Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Riitta-mummi - 14.11.21 - klo:17:31
-
Tulipa nopeasti täyteen tuo Juhani Eleneiusta ja hänen työtään .
Ajattelin pyytä teitä jotka Jaakko Eleniusta olette kuulleet, enemmän lukeneet ja ehkä lähellä eläneet, osallistumaan keskusteluun.
Körttiläisyys ei pyri ihmistä korottamaan, jopa niin etteivät ,nähdäkseni, körttiset papit liiemmin ole hienoja virkoja hamuile, vaan ovat tyytyneet tekemään työnsä seurakunnissa ja yhdistyksissä ilman isoja titteleitä.
-
Omat tietoni Jaakko Eleniuksesta perustuvat lukemiini kirjoihin Härmän Vikuri ja Vakavin kasvoin iloisin mielin. Itse hän tilitti ajatuksiaan ennen kuolemaansa Sana-lehdessä.
Tässä löytämiäni artikkeleja hänestä:
https://www.kotimaa.fi/blogit/missio-helsinki-teki-kirkkohistoriaa-graham-kirkollisti-kortit/
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mikalamminp/277469-jarjen-aani-kirkossa/
Minua kiinnostaa milloin ja milla tavoin alkoi J E:n aika Herättäjäyhdistyksessä, sekä sen vaikutus mahdolliseen muutokseen.
-
Jaakon alku oli vauhdikas. Hän piti radiossa aamuhartauden, jossa hän sanoi lipun olevan sodan symboli ja päivä sattui olemaan kesäkuun neljäs eli puolustusvoimien lippujuhlan päiävä. Hän sai niputtain rauhaarakastavien tosiuskovien ihmisten tekemiä tappouhkauksia. Myöhemmin syksyllä Herättäjä-yhdistys irtisanoutui mielipiteestä, tosin yksi päätoimikunnan jäsen esitti eriävän mielipiteensä.
-
Ennen tätä aamuhartautta ja Herättäjälle pestautumista Jaakko oli mm. Lauttasaaressa nuorisotyössä erittäin menestyksellisesti.
-
. Myöhemmin syksyllä Herättäjä-yhdistys irtisanoutui mielipiteestä, tosin yksi päätoimikunnan jäsen esitti eriävän mielipiteensä.
Jännä juttu... seppos esitti eriävän mielipiteensä. :icon_wink:
-
Hän sai niputtain rauhaarakastavien tosiuskovien ihmisten tekemiä tappouhkauksia.
Mistä tietää, että he olivat tosiuskovaisia?
Oliko Herättäjäyhdistyksessä tuohon aikaan paljonkin heikäläisiä kun tappouhkauksia tuli niin paljon?
-
Mistä tietää, että he olivat tosiuskovaisia?
Nämä 'tosiuskovaiset' pitävät itseään sellaisina ja antavat muidenkin niin ymmärtää. Onko sillä mitään tekemistä todellisen uskon kanssa?
-
Nämä 'tosiuskovaiset' pitävät itseään sellaisina ja antavat muidenkin niin ymmärtää. Onko sillä mitään tekemistä todellisen uskon kanssa?
Tämä SeppoSin kertoma tapaus oli minulle uutta, en siis tunne tapausta enkä henkilöitä, joten minulla on varsin huonot mahdollisuudet arvioida heidän uskoaan.
Sinä, Seppos ja muut asiasta tietävät varmaan osaavat paremmin heidän uskonsa aitouden arvioida.
-
Körtithän eivät periaatteessa arvioi toisten uskoa.
-
Körtithän eivät periaatteessa arvioi toisten uskoa.
Minusta näyttää siltä, että asia on niin, että jos körttipiireissä jonkun usko koetaan oikeaksi, silloin sitä ei arvioida, mutta jos jonkun usko koetaan vääräksi, silloin siitä saa antaa arvion ja monesti annetaankin.
Olenko täysin hakoteillä?
-
Hyvin harvoin annetaan.
-
Eleniuksen lippujuhla-aamuhartaus aika paljoltikin suututti mm. jotkut veteraanit, vaikka minä olen kunnioituksesta mykkänä vuosina 1939-44.
-
Eleniuksen lippujuhla-aamuhartaus aika paljoltikin suututti mm. jotkut veteraanit, vaikka minä olen kunnioituksesta mykkänä vuosina 1939-44.
Ok, olivatko ne tosiuskovaiset tappouhkauksia lähetelleet siis sotiemme veteraaneja, jotka loukkaantuivat tuosta aamuhartaudesta?
Herättäjäyhdistyksen päätöksen myötä asia kaiketikin lopulta rauhoittui?
Aina tulee ongelmia ja ne onkin tarkoitettu ratkaistavaksi/korjattavaksi tavoitteella, että kaikki olisivat tyytyväisiä tai ainakin voivat sietää tehtyjä korjauksia.
-
Tulipa nopeasti täyteen tuo Juhani Eleneiusta ja hänen työtään .
Ajattelin pyytä teitä jotka Jaakko Eleniusta olette kuulleet, enemmän lukeneet ja ehkä lähellä eläneet, osallistumaan keskusteluun.
Körttiläisyys ei pyri ihmistä korottamaan, jopa niin etteivät ,nähdäkseni, körttiset papit liiemmin ole hienoja virkoja hamuile, vaan ovat tyytyneet tekemään työnsä seurakunnissa ja yhdistyksissä ilman isoja titteleitä.
Körtti- ja radikaalipappi Jaakko Elenius oli merkittävimpiä tekijöitä siinä, miten herännyt tumma körttikansa siirtyi pride-uskontoon hyväksyessään homoille juridisen oikeuden parisuhteen rekisteröintiin. :eusa_pray:
-
Körtti- ja radikaalipappi Jaakko Elenius oli merkittävimpiä tekijöitä siinä, miten herännyt tumma körttikansa siirtyi pride-uskontoon hyväksyessään homoille juridisen oikeuden parisuhteen rekisteröintiin.
'Pride-uskonto' on homofoobikkojen seinälle maalaama mörkö. Varsinkaan juridiikan kanssa sillä on hyvin vähän tekemistä.
-
'Pride-uskonto' on homofoobikkojen seinälle maalaama mörkö. Varsinkaan juridiikan kanssa sillä on hyvin vähän tekemistä.
On surullista, että maailmassa homofoobikoiksi leimataan monia sellaisia ihmisiä, jotka eivät sitä ole.
Miltä kuulostaisi vaikkapa kd-foobikko, tai ps-foobikko, sdp-foobikko, viherfoobikko, kokoomusfoobikko, ilmastofoobikko...….
Mitä fobioihin ja foobikkoihin tulee, niin onko väärin olla foobikko jonkun asian suhteen vaiko oikein?
Jos ihminen on foobikko jonkun asian suhteen, mitä pitäisi tehdä?
Ehkä mennä johonkin eheyttämishoitoon, jossa fobia katoaa?
Vai ehkä potkia foobikkoa päähän? Auttaisiko se?
Jos ei auta, pitäiskö foobikko leimata tai munata julkisesti, koska se ehkä parantaa hänet?
