Ehkä emme kuitenkaan arvostele toisten uskoa, edes Päivi Räsäsen, vaan lähinnä
toimintaa tai toimimattomuutta.
Hyvä, että Vn haastoi, ainakin minut ajattelemaan ja pohtimaan tuolla hyvällä kommentillaan.
Tähän vähän tulleita ajatuksiani:
Tapaus 1:
Poika näkee naapurin pallon kotipihallaan.
Hän menee ja potkaisee sen naapurin pihalle.
Tapaus 2:
Talon isäntä näkee naapurin pallon kotipihallaan.
Hän käskee poikaa potkaisemaan pallon naapurin pihalle.
Poika tottelee ja potkaisee pallon takaisin naapurille.
Molemmissa tapauksissa poika potkaisee pallon naapurin pihalle.
Jälkimmäisessä tapauksessa pojalla ei oikeastaan käytännössä ole valinnan varaa, on pakko potkaista.
Ensimmäisessä tapauksessa pojalla ei ole mitään pakkoa päällä, joten hän voi itse päättää, potkaiseeko pallon, vaiko ei.
Ensimmäisessä esimerkissä poikaa voidaan joko kiittää tai paheksua teostaan, koska hän on voinut vapaa-ehtoisesti päättää, mitä tekee.
Vaikka jälkimmäisessä esimerkissä tapahtuu sama teko, poikaa ei voida samalla tavalla kiittää/paheksua, koska hänen oli pakko se tehdä.
Jälkimmäisessä tapauksessa teon syynä oli talon isäntä. Jos syyttää/kiittää poikaa, viimekädessä kuitenkin syytetään/kiitetään talon isäntää.
Tiedämme, että usko monesti näkyy tekoina ja toimintana tai toimimattomuutena.
Jos teon pohjimmainen syy on ihmisen omatunto/usko, niin tekoa arvosteltaessa viime kädessä arvostellaan kuitenkin ihmisen uskoa.