Mietteitä

[vn]

Voimiaan voi käyttää
kahdella tavalla,
alas painamiseen tai
ylös nostamiseen.

........Positiivareiden sivuilla tuollainen ajatus.
Tuosta nyt voi valita kumpaa haluaa tehdä.
Toisessa löytyy aina moitteen sijaa...
Itsessäni ei löydy niin paljon hyvää että olisi varaa toista moittia...
Jos moitituttaa...pistä suu tukkoon...ja avaa sitten kun tulee kannustavaa tekstiä ulos!

Olen näköjään reilu neljä vuotta sitten vielä lainannut varsin hyvää tekstiä...omasta mielestäni.
Nykyään en osaa lainata, kirjoitan vaan omasta päästäni, siksi menee päin mäntymäkeä.

Mutta hieno homma että nyt 2-3 päivän aikana keskustelu on vilkkaana sujunut.
Hidas hämäläinen ei kerkii edes lukemaan kaikkea, saati että johonkin mukaan tulisin.

 

[Riitta-mummi]

Luterilainen jakaa foorumille negatiivista palautetta siitä millaisia me muut, useimmat ainakin, olemme.

Kysyn: Millaisia toivoisit meidän olevan , anna määritelmä  ?
Kysyn millaisia kirjoituksia foorumille tulisi  kirjoittaa ?

Pitäisikö foorumilla olla vain Seurapalsta ?
Mitä sinne saisi kirjoittaa, mitä ei ?

Ei sillä, että alistuisimme sinun tahtoosi, vaan haluaisimpa saada tarkennuksen henkilökuvaasi.

[vn]

Kävin täällä selailemassa, tulin tyhjänä, tyhjempänä kirjaudun ulos.
Toki olen itse siihen syyllinen. Minulla on täysi mahdollisuus kirjoittaa tänne rohkaisevasti,
uudella innolla, virikkeitä luoden.
Tämä kaikki vaatii jotain....

[karjalaisenkyösti]

Kävin täällä selailemassa, tulin tyhjänä, tyhjempänä kirjaudun ulos.
Toki olen itse siihen syyllinen. Minulla on täysi mahdollisuus kirjoittaa tänne rohkaisevasti,
uudella innolla, virikkeitä luoden.
Tämä kaikki vaatii jotain....

Sinä olet sentään täällä varsin oikeilla motiiveilla liikkeellä,
toisin kuin minä.
Kun itse katselen omaa sisikuntaani ja monia syviä motiivejani tänne kirjoittelussani, niin ketun hännän siellä näen ja kaikkea muuta sellaista, jota en viitsi tähän edes kirjoittaa: ketunhäntä kainalossa kaikenlaisen muun töhnän kanssa tässä eteenpäin menen foorumilla.

Minua ainakin saa syyttää kovin sanoin tästä ketunhännästäni ja vääristä vaikuttimistani ja varsinkin silloin kun joku tekstini alkaa ärsyttää.
Monesti jopa nautin siitä, jos minun uskoani arvostellaan ja havaitaan vääräksi tai muutenkin arvostellaan - riippumatta siitä, onko arvostelulle todellisuuspohjaa vaiko ei. Ja jos joku yrittää raivokkaasti minua käännyttää, tuntuu mukavalta kuunnella tällaisia saaroja.
Pelkkää ilkeyttäni tätäkin haluan, koska haluan varmaan aiheuttaa pahaa mieltä käännyttäjälle siten, että en käänny enkä kovin paljoa kommentoi näitä saarnoja, korkeintaan ärsyttävästi nyökkäilen ja myöntelen - ja siinä kaikki. Tosin kyllä monesti jää paha mieli, kun on loukannut käännyttäjiä ja niitä, jotka eivät käännytä.

