisä sanoo ehtoollisesta: "Joka kerta, kun on ehtoollista nauttinut, saa sieltä ravintoa itselleen, mutta entistä suuremmalla nälällä jää odottamaan seuraavaa kertaa." On tullut näkemään yhä selvemmin oppimattomuutensa ja osaamattomuutensa, joten mitä enemmän todella oppii, sitä selvemmin kirkastuu juuri tämä.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Tämmöistä koulunkäyntiä on uskonharjoitus. Se on aina ikäänkuin "aan puustaavien" opettelemista Jumalan sanasta. Ja sitä harjoitusta riittää koko elämän ajan eikä sitten lopultakaan auta muuta kuin sanoa Paavalin tavalla: Ei niin, että minä sen jo käsittänyt olen.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Niin käy Jumalan lapsen. Kun hän joutuu itse mielestään tyhmäksi, silloin vasta voi hänessä tapahtua Jumalasta syntyminen. Kaikkein ensimmäinen huomio ihmisellä, jonka Jumala on saanut vedetyksi sanaansa, on se, että hän näkee oman tyhmyytensä, ymmärtämättömyytensä. Jumala ei kuitenkaan paiskaa häntä menemään, vaan rupeaa hoitamaan ja pukemaan ja käskee halajamaan teveellistä sananrieskamaitoa, että hän sen kautta kasvaisi. Jumala on lähettänyt oman Poikansa tänne esikuvaksemme, ja Hänestä sanotaan, että Hän kasvoi viisaudessa, iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä. Ei Hänkään ollut alussa viisas, mutta vähitellen hän varttui ja varttui, kasvoi ja vahvistui viisaudessa. Samoin on Jumalan lapsen laita tässä maailmassa. Mitä enemmän sen ymmärrys varttuu ja Henki sitä valistaa, sitä enemmän aukenee sille oma tyhmyytensä nähtäväksi, mutta samalla saa se suuren, salatun viisauden, mikä kätkeytyy oman tyhmyytensä tuntemiseen.

Vilhelmi Malmivaara