Entä sanojen kammoinen, pelkoinen, käyttäminen ? Onko parempi sanoa että minulla on käärme-kammo ja korkeanpaikan kammo, kuin fobia ?
Myösskin uskolla hekumointi aiheuttaa minulle kammoa.
Olisi tosiaankin monesti parempi puhua peloista / kammosta.
Osa peloista on sellaisia, jotka eivät näy, eli joita voi hallita, osa sellaisia, joiden hallitseminen on vaikeampaa.
Esim. minä pystyn halutessani peittämään kiusaantuneen olon, jos joku ilmaisee kristillistä uskoaan tavalla, jonka koen itselleni vieraaksi.
Eli tuota 'pelkoani' pystyn hallitsemaan hyvin ja yleensä sen teenkin. Körttifoorumilla varmaan välillä joustan tästä hyveestä, eli hallintakyvystä.
Minulla on jonkinlainen korkean paikan kammo. Sen hallitseminen on jo vaikeaampaa ja joissain tilanteissa täysin mahdotonta.
Kullakin on omat pelkonsa ja kammonsa. Kun tiedostaa, että minun omat pelkoni ja kammoni eivät ole ne ainoat oikea ja mahdolliset, pystyy paremmin olemaan hyvissä väleissä ihmisten kanssa.
Joskus olen tosin joutunut tilanteisiin, jossa aiheuttaa suuttumusta se, että ei vain pysty omien pelkojensa/kammojensa johdosta tekemään jotain asiaa, minkä joku muu pystyy tekemään. Ja tällöin tuntuu, että on vaikea toiselle selittää, että en pysty tuota tekemään, koska minulla on tällainen ongelma. Joskus luullaan, että joku tahallaan kammoaa/pelkää jotain. Minusta tuntuu siltä, että kovin harva pelkkää pahuuttaan kammoaa/pelkää jotakin.