Eniten loukkaannun silloin, jos suurella (miksei pienemmälläkin) vaivalla kirjoittamani teksti yhtäkkiä vain katoaa ylläpidon toimesta.
Näin toisinaan on käynyt eri foorumeilla, joskin en tiedä, onko Körttifoorumilla koskaan minun tekstini hävinnyt. Täällä on sen suhteen enemmän pysyvyyttä ja joka on hyvä asia.

[Riitta-mummi]

Kas kummaa, toit itsestäsi esiin aivan uuden piirteen.  Olen aina ajatellut että olet aivan yhtä viaton ja harras kuin veli-vn. Hän ei uskoakseni täällä leikittele eikä huijaa.
Mikäpä siinä, olipa kuitenkin uutta, että sinua on käännytetty, olen ajatellut päinvastoin, että odotat meidän tulevan yhtä hurskaiksi kuin itse olet.

Kun toden sanon, kuten aina sanonkin, en pidä huijaamisesta ( kts. luterilainen ). Leikillisyydestä ja huumorintajusta pidän paljon. Se on kylläkin laji johon ei pidä ryhtyä jokaisen yhtä leikilliseksi luulemansa kanssa.

Pena on siinä yliveto kumppani ja sanaleikki sujuu hänen kanssaan mainiosti.
Juhanin huumori on pientä oivallusta vaativaa ja PekkaVn filosofia ei taida useinkaan aueta. Heitä ymmärrän kyllä , luullakseni, oikein.

Itse olen nuorena ollut täysi vakavikko. Foorumilla löysin ilon mikä synnytti leikittelyn, mutta ei koskaan pyhillä asioilla.

Kannaksen murteella kirjoitan silloin kun olen leikkisällä mielellä, tai kaihoavana.
Benkku ei minua ruotsinkielisenä ymmärtänyt, kun sitä joskus käytin.

Mörtin pohojalaanen on mukavaa lukea, tai kuulla, jos sitä herkkua joskus saa.

Veli-Veneheitolla on sellaista sanastoa, jota en ole muualla kuullutkaan, lappalaiseksi sitä luulen. Tai Kainuusta kuitenkin.
Olemme kuin tilkkutäkki, kaikkinemme.

Ihmiset, niiden olemus, tavat, kieli ja paikallinen kulttuuri ovat minulle harras kiinnostuksen kohde. Koskee myös muiden maiden ihmisiä.
Katsoin juuri pari pätkää YouTubesta kreikkalaisista. Samoksen saari pienine kylineen sulatti sydämeni.

[karjalaisenkyösti]

kuin veli-vn. Hän ei uskoakseni täällä leikittele eikä huijaa.

Vn on kyllä paikan diplomaatti, sovun etsijä.
Täysin omaa luokkaansa, hiljainen ja rehellinen pohdiskelija, oikea alatien kulkija, jatkuvasti heränneellä mielellä.

[Riitta-mummi]

Toisekseen, on hyvin arveluttavaa kiinnittää huomiota kenenkään persoonaan. Emme tietenkään tunne toisiamme niin hyvin että asetamme paremmuusjärjestystä tai liitä muitakaan attribuutteja. Vain ajatelmat ja mielipiteet kestävät arvostelun, jos ne ovat aitoja. Feikki on vaan feikkiä, sitäkin kai esiintyy.

[vn]

Kiitos ystävät rohkaisevista ajatuksista minuakin kohtaan.   
En nyt ihan taida juttujenne mittainen olla..."viaton, harras"...."hiljainen, rehellinen, pohdiskelija"...
No, jotain tuttua tunnistan...mutta "viaton" ampuu kyllä reippaasti yläkanttiin...

Olen kyllä todella kiinnostunut ihmisenä olemisesta, ihmisluonteista, jne, tosin ilman mitään
"asiantuntemusta".  Lemisen Erkin lempeät ja armolliset jutustelut = saarnat, on kyllä minua
hoitaneet, koskettaneet, ja monet muut vastaavat.

