Facessa Kari Uusikylä julkaisee aina ajankohtaisia, viisaita ja ajatuksia herättäviä juttuja, joita ei ole varaa koskaan sivuuttaa.
Tänään Karilla oli jutun aiheena pääsiäisen outo Mies.
Kari Uusikylä
14 t ·
Pääsiäisenä
Paikkakunnalle ilmestyi outo mies.
Kukaan ei oikein tiennyt mistä hän sai elantonsa eikä mies suostunut sitä kertomaan.
Mies vieraili lastenkodeissa, vanhusten hoitokodeissa ja sairaaloissa vapaaehtoistyöntekijänä.
Hänet nähtiin narkomaani- ja juoppojengeissä, aina selvin päin, huumeita ei poliisi löytänyt koskaan hänen verestään.
Outo liehuletti, parta-Jeesukseksi kaupungilla pilkattu nähtiin jopa huonomaineisten naisten seurassa, lempeä ilme kasvoillaan.
Moinen suututti nuhteettomia kansalaisia, joiden seuraa mies karttoi. Joskus hän moitti torilla kiivaasti kirjanoppineita, päämiehiä ja uskovia siitä, että nämä ovat tehneet itsestään jumalia ja keräsivät vääryydellä aarteita itselleen.
Paremmat ihmiset alkoivat miettiä keinoja miehen eliminoimiseksi katukuvasta. Pääsiäisen jälkeen häntä ei enää ole näkynyt.
**
Kirkko on parhaimmillaan pyhä, armahtava ja inhimillinen, se edustaa rohkeaa vastavoimaa kovuudelle ja ahneudelle. Heikon ja hauraan ihmisen puolustaminen on äärettömän kaunista. Se on kaukana siitä tärkeilyn, saivartelun ja omahyväisyyden hengestä, missä jotkut teologisen koulutuksen saaneetkin tuntuvat viihtyvään.
Kun korkea-arvoiset papit siunaavat parhaillaan käytäviä julmia sotia, joissa ihmisiä tapetaan ja kidutetaan säälittä, kun korruptio leviää ylimpien hiippalakkien joukossa, kun vuosikymmeniä sitten kirkon helmaan ”pelastettujen” ”syntisten” äitien pikkulasten haudat löytyivät, kun tuhannet ns. uskovaisten pedofiliatapaukset tulivat ilmi, herää kysymyksiä: Mitä uskon? Keihin uskon?
**
Pahuus ja itsekkyys on onneksi mitalin ruma puoli, on myös kirkas ja kaunis puoli. Kirkot ja uskonnolliset yhteisöt tekevät paljon hyvää, syöttävät nälkäisiä, vaatettavat alastomia, hoivaavat lapsia, vanhuksia ja muita heikkoja pyyteettömästi, kuten nasaretilainen opetti. Aito kristitty ei etsi omaansa, vaan iloitsee, kun kärsivä ja alistettu ihminen saa avun. Hän ei tuomitse veljiään ja sisariaan kevein perustein, mutta uskaltaa vastustaa vääryyttä ja röyhkeyttä silloinkin, kun tietää, että kosto seuraa muodossa tai toisessa. Jeesus naulittiin ristiin.
Pääsiäinen kehottaa meitä ajattelemaan mikä elämässä on tärkeää ja mikä pelkkää harhakuvien metsästystä. Ajattelu vaatii rehellisyyttä ja uskallusta, mutta se voi auttaa pudottamaan kiviä täynnä olevan kantamuksen selästä tien oheen. Kun sen jälkeen katsoo ympärilleen, voi huomata, että lähellä on kauneutta ja inhimillistä hyvyyttä. Minä en ole yksin, minun ei ole tarpeen olla muita parempi, rikkaampi, kauniimpi tai komeampi. Olen ainutlaatuinen ihminen, kukaan ei voi korvata minua. Yksin en ole kuitenkaan mitään, tarvitsen lähelleni aitoja ihmisiä, jotka välittävät minusta aidosti, ilman ehtoja. Ojentavat kätensä, josta tarttuu inhimillinen lämpö.