Fobiaan erikoistunut eheyttämishoito varmaan auttaa fobiaa kärsivää, mikäli foobikko fobiansa tunnistaa itsessään.
Minulla ei ole fobia-alan koulutusta, joten puhun tässä täysin maallikkona ja erehtyväisenä ihmisenä, asiaa kärjistäen ja vääriä termejäkin viljellen.
-
Fobia on aina virhe ja vääryys sillä se on hallitsematon tunne. Minulle opetettiin poikasena, että jos menetät malttisi menetät pelin ja tämä pätee myös fobioihin.
-
Fobia on aina virhe ja vääryys sillä se on hallitsematon tunne. Minulle opetettiin poikasena, että jos menetät malttisi menetät pelin ja tämä pätee myös fobioihin.
Itse haluan myös mieltää asian juuri tuolla samalla tavalla.
Esim. jos ei pidä KD:stä ja toivoo yksityisesti tai julkisesti hillityllä ja asiallisella tyylillä KD:n lakkauttamista, ei sitä pidä leimata kd-fobiaksi.
Ja sama muidenkin ryhmien ja asioiden suhteen.
Olisi kaiketikin hyvien tapojen mukaista, että "fobia" sanaa käytettäisiin mahdollisimman vähän julkisissa tiloissa kuvaamaan jonkun tai joidenkuiden ominaisuutta. Ensinnäkin se saattaa olla loukkaavaa ja mikä pahinta: se saattaa olla väärä analyysi.
Mitä sitten sananvapauteen tulee, 'fobia'-sanan käyttöä ei pidä rajoittaa millään säännöillä. Tuon sanan käyttörajoutus pitää tulla itsekunkin ihmisen omasta päätöksestä.
-
Entä sanojen kammoinen, pelkoinen, käyttäminen ? Onko parempi sanoa että minulla on käärme-kammo ja korkeanpaikan kammo, kuin fobia ?
Myösskin uskolla hekumointi aiheuttaa minulle kammoa.
Hurmio ja turmio ovat lähes synonyymejä.
-
Entä sanojen kammoinen, pelkoinen, käyttäminen ? Onko parempi sanoa että minulla on käärme-kammo ja korkeanpaikan kammo, kuin fobia ?
Myösskin uskolla hekumointi aiheuttaa minulle kammoa.
Olisi tosiaankin monesti parempi puhua peloista / kammosta.
Osa peloista on sellaisia, jotka eivät näy, eli joita voi hallita, osa sellaisia, joiden hallitseminen on vaikeampaa.
Esim. minä pystyn halutessani peittämään kiusaantuneen olon, jos joku ilmaisee kristillistä uskoaan tavalla, jonka koen itselleni vieraaksi.
Eli tuota 'pelkoani' pystyn hallitsemaan hyvin ja yleensä sen teenkin. Körttifoorumilla varmaan välillä joustan tästä hyveestä, eli hallintakyvystä.
Minulla on jonkinlainen korkean paikan kammo. Sen hallitseminen on jo vaikeaampaa ja joissain tilanteissa täysin mahdotonta.
Kullakin on omat pelkonsa ja kammonsa. Kun tiedostaa, että minun omat pelkoni ja kammoni eivät ole ne ainoat oikea ja mahdolliset, pystyy paremmin olemaan hyvissä väleissä ihmisten kanssa.
Joskus olen tosin joutunut tilanteisiin, jossa aiheuttaa suuttumusta se, että ei vain pysty omien pelkojensa/kammojensa johdosta tekemään jotain asiaa, minkä joku muu pystyy tekemään. Ja tällöin tuntuu, että on vaikea toiselle selittää, että en pysty tuota tekemään, koska minulla on tällainen ongelma. Joskus luullaan, että joku tahallaan kammoaa/pelkää jotain. Minusta tuntuu siltä, että kovin harva pelkkää pahuuttaan kammoaa/pelkää jotakin.
-
'Pride-uskonto' on homofoobikkojen seinälle maalaama mörkö. Varsinkaan juridiikan kanssa sillä on hyvin vähän tekemistä.
En tiedä noista fobioista, mutta enää ei heränneen tumman körttikansan tarvitse mennä Eleniusten matkassa pride-uskontoon, jos uskomme, mitä tuomiorovasti Olli Hallikainen ja Outi Lehtipuu sanovat, etteivät körtit ole enää tiukkapipoisia ja vanhoillisia. Enemmänkin he ovat luterilaisen kirkon valtavirtaa tai liberaalia siipeä.
– Herännäisyys on kirkollinen liike. Kirkko pienoiskoossa. Ilmapiiri on salliva ja kyselevä. Herättäjäjuhlilla käy paljon seksuaalivähemmistöjen ihmisiä tästä syystä, Outi Lehtipuu kuvaa.
Lehtipuu ja Hallikainen kannattavat tasa-arvoista avioliittoa. He uskovat, että ennen pitkää kirkossa vihitään myös homopareja.
– Jos kaksi aikuista ihmistä haluaa rakastaa ja sitoutua toisiinsa, en näe, miksi kirkko ei voi antaa siunausta, Hallikainen sanoo.
Lähde
"Iltaseuroista ei tarvitse mennä terassille salaa" – Tampereelle kokoontuneet körtit edustavat kirkon liberaalia siipeä
https://yle.fi/uutiset/3-10291440
-
En tiedä noista fobioista, mutta...
Otapa siis selvää! Varsinkin omat kammonsa on hyvä tiedostaa. Silloin niitä pystyy myös hallitsemaan, vaikka ei eroon pääsisikään.
-
Körtithän eivät periaatteessa arvioi toisten uskoa.
Aamen! Körtti ei arvostele toisten uskoa, paitsi Päivi Räsäsen. :eusa_pray:
-
Jaakon alku oli vauhdikas. Hän piti radiossa aamuhartauden, jossa hän sanoi lipun olevan sodan symboli ja päivä sattui olemaan kesäkuun neljäs eli puolustusvoimien lippujuhlan päiävä. Hän sai niputtain rauhaarakastavien tosiuskovien ihmisten tekemiä tappouhkauksia. Myöhemmin syksyllä Herättäjä-yhdistys irtisanoutui mielipiteestä, tosin yksi päätoimikunnan jäsen esitti eriävän mielipiteensä.
Kiitos Herralle, ettei herännyt tumma körttikansa ole niin kuin nuo tosiuskovat! :109:
-
Ehkä emme kuitenkaan arvostele toisten uskoa, edes Päivi Räsäsen, vaan lähinnä
toimintaa tai toimimattomuutta.
-
Nimenomaan. Enhän tiedä Päivin uskosta sen enmpää kuin kenenkään muun. Se on sisällinen tunto Kristuksen yhteydessä.
Vaan nimenomaan arvosteken kun olen nähnyt, kuullut ja lukenut Päivin tapaa käyttää uskonasioita vallanpidossa. Tarkoituksellisen vallankäyttö eduskunnassa, seurakunnassa, puolueessa Raamattu kädessä on ainakin minulle ollut vastenmielistä.
-
Aamen! Körtti ei arvostele toisten uskoa, paitsi Päivi Räsäsen. :eusa_pray:
On p-puhetta tuo. Kukaan ei ole uskoa arvostellut vaan politiikkaa. Tarkista tietosi.
-
On p-puhetta tuo. Kukaan ei ole uskoa arvostellut vaan politiikkaa. Tarkista tietosi.
Eikö todella kukaan ole arvostellut Päivi Räsäsen uskoa? :017:
-
Eikö todella kukaan ole arvostellut Päivi Räsäsen uskoa?
Havaintoni mukaan sinä olet ainoa, joka on täällä arvionut toisten uskoa. Viimeksi väitit körttejä pride-uskoviksi.
-
Havaintoni mukaan sinä olet ainoa, joka on täällä arvionut toisten uskoa. Viimeksi väitit körttejä pride-uskoviksi.
Havaintoni mukaan yksi körttiläisyyden tunnusomainen piirre on valtaapitävien piirien ja aatteiden mielistely. Körttiläisyyden uusin suuntaus on islamin mielistely. Tämä jos mikä osoittaa erinomaisen lahjakasta tilannesilmää ja taipuisaa selkärankaa. :eusa_clap:
-
Havaintoni mukaan yksi körttiläisyyden tunnusomainen piirre on valtaapitävien piirien ja aatteiden mielistely. Körttiläisyyden uusin suuntaus on islamin mielistely. Tämä jos mikä osoittaa erinomaisen lahjakasta tilannesilmää ja taipuisaa selkärankaa. :eusa_clap:
Höpön löpö Ei täällä eikä muuallakaan ole mielistelty islamia tai valtaapitäviä piirejä.
-
Höpön löpö Ei täällä eikä muuallakaan ole mielistelty islamia tai valtaapitäviä piirejä.
Olen samoilla linjoilla Luterilaisen kanssa, tosin Luterilainen vähän kärjistää - itse olisin sanonut hivenen lievemmin, koska se lienee lähempänä totuutta.
Jos tämä olisi jonkun muun kristillisen ryhmän foorumi, yhtä hyvin sielläkin löytyy kritisoitavaa.
Kritiikki on hyvä ottaa vastaan ja näin kehittyä ihmisenä.
Sen mitätöiminen tai kieltäminen ei johda mihinkään.
Myös minua ja viidesläisyyttä pitää kritisoida, koska ilman sitä on vaikea korjata asioita.
-
Olen samoilla linjoilla Luterilaisen kanssa, tosin Luterilainen vähän kärjistää - itse olisin sanonut hivenen lievemmin, koska se lienee lähempänä totuutta.
Jos tämä olisi jonkun muun kristillisen ryhmän foorumi, yhtä hyvin sielläkin löytyy kritisoitavaa.
Kritiikki on hyvä ottaa vastaan ja näin kehittyä ihmisenä.
Sen mitätöiminen tai kieltäminen ei johda mihinkään.
Myös minua ja viidesläisyyttä pitää kritisoida, koska ilman sitä on vaikea korjata asioita.
Hyväksyn kommenttisi muuten, mutta islamin mielistelyä en ole tavannut ja jos tapaa poistan se ei körttiläisenä.
-
Havaintoni mukaan sinä olet ainoa, joka on täällä arvionut toisten uskoa. Viimeksi väitit körttejä pride-uskoviksi.
Kyllä minunkin mielestäni voidaan sanoa, että Luterilaisen voidaan katsoa arvioineen toisten uskoa.
Toisen uskon arvioimattomuus on jonkinlainen hyve körttiläisyydessä, jota tosin käytännössä noudatetaan aiemmin esittämäni kaavan mukaan.
Käytännössä körttiläinenkin arvioi toisten uskoa, kuten muutkin ihmiset. On itsepetosta kuvitella muuta.
Haluaisin kyseenalaistaa tuon säännön, että toisen uskoa ei saa arvioida.
Kyllä toisen uskoa saa arvioida, joskus pitääkin, mutta siinä tarvitaan viisautta ja senkin jälkeen on hyvä ymmärtää, että arvio saattoi mennä vikaan.
Ehdotan siis, että unohdamme hokeman, että "emme arvioi kenenkään uskoa", koska sehän on pään pensaaseen pistämistä, silmien sulkemisena todellisuudelta, itsensä tuntemisen puutetta.
Vapautukaamme tuonkin (arviointikielto) kiellon kahleista todellisuuteen ja pyrkikäämme arvioissamme raittiuteen ja seurakunnan yhteiseen hyötyyn.
-
Sanoja ja tekoja voi arvioida, miksei sanomatta tai tekemättä jättämisiäkin. Sanojen takana olevaa ajatteluakin tai tekojen taustalla olevia asenteitakin sopii pohtia. Usko on kuitenkin mielestäni asia, joka on hyvä jättää rauhaan. Oikeaankin osunut arvio voi olla vahingoksi. Vajavaisen uskon arvioiminen vajavaiseksi saattaa sammuttaa kituvan liekin. Vahvan uskon kehuminen vahvaksi luo ylpeyden ja ulkokultaisuuden vaaran.
-
[/quote]
-
Hyväksyn kommenttisi muuten, mutta islamin mielistelyä en ole tavannut ja jos tapaa poistan se ei körttiläisenä.
Pena ihan uhkaukseen asti kielsi minua käyttämästä musulman-sanaa. Muille sana on sitten sallittu. Ei sielläkään päässä virheettömiä olla.
-
Toisen uskon "arvostelu", en oikein tiedä.
Mutta ehdottomasti tarvittaessa "kehoituksen sanat" on paikallaan, eikä sekään
ylhäältä käsin, vaan heikkona siskona ja veljenä rinnalla ollen.
Lähipiirissä ja arjessa tuota arvosteluakin riittää ihan nokko, mutta siitä huolimatta
katse Jeesukseen, vain Hän ymmärtää, rakastaa ja auttaa siten kuin kaipaamme.
-
Pena ihan uhkaukseen asti kielsi minua käyttämästä musulman-sanaa.
Vielä kerran: eri mieltä oleminen ja sen ääneen sanominen ei ole kielto eikä varsinkaan uhkaus
-
Älä Kyösti ohjeista asiaa joka on körttiläisyyden ydintä.
-
Älä Kyösti ohjeista asiaa joka on körttiläisyyden ydintä.
Ehkäpä pääpointtini kuitenkin tässä oli se, että tuohon "ytimeen" uskominen on kuin satu 'Keisarin uudet' vaatteet.
Ei sitä ole edes olemassa ja silti kuvitellaan, että se on.
Näkyyhän se selvästi, että sitä ei ole.
-
Ehkäpä pääpointtini kuitenkin tässä oli se, että tuohon "ytimeen" uskominen on kuin satu 'Keisarin uudet' vaatteet.
Se ei ole mitään, johon uskotaan. Pikemminkin se on tapa, miten uskotaan. Perusta arvioinnin välttämiselle on raamatullinen: Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan.
-
Otapa siis selvää! Varsinkin omat kammonsa on hyvä tiedostaa. Silloin niitä pystyy myös hallitsemaan, vaikka ei eroon pääsisikään.
Aamen! Alatien kristillisyydessä piehtaroivalla heränneennellä tummalla körttikansallahan on suorastaan pelastusvarmuuskammo ystäväkansan murhevoittoisen heikon uskon riittämättömyydessä taivaan portilla toisin kuin ylpeillä pelastusvarmuudellaan hallelujaa-kukkuloilla iloitsevilla. :109:
-
Ehkä emme kuitenkaan arvostele toisten uskoa, edes Päivi Räsäsen, vaan lähinnä
toimintaa tai toimimattomuutta.
Hyvä, että Vn haastoi, ainakin minut ajattelemaan ja pohtimaan tuolla hyvällä kommentillaan.
Tähän vähän tulleita ajatuksiani:
Tapaus 1:
Poika näkee naapurin pallon kotipihallaan.
Hän menee ja potkaisee sen naapurin pihalle.
Tapaus 2:
Talon isäntä näkee naapurin pallon kotipihallaan.
Hän käskee poikaa potkaisemaan pallon naapurin pihalle.
Poika tottelee ja potkaisee pallon takaisin naapurille.
Molemmissa tapauksissa poika potkaisee pallon naapurin pihalle.
Jälkimmäisessä tapauksessa pojalla ei oikeastaan käytännössä ole valinnan varaa, on pakko potkaista.
Ensimmäisessä tapauksessa pojalla ei ole mitään pakkoa päällä, joten hän voi itse päättää, potkaiseeko pallon, vaiko ei.
Ensimmäisessä esimerkissä poikaa voidaan joko kiittää tai paheksua teostaan, koska hän on voinut vapaa-ehtoisesti päättää, mitä tekee.
Vaikka jälkimmäisessä esimerkissä tapahtuu sama teko, poikaa ei voida samalla tavalla kiittää/paheksua, koska hänen oli pakko se tehdä.
Jälkimmäisessä tapauksessa teon syynä oli talon isäntä. Jos syyttää/kiittää poikaa, viimekädessä kuitenkin syytetään/kiitetään talon isäntää.
Tiedämme, että usko monesti näkyy tekoina ja toimintana tai toimimattomuutena.
Jos teon pohjimmainen syy on ihmisen omatunto/usko, niin tekoa arvosteltaessa viime kädessä arvostellaan kuitenkin ihmisen uskoa.
-
Se ei ole mitään, johon uskotaan. Pikemminkin se on tapa, miten uskotaan. Perusta arvioinnin välttämiselle on raamatullinen: Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan.
Kyse oli siitä, että kuuluuko körttiläisyyteen piirre, että toisen uskoa ei arvostella.
Halusin vain osoittaa, että ei kuulu.
Ja koska ei kuulu, niin halusin tuoda ajatuksen, että on aivan OK, että ei kuulu.
-
Ojentaa veljellisesti
(Siis oikaista mutkat, pelkistää, karsia epäoleellinen)
-
Hyväksyn kommenttisi muuten, mutta islamin mielistelyä en ole tavannut ja jos tapaa poistan se ei körttiläisenä.
Körttilisyyden kulmakivi Jaakko Löytty toteaa Herättäjä-Yhdistyksen haastattelussa, miten "Islamilla on paljon annettavaa kristinuskolle. Lähtökohtamme ei ollut siellä paremmuus vaan jakaminen." :eusa_pray:
-
Aamen! Alatien kristillisyydessä piehtaroivalla heränneennellä tummalla körttikansallahan on suorastaan pelastusvarmuuskammo ystäväkansan murhevoittoisen heikon uskon riittämättömyydessä taivaan portilla toisin kuin ylpeillä pelastusvarmuudellaan hallelujaa-kukkuloilla iloitsevilla. :109:
Pelastusvarmuus on uskon myyntimiesten USP ja kotoisin ameriikasta.
-
Komppaan Sepposta... Lutherin ajatuksiin ei nuorempana eikä vanhempana kuulunut pelastusvarmuuden ajatus. Joitakin suomalaisia herätysliikkeitä osaltaan se koskee. Historiasta välittyy 1500-luvun kirkkopoliittiset äitikirkon sekä mm. Jean Calvinin että Lutteeruksen vihaiset kannanotot. Calvin esitti kaksinkertaista ennaltamääräämisoppia. Ihminen tietää pääsevänsä taivaaseen. Pelastusvarmuus on tässä tärkeätä. Luther esitti hyvin erilaista ajatusta; Jumala määrää. Calvinisteja on aika paljon mm. Sveitsissä ja erittäin paljon USA:ssa. Amerikan herkkua välittyy mm. missourin luterilaisuuden/evankeelisuuden kautta. Se on konservatiivisuuden ajatuksia. Tämä ei koske kaikkea evankeelisuutta.Suurin osa suomen evankeelisista ihmisistä pitää ajatuksenaan: Jumala määrää. Minä tykkään evankeelisista, mutta niillä on huono Siionin Kannel. Suurin osa viidesläisyydestä mahtuu luterilaiseen kirkkoon. Se on sitä. Jumala määrää.
-
Körttilisyyden kulmakivi Jaakko Löytty toteaa Herättäjä-Yhdistyksen haastattelussa, miten "Islamilla on paljon annettavaa kristinuskolle. Lähtökohtamme ei ollut siellä paremmuus vaan jakaminen."
Tuskinpa kukaan pitää Jaakkoa kulmakivenä, kaikkein vähiten hän itse. Mitä taas hänen lausumaansa tulee, on muistettava, että hän on tehnyt työtä muslimienemmistöisessä maassa. Jaakko Löytty tietää, mistä puhuu.
-
Tuskinpa kukaan pitää Jaakkoa kulmakivenä, kaikkein vähiten hän itse. Mitä taas hänen lausumaansa tulee, on muistettava, että hän on tehnyt työtä muslimienemmistöisessä maassa. Jaakko tietää, mistä puhuu.
Jaakko on Löytty ei Elenius
-
Jaakko on Löytty ei Elenius
Tuskinpa Eleniuksen Jaakkokaan olisi pitänyt kulmakiveksi nimittämisestä. Hänen taipumuksensa taisvat viitata pikemminkin kompastuskiveen.
-
:eusa_clap: :eusa_clap: :eusa_clap:
adjutanttisi R-m on sattumoisin samaa mieltä :003:
-
:eusa_clap: :eusa_clap: :eusa_clap:
adjutanttisi R-m on sattumoisin samaa mieltä :003:
:eusa_clap: :eusa_clap: :eusa_clap:
Kiitos Herralle, körttifoorumin Herran voidellun tehokolmikon sepposin, Penan ja R-m:n sana käy kohti ja satuttaa, mutta ei hätää, sillä lopputulos on aina hyvä lävistäen tuhlaajapojan sydämeni. :eusa_pray:
-
Tuhlaajapoikia olemme kaikki. Enkelit ovat taivaissa.
-
Kiitos Herralle, körttifoorumin Herran voidellun tehokolmikon sepposin, Penan ja R-m:n sana käy kohti ja satuttaa, mutta ei hätää, sillä lopputulos on aina hyvä lävistäen tuhlaajapojan sydämeni.
'Herran voideltu' tarkoittaa yksin Kristusta. Varo, ettet sorru jumalanpilkkaan, luterilainen! Se on vakava asia verrattuna harjoittamaasi ihmisten pilkkaamiseen verrattuna.
-
'Herran voideltu' tarkoittaa yksin Kristusta.
Näin juuri päämerkityksessään.
Tosin VT:n ainakin Israelin kuninkaita ja valtakunnan hajoamisen jälkeen ainakin Juudan kuninkaita kaiketikin kutsuttiin Herran voidelluiksi. Daavid sanoi, että hän ei aio koskea Herran voideltuun, eli Sauliin.
-
Tosin VT:n ainakin Israelin kuninkaita ja valtakunnan hajoamisen jälkeen ainakin Juudan kuninkaita kaiketikin kutsuttiin Herran voidelluiksi.
Olin epätarkka. Viittasin Uuteen testamenttiin ja sen jälkeiseen kristinuskoon. Oli miten tahansa, ilmaisun käyttäminen vinoiluun on mielestäni kovin uskaliasta.
-
Näin juuri päämerkityksessään.
Tosin VT:n ainakin Israelin kuninkaita ja valtakunnan hajoamisen jälkeen ainakin Juudan kuninkaita kaiketikin kutsuttiin Herran voidelluiksi. Daavid sanoi, että hän ei aio koskea Herran voideltuun, eli Sauliin.
Aamen! Kristus nimi merkitsee ”voideltu”, joka kuvaa Hänen erottamistaan Jumalalle. Vanhassa testamentissa voitelu edelsi astumista papin, profeetan tai kuninkaan virkaan. Toki meidät on jo ”voideltu” ja tuo voitelu on pysyvä (2.Kor.1:21-22 ja 1.Joh.2:20,27). :eusa_pray:
-
Ymmärrän että tuon voitelun perusta on se että saamme pysyä yhteydessä Jeesukseen.
-
Se on vakava asia verrattuna harjoittamaasi ihmisten pilkkaamiseen verrattuna.
Herännyt tumma ystäväkansa ei pilkkaa kuin Päivi Räsästä. :eusa_clap:
-
Toki meidät on jo ”voideltu” ja tuo voitelu on pysyvä.
Voiko sen voitelun varaan tuudittautua? Paavali kirjoittaa elämän mittaisesta kilvoittelusta: Vain tämän voin sanoa: jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä.
-
Herännyt tumma ystäväkansa ei pilkkaa kuin Päivi Räsästä.
Ei ole ainakaan näillä sivuilla pilkattu vaikka sinä olet siihen härnännytkin. Hänen sanomisiaan on arvioitu ja arvosteltukin, mutta se on eri asia.
-
Voiko sen voitelun varaan tuudittautua? Paavali kirjoittaa elämän mittaisesta kilvoittelusta: Vain tämän voin sanoa: jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä.
Raamatun mukaan meidät on jo voideltu ja tuo voitelu on pysyvä. :eusa_pray:
"Teissä kyllä pysyy se voitelu, jonka olette Pyhältä saaneet, ettekä te tarvitse kenenkään opetusta. Hänen Henkensä opettaa teitä kaikessa ja on tosi, hänessä ei ole petosta. Niin kuin hän on teitä opettanut, niin pysykää hänessä. " (1.Joh.2:27)
-
Joka tuntee paremmin Raamattua on oikeassa. Hänellä on viimeinen sana. Tosin hänellä on vara jättää se kirjoittamattakin - asenteella antaa nyt pojan touhuta, suunta on oikea, kyllä se siitä.
-
Hänen Henkensä opettaa teitä kaikessa ja on tosi, hänessä ei ole petosta. Niin kuin hän on teitä opettanut, niin pysykää hänessä.
Henki ei petä, mutta ihminen saattaa niin tehdä. Siksi tarvitsemme tuota kehotusta pysyä Hänessä.
-
Komppaan Sepposta... Lutherin ajatuksiin ei nuorempana eikä vanhempana kuulunut pelastusvarmuuden ajatus.
Kirkkohistorian professori Carl Johan Fredrick Wisløffin mukaan "Luther löysi pelastusvarmuuden saadessaan selvyyden lain ja evankeliumin erosta. Laki vaatii minulta kaiken, täyttä pyhyyttä ja kaikkien käskyjen täydellistä täyttämistä. Evankeliumi ei vaadi mitään. Se vain lupaa minulle armon ja syntien anteeksiantamuksen Jeesuksen tähden. Uskosta syntien anteeksiantamukseen yksin Jeesuksen tähden. Luther pääsi varmuuteen pelastuksestaan.
Tässä törmää toisiinsa kaksi aivan erilaista perusnäkemystä. Katolinen kirkko ei ajattele kuten Luther. Tämä ilmeni jo 1518, kun Luther kutsuttiin tapaamaan kardinaali Cajetanusta. Kardinaali moitti häntä, koska hän selityksessään seitsemänteen aneteesiin oli sanonut, ettei sakramentista ole mitään hyötyä ilman varmaa ja lujaa uskoa Jumalan sanaan. Kardinaali sanoi, että tämä on väärin, sillä sellaista varmuutta ei kenelläkään voi olla. Tämä oli aivan johdonmukaista katolista ajattelua, sillä se vaatii ihmiseltä aina jotakin suoritusta, eikä kukaan voi olla varma siitä, että hän on täyttänyt sen, mitä vaaditaan.
Luther vastaa, että varmuus perustuu yksin Jumalan sanaan ja lupaukseen. Hän luetteli kardinaalille suuren joukon tällaisia lupauksia ja selitti, että ihminen voi ottaa vastaan sellaisia lupauksia aivan yksinkertaisesti uskoessaan ne. Tämä on varmuuden perusta (Schwiebert: Luther and his Times, s.338-357: Brecht: Martin Luther, s. 237-255).
Katolinen kirkko hylkää edelleen evankelisen puheen pelastusvarmuudesta. Trenton konsiili sanoo, ettei kukaan voi olla aivan varma siitä, että hänellä on Jumalan armo, "ellei hän ole saanut erityistä ilmoitusta" (Denzinger 802, 805)."
Lähde: Carl Fr. Wislöff/ Tätä Luther opetti
-
Luther vastaa, että varmuus perustuu yksin Jumalan sanaan ja lupaukseen.
Näinhän se taitaa olla. Varmuus ei perustu mihinkään henkilökohtaiseen uskonratkaisuun tai kääntymyskokemukseen. Kristitty ei pelastu siksi, että hänellä on vahva ja oikea usko vaan hän uskoo siksi, että hänellä on vahva lupaus oikeasta pelastuksesta.