Kössi mainitsit noista motiiveista mm. tänne kirjoittamisessa.
Kerroit omista ketunhännistäsi. Ketunhäntiä lienee monenlaisia, myönteisiäkin, tapasi voi toki
olla joskus "juonikas" kun kommentoit ja yrität herättää keskustelua, mielestäni siinä usein
onnistut.
Omalta osaltani jäin miettimään mitkä minun motiivit on, ei missään tapauksessa aina ole
hyvät ja positiiviset, vaikka sellaiseen toki pyrin.
Mutta nyt tässä kirjoittaessani huomaan, että ehkä "tavoitteeni", motiivini on liikaa
"antamisen" puolella....voisin ehkä enemmän hiljaa lukea, ottaa vastaan...ja kommentoida
vasta sitten kun koen että saan ylhäältä, ja on todella jotain annettavaa....mutta mulla tulee
sitten vastaan liika kriittisyys ja kynnys esteeksi, ei niinkään saisi olla.
Tiedän ja koen sen että saan olla tällainen, oma itseni.
Täällä "oikeassa elämän arjessa" on kaikenlaista ympärillä mikä hioo ja kasvattaa, toivon niin....
yksi mikä ehkä mättää, voisin ehkä tarkentaa, tuoda näkyville paremmin, mitkä on minun rajani.

Riitta, sinä minut melko hyvin tunnet, samoin Kössi, teillä on vahva usko, rohkeus,
sellaista kaipaan itsekin.
Tänään iltapäivällä luin täällä vilkasta keskustelua. Teki mieleni vastata Kalistajan viestiin
missä oli näitä Jeesuksen syntymäaikoja, VT:n aikoja ym.
Olisin tuonut myös esille tuon kolmiyhteisen ja iankaikkisen Jumalan, Kössi hyvin kerroit tämän.

No, tällaisia mietteitä....saamme kaikki olla Jumalan luomia ainutkertaisia ja ainutlaatuisia
persoonia.

[vn]

Luen "mietteitä" lähes päivittäin, olen tilannut sähköpostiini parin hienon sivuston juttuja.
Ehkä teille joillekin tuttuja, suosittelen lämpimästi: "Hidasta elämää" ja "Positiivarit"

Positiivareiden päivittäisestä "Ajatusten Aamiaisesta" bongasin tänään hienon jutun,
koitan seuraavaan saisinko kopioitua.   

[vn]

Sisäisen rauhan merkkejä
Tätä vaarallista tautia tulee varoa. Sen nimi on Sisäinen Rauha, ja ellemme ole varovaisia, se voi saada laajat mittasuhteet. Sen merkit ja oireet ovat seuraavia:

(12 kohtaa, numerot ei tulleet mukaan, stilisoin laittamalla tyhjän rivin väleihin)

Halu antaa asioiden tapahtua itsestään yrittämättä ohjata niitä väkisin.

Hymynväreet ilmestyvät usein suupielille.

Yhteyden kokeminen muihin ihmisiin ja luontoon.

Usein toistuvat kiitollisuuden kokemukset.

Pyrkimys ajatella ja toimia spontaanisti mieluummin kuin vanhojen kokemusten ja pelkojen ajamana.

Päivänselvä kyky nauttia joka hetkestä.

Turha huolehtiminen häviää.

Ristiriitoihin osallistuminen lakkaa kiinnostamasta.

Muiden motiivien arvaileminen lakkaa kiinnostamasta.

Muiden tuomitseminen lakkaa kiinnostamasta.

Itsensä tuomitseminen lakkaa kiinnostamasta.

Syntyy kyky rakastaa odottamatta vastarakkautta.


Jos sinulla on useimmat näistä oireista, saattaa olla jo liian myöhäistä. Jos tunnet jonkun, jolla on näitä oireita, olet hänen vaikutuspiirissään omalla riskilläsi, sillä se voi olla tarttuvassa vaiheessa. Mutta ehkä sitä vastaan on rokote?

--------------------
No juu, vähän pilke silmäkulmassa tuo otsikosta ja loppukommentista päätellen on esitetty
12 kohtaa on kyllä täyttä asiaa!!!
Ja jotenkin foorumillekin niin ajankohtainen.

Itse koen olevani tällä tiellä....enkä aio ottaa rokotetta tähän "tautiin"....
muutoin kyllä piikkejä lihassa saattaa olla.

[Mörtti-57]

Sitä tuloo miätittyä, että mihinä mulla olisi sija vapaasti tutkia vähäästä lapsenuskoani, jos kirkon liberaalia ja matala kynnyksellistä körttilääsyyttä ei olisi? Ei ole väliä, että oletko kommunisti, transu, homoseksuaali, pakana tai mikä tahansa. "Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä."
Tenavana oli ympärillämme vahva helluntailaanen yhteisö, josta koin palion hyvää ja huanoakin. Äitini oli usein auttamassa 8 lapsista helluntailaas perhettä, jonka äiti oli syränsairas ja masennukseen taipuva. Kerran äitini tuskastui heillä pyykätessään ja siivoja tehressään kylään saapuville ja rauhaa toivotteleviin uskonsisarille ja veljille, että EI täällä rauhaa tarvita vaan APUA! Ulkokultaisuutta löytyy helluntaisuudesta palion, mutta myös aitoa kristillisyyttä.

Näissä liiankin suljetuissa uskonnollisissa ja muissakin yhteistöissä on vaarana, että johtohenkilöt alkavat käyttää raadollista valtaansa yhteisön jäsenien alistamiseen  ja hyväksikäyttämiseen. Tapauksiahan tuloo julkisuuteen aika ajoin uskonto-, työ- ja harrastepiireissä. Ihminen vaan kieroutuu ja sokeutuu vallankäytössä toiseen ihmiseen ja jälki on usein pahaa.

Minulla on eräs tuttu Jehovantodistaja mies, joka usein piipahti pienen tyttönsä kanssa ovellani sanomassa muutaman sanan ja antamassa Vartiotorni-lehden. Aivan esimerkillinen ja harras mies kaikin tavoin, mutta en voinut olla kauhistumatta, kun kuulin hänen perheineen hylänneen täysin aikuistuneen tyttönsä, joka oli halunnut luopua Jehovantodistajista. Tuollaista uskonnollisen yhteisön kovasyrämisyyttä en voi ymmärtää.

[Riitta-mummi]

Hyvin on meillä samanlaatuiset ajatukset körttiläisyyden terveestä tavasta elää uskossa.

Olen miettinyt, että voi kuinka hyvä kun en enää tarvitse käyttää nimeä uskovainen.
Sillä siinä kalskahtaa jotain sellaista jota tavan-ihminen vierastaa ja väistää.

Usko asuu sydämessä, ja tekee sen voimalla tekoja, jos milloin jaksaa. Aina ei jaksa, mutta siitäkin voi olla vapaa, Kristus näkee väsyneen.

[karjalaisenkyösti]

Ajatus kirjasta 'Keskelle elämää      hartaus Raamatun jokaisesta kirjasta", kirjoittanut Juha Vähäsarja.
"Lakihenkisyys on yhteinen helmasyntimme ja sokea pisteemme. Liberaalit ovat lakihenkisiä maailman parantajia, meidän kiusauksemme on olla sormen heristelijöitä."   'meidän' tarkottaa konservatiivejä.

[vn]

Juha Vähäsarjalta monia hyviä hartauskirjoja, jokunen on hyllyssäni.

[Riitta-mummi]

En ymmärrä mitä Välisarja tarkoittaa liberaalien lakihenkisyydellä. Olen kai sitten liberaaliksi katsottu, itse en ryhmittele itseäni muuksi kuin humanistiksi. Myös  osittain pasifistiksi. Näissä viimeksimainituissa olen vakaumuksellinen, ja kristitty.

No joo, jos Suomen lakia tarkoitetaan, olen lain kannalla. Lex aj Pax !