-
Juhani Eleniuksen kirjoitus otsakkeen Ihmisyys alla 29.12.2009
I osa
ihmisyys
« : 29.12.09 - klo:23:09 »
Lainaus
Hyvää iltaa ystävät, Minä olen pseudopohjalainen, syntinen pääkaupunkiseudun kasvatti, herännyt äidinmaidosta imenyt körttiläinen. Olen ollut Herättäjäyhdistyksen sekunda-aluesihteerinä syntisellä pääkaupunkiseudulla lyhyen katkelman jälkeen vuodesta 1993.
HERÄNNÄISYYS
1. Herännäisyys kulttuurihistoriallisesti
2. Herännäisyys teologis-historiallisena aatesisältönä
3. Seurat ja käsitteistö
4. Herännäisyys nykyisyydessä
****************************
Mikä on h.:n tai körttiläisyyden omaperäinen luonne? Yritän vastata siihen tässä vajaa parin tunnin aikana. Hieman kulttuurihistoriaa.
1. Herätysliikkeet kultt.hist.
1800-luvulla oli protestanttisessa teologiassa varteenotettava uranuurtaja kulttuurihistoriallisesti nimittäin saksalainen Friedrich Schleiermacher. S. oli aikansa käsityksen uutta uskonnon olemuksen jälleen ymmärtämistä. S. halusi uskonnon olemuksen itsenäisyyttä so. autonomiaa. Uskonto on S.:n mielestä erotettava joltakin osin tieteestä. Uskonto ei ole pelkästään luterilaisen ortodoksian mukaisia opinkaavoja, pietismistä olevia ulkonaisia sääntöjä, valistuksesta peräisin olevaa järjen tietoa tai sitten lähelle menevää kantilaista järjen moraalia. Uskonto on paljon enemmän. Se ei ole ainoastaan ajattelua, toimintaa, uskoa oppilauseisiin tai oikeata tekemistä. Uskonto siirtyi älyllisestä, moraalisesta ja opinkaavallisesta tunteeseen, intuitioon ja välittömään Jumala-suhteeseen. Ekskurssina on, että S. oli hurskas herrnhutilainen.
Kun tämä olettamus ja S.::t ajatukset tulivat niin mieleen, niin oleellisinta oli myöhäisherännäisyyden kannalla aivan samanlainen ajatus s:sti sanottuna uskonnon omaluonteisuudesta. Välitön elämys, jota ei voi edes kuvata. Äärettömän kohtaamista, kaipaamista, ikävää ja kunnioittamista.
Mikä merkitys oli rukoilevaisuudella, herännäisyydellä, lestadiolaisuudella ja evankelisuudella 1800-luvun Suomen kirkon historiassa ja historiassa yleensäkin? Herätysliikkeet olivat murtamassa sääty-yhteiskunnan yhtenäiskulttuuria, johonka oli tullut satojen vuosien ajan kirkon painotuksia ja kirkon luonnetta ja joka oli mm. heränneille vierasta.. Ennen näitä liikkeitä pitäjän johdossa oli kirkkoherra ja pitäjänkokouksien aiheena oli koulu ja köyhäinhoito. Ylempi papisto oli valtion virkamiehiä.
Herännäisyys kuten muutkin liikkeet olivat nostamassa kansaa ja talonpoikaa valtion virkamiehen ja papiston rinnalle. Suuri syy mm. oli liikkeiden ja ennen muuta herännäisyyden rooli kansamme demokratisoitumiskehityksessä ja kansallisessa herätyksessä. Vielä 1800-luvun alun yhtenäiskulttuurissa usko ja tieto, kristinusko ja kulttuuri, olivat samaa. Koska kirkko ei ole tästä maailmasta, sitä ei voinut käsittää vain yhteiskunnan yhtenä osasena. Yleensä herännäisyys särki yksilöllisen uskonkorostuksensa vuoksi yhtenäiskulttuurin hurskausihanteen. Se kritisoi tapakristillisyyttä. Herännäisyyden edustajat pitivät sielunhoitajapapeista eikä kateederille nousseista virkamiespapeista.
2. Herännäisyys teologis-historiallinena aatesisältönä
Yleensä herännäisyys on uskonnollinen herätysliike, jonka synty oli maassamme 1700-luvun aikana. Alkulähteenä oli edellisen vuosisadan Saksa. Varhaisemman herännäisyyden peruskiviä maassamme oli kartanopietismi Etelä- ja Lounais-Suomessa. Suuren Pohjan sodan aateliset sotilaat olivat vankeudessa heränneet. Varhaisemmasta herännäisyydestä otetaan muutama nimi mm. Abr. Ja Antti Achrenius. Varhaisesta herännäisyydestä on syntynyt rakas herätysliike, rukoilevaisuus. Jossakin mielessä osa rukoilevaisuutta on ollut ja tulee olemaan herännäisyyden so. körttiläisyyden äitinä. Osa rukoilevaisista kirjoittaa nykyäänkin herännäisyyden lehteen, Hengelliseen kuukausilehteen. Joka toinen kuukausi. Ainakin rukoilevaisuuden esittäjä, Timo Laatu, teille on sitä toista rukoilevaisuuden suuntaa.
Juonne on ollut pietismi varhaisemmassa ja myöhäisemmässä herännäisyydessä. Pietismiä on ollut kuitenkin kahdenlaista. Kun 1700-luvulla pietismi kohti pohjoismaita, niin ensiksi tuli vanhapietismi. Spener, Scriver, Nohrborg, Wegelius. Kiintoisaa oli heidän tulkintansa Kristuksen yleisestä maailmansovituksesta ja siitä erosta, joka vedettiin yksityisen ihmisen vanhurskauttamiseen. Siis maailmansovitus ei ollut samaa kuin vanhurskautus. Sovituksesta ei saanut hypätä suoraan evankeliumiin. Lain sanan tuli tuottaa ahdistusta, parannusta ja tuskaa.
Toisena pietisminä tuli saksalaisen N. Zinzendorfin herrnhutilaisuus. He olivat maltillisia pietistejä. Herrnhutilaiset ajattelivat, että Kristus on sovittanut koko maailman. Maailman sovitus on sama kuin yksityisen ihminen sovitus. Tuttu lause teillekin on ”tule sellaisena kuin olet”. Tämä on rakasta herrnhutilaisuutta. Suomen kirkon ja herännäisyyden kannalta tämä herrnhutilaisuus on ollut hieman rakkaampaa tälle kansanliikkeelle, körttiläisyydelle. .
1796 oli karismaattinen herätys Telppäsniityllä lähellä nykyistä Lapinlahden kirkonkylää. Se on yleensäkin noussut myöhäisemmän herännäisyyden alkamisajankohdaksi. Paavo Ruotsalainen nousi tämän liikkeen johtoon n. 1810-luvulla. Hän löysi evankeliumin kirkollisemmin kun nämä karismaattiset ”heränneet”. Ei hän ollut mikään opin rakentaja. Hän oli joidenkin mukaan pietistinen maallikkosaarnaaja, mutta erittäin outo lajissaan. Hänhän ei ollut sanan laajimmassakaan merkityksessä pietisti jos hänen ajatteluaan katselee. Hän kritisoi ylimielisiä tekohurskaita, joista suurin osa oli vanhapietistejä ja puhdasoppisen kirkon edustajia. Hän oli raaàn humoristinen tavalla, jota ei pietismi hyväksynyt. Pietistiset ystävät, joita hänellä oli ei myöskään hyväksynyt hänen viinan käyttöänsä.
Hän oli jumalakeskeinen ajattelija ja hän totesi, että meissä on vanha ihminen, joka elää meidän kuolemaamme asti. Vanha ihminen tarkoittaa sitä vanhaa Aatamia, joka elää egoismissa, itsekeskeisyydessä ja pitää itseänsä parempana kuin hänen lähimmäiset. Vanha Aatami kyselee pakanallista kysymystä, että miten minä pelastuisin. PR esitti aivan toisenlaista ajattelua. Hän julisti tutkimattoman Jumalan ääretöntä kunniaa. PRn sanomana Jumala on suuri ja ihminen on pieni ja köyhä jumalaton. PR näki oivaltaneen herännäisyydelle omaperäisellä tavalla asettumasta Jumalan paikalle. Heränneet olivat ja tulevat varovaisia sen suhteen, että he eivät haluaisi toivottaa ihmisiä taivaaseen tai helvettiin. PRn totesi, että Jumala kyllä tietää.
Merkillistä kyllä siitä Martti Lutherista ei myöskään pidetty valistuksen ja ortodoksisen yhtenäiskirkon aikana. Herännäisyys (J.Lagus, NGMalmberg, LStenbäck) ja pikkusisko evankeelisuus (Hedberg) löysivät Lutherin 1830-luvulla. NGMalmbergin ystävä maallikkoteologi Wilhelmi Niskanen kirjoitti hieman myöhemmin jopa kommentaarin Ausburgin tunnustukseen.
Savo, E-Pohjanmaa, K-Pohjanmaa, E-Suomi, Karjala ja Kainuu olivat mukana 1810-1850 herännäisyyden leviämisessä, mutta joitakin kyläkuntia ja pappejakin oli tämän liikkeen sivualueilla. Hieman ennen ukkojen ajan alkua papit lähtivät ja hylkäsivät herännäisyyden. Pappi Malmberg jäi aivan yksin, mutta hänellä oli ystäviä ”ukoista”. W.Niskanen, Arvid Logren, T.Rauhala yms. Mielestäni ”ukkojen ajasta” on jäänyt minulle mieleeni luettuani mm. kirkkohistoriallisia kertomuksia kiinnostavia asioita. Ukot olivat talonpoikia.
Herännäisyyden piiristä nousseet jotkut kirkkohistorioitsijat pitävät ”ukkojen aikaa” notkahduksena historiassa. Mutta kun papit olivat lähteneet ovet paukkuen beckiläiseen pyhitysliikkeeseen, biblisismiin ja toiset lähtivät muualle parempiin työpaikkoihin. Ukot lukivat vain Lutheria ja seuratilanteissa kävivät Lutherin tekstejä läpi. ”Ukkojen aika” oli aika lyhyt, mutta he pelastivat rakkaan liikkeen ja oli ajallisesti n. 1852-1880.
-
jatkuu II osa
Wilhelmi Malmivaara (1854-1922) tuli nuorena poikana 1880-luvuilla heränneiden johtoon, armoitettu armonteologi, evankeliumin julistaja, sielunhoitaja, kirkollisen johtomiehen ja valtiollisen vaikuttajayksilö. Hän oli aikansa suurmies. Mutta kun P. Ruotsalaista vertaa häneen niin hän oli pietistisempi kuin Paavo. Hänen suurin työnsä on tässä Siionin virsien uudistamisessa ja hienoja virsiä hän on tehnyt. Hän on mahtavin henkilö siirtäessään vanhoja virsiä nykypäivän maailmalle. Malmivaaralle ainoa varma merkki oli syntisen ihminen epävarmuus. Hän oli teologiassaan tältä pohjalta luterilainen kun hän myönsi oman teologiansa paradoksaalisuuden.
Mielenkiintoista oli ja on nykyäänkin väkevän keskusjohdon puute. Tämäkin ajatus on Malmivaaraa. Toiset herätysliikkeet ovat väkevästi keskusjohtoisia.
Herännäisyys oli Malmivaaran aikana tullut koko Suomen tietoisuuteen. Ensimmäisen maailmansodan ja vapaussodan (!) kauheudet olivat herännäisyyden piiriä yhdistäviä. Toisen maailmansodan aikana alkoi nk. asevelipappiliike. Siinä saavutti herännäisyyden syvät aarteet koko suomalaisen miehen. Tämä armon, rakkauden ja ristin evankeliumi saavutti koko Suomen. Asevelipapisto oli sympatiseeraavaa tälle ajatukselle, joka on meidän heränneiden ajatus. Raskasta työtä tehden, rukoillen Jumalaa, vaikka Hän ei vastaa meille. Todennäköisesti vastasikin.
Kulttuuriin opittiin herännäisyydessä muutamassa vuosikymmenessä ja ainakin nykyään olisi herännäisyys avarassa maailmassa kaikkein kulttuurimyönteisin herätysliike. Nykyisin kun me olemme pitäytyneet Lutherin avariin ajatuksiin ja aatepohjaan niin maallisen ja hengellisen välinen ero on melkeinpä poistunut.
1960-1970- luvulla ollut radikaalistuminen yhteiskunnassa painoi herännäisyyteenkin uusia ajatuksia. Useat herännäiskotien nuoret ihmiset rupesivat pitämään päällä aatteen värejä. Porvarillinen herätysliike jäi historiaan. Punaisia körttejä tuli huutaen yhteiskunnallista parannussaarnaa. Herännäisyys ei potkinut näitä pois kuten niin monesti oli muissa herätysliikkeissä.
Kun tulemme 1980-2000 –luvuille, tulee heti mieleen, että 1980-luvulla kaikki herätysliikkeet keskustelivat naispappeudesta so. virkateologisesta kysymyksestä. Mutta ei herännäisyys. Meistä se oli melko turha saivartelun kohde. Mitään omaa rintamaa meillä ei ollut. Minä olin 1980 –luvulla naispappeuden laiton kannattaja. Osa minun sukulaisistani ja ystävistäni oli täysin päinvastaista mieltä. Me olemme puhuneet rauhallisesti. Virkateologinen kysymys ollaan ratkaistu Lutherin esittämällä uskon ja rakkauden apparaatilla. He ratkaisivat pappeusasian uskon perusteella ja kannattajat rakkauden perusteella.
Tästä on seurannut osaltaan meidän rakkaan pikkusiskomme, evankelisuuden irtautuminen herännäisyyden yhteydestä. Heränneet ovat maailmassa ja kiittelevät avaran armon Jumalaa. Evankeliset ovat vaihtaneet körttiläisyyden tilalle kansanlähetyksen ja uuspietistit. Kasteen armosta ja kasteen kautta uudestisyntymisestä eivät puhu kuin jotkut harvat evankeliset. Evankelisuus on vajonnut pietismiin ja körttiläiset puhuvat kasteen armosta. Savon sanomien päätoimittaja sanoi joskus 1980 –luvun lopussa, että iloinen evankelisuus on vaihtunut iloiseksi körttiläisyydeksi. Ahdas körttiläisyys on vaihtunut ahtaaksi evankelisuudeksi.
...
p.s.
Pitkää kirjoitusta ei saanut kerralla lähetettyä.
-
Paneudin tähän juhanin ansiokkaaseen kirjoitukseen, ja tunnistin sen juuri siksi herännäisyydeksi johon olen halunnut kuulua.
Alkaen Achreniuksista, Zinzendorfin ja Paavo Ruotsalaisen kausien kautta tiedän nyt 'virallistettuna', Juhani Eleniuksen kautta, että tätä haluan uskoni olevan.
Jumala yksin tietää salaisimmat sydämen ajatukset, mutta hyvin oli juhani lukenut
minun alkutaipaleenikyseleviä kirjoituksiani kun kutsui minut siskokseen !
On surullista ettei tällaisella ' eleniuksella' ole enää käyttöä Herättäjäyhdistyksessä.
Täällä sinulla on ystäviä, siis: Anna palaa, älä anna tulen sammua !
-
Tuntien myös Juhanin isän Jaakon ajatuksia useasti keskusteltuani hänen kanssaan. Sanon Riitta-mummin lailla amen Juhanin kirjoitukselle
-
Voi, niinhän sinä onnellinen olet kertonut ! Minua ei se onni kohdannut, mutta uskon etteivät 'omenat' ole kauas pudonneet puusta.
Se vaan on ' meittien tämmösten miesten', että toiset tykkää, toiset ei.
Samaa ajattelin eilen kun Puoli seitsemän tv-ohjelmassa Jaakko Heinimäki oli oma mahtava itsensä. Hän sai Mikko Kekäläisen ja Kalle Palanderin silmät loistamaan, soittamaan kanssaan, vaikka uskostakin puhuttiin.
Hän ei vieraannuttanut tavallisia miehiä itsestään. Heillä oli mukava miesten-kesken-piiri. Oikein kateeksi kävi.
https://areena.yle.fi/1-50688755
-
Katselin ohjelman ja näin oli.
-
Esimerkillistä körttiläisyyttä arjessa !
-
Jaakon alku oli vauhdikas. Hän piti radiossa aamuhartauden, jossa hän sanoi lipun olevan sodan symboli ja päivä sattui olemaan kesäkuun neljäs eli puolustusvoimien lippujuhlan päiävä. Hän sai niputtain rauhaarakastavien tosiuskovien ihmisten tekemiä tappouhkauksia. Myöhemmin syksyllä Herättäjä-yhdistys irtisanoutui mielipiteestä, tosin yksi päätoimikunnan jäsen esitti eriävän mielipiteensä.
Ukko paavon tyyliä.
-
Jos joku kyselisi ihmisiltä, että "onko passi kunnossa", siitä varmaan nykyään sanouduttaisiin irti.
Minulla on sellainen tunne, että tällä foorumilla esitellään Paavoa hivenen karsitussa ja joiltain osin jopa muunnellussa muodossa.
Älkäämme suuttuko, jos joku on eri mieltä, niin ole rohkeasti eri mieltä.
Joskin erimielisyydelle on hyvä olla perusteet, toki se ei ole välttämätöntä tietystikään.
Ei ole kielletty tekemästä Paavosta tietynlainen, vaikka ei olisi yhtään häneen liittyvää lukenutkaan.
-
Jos joku kyselisi ihmisiltä, että "onko passi kunnossa", siitä varmaan nykyään sanouduttaisiin irti.
Onko meidän passissamme Jeesuksen veren leima? Ellei, jäämme pois Karitsan häistä, jonne Jumala meidät haluaisi. :eusa_pray:
-
Tuo oli Paavon tapa aloittaa sieluhoito-keskustelu. On myös otettava huomioon aika ja tyyli n. 200 v sitten, sekä Paavon kokema suuri huojennus Seppä Högmanin pajassa.
Silloin ihmisellä on armoitus toivottaa ilosanomaa muillekin. Tiedän tämän omasta kokemuksesta. Tyyliä ovat monet muutkin muuttaneet matkalla ymmärryksen lisääntyessä.
Jumala esittää tuon kysymyksen : Seuraatko minua ? ( Onko passi kunnossa ) Ei ihminen , yleensä.
-
Jumala esittää tuon kysymyksen : Seuraatko minua ? ( Onko passi kunnossa ) Ei ihminen , yleensä.
Evankeliumin julistus on annettu ihmisille.
Jotkut toki löytävät evankeliumin ilosanoman lukemansa tekstinkin avulla.
-
Evankeliumin julistus on annettu ihmisille.
Jotkut toki löytävät evankeliumin ilosanoman lukemansa tekstinkin avulla.
Eikö toi ole sitä vaatimuskristillisyyttä ja jotain mihin ihmisiä peloitellaan.
Tavallinen armon alla ja työtä tekeminen ei riitä, vaan pitää julistaa ja sitten pitää sitä ja kyllä sitä paavonkin aikaan, tehkääs te törpöt kuten vaadin tai siis neuvon.
Tavallinen perheen äiti, kun hikoilee perheen töitä tehdessään ja muuta, niin se ei ihan riitä.
Mietin vaan tota suoritus ja vaatimuskristillisyyttä, mistä se kumpuaa?
-
Jos joku kyselisi ihmisiltä, että "onko passi kunnossa", siitä varmaan nykyään sanouduttaisiin irti.
Sillä on suuri merkitys, kyselläänkö tällaista satunnaisilta vastaantulijoilta tai ovelta ovelle kierrellen. Ymmärtääkseni Paavo Ruotsalainen esitti kysymyksen vartavasten luokseen tulleelta ahdistuneelta avun pyytäjältä.
-
Paavoa on mainittu nimenomaan sielunhoitajaksi.
Hän oli kansanmies kansan keskellä, ja sillä tavoin vertainen. Herrat hän voitti aidolla olemuksellaan ja salaisella viisaudellaan.
'Kristuksen kirkon rakennustyössä on monenlaisen ammattimiehen tarve ' kuulin kirkossa mainitun. Hän taisi olla Erkki Leminen. Se jäi pysyvästi mieleen.
-
Sillä on suuri merkitys, kyselläänkö tällaista satunnaisilta vastaantulijoilta tai ovelta ovelle kierrellen. Ymmärtääkseni Paavo Ruotsalainen esitti kysymyksen vartavasten luokseen tulleelta ahdistuneelta avun pyytäjältä.
Kyllä Paavo muiltakin kyseli.
Eräs tapaus, mahdollisesti seurojen yhteydessä - en muista missä, kyseli joltain/joiltain vanhemmilta tädeiltä asiaa. Paavolle vastattiin jotain sellaista, että Jeesuksen sovituskuoleman perusteella uskon pelastuvani. Tähän Paavo vastasi, että "Ei riitä".
En kovin tarkkaan tapausta muista tämän enempää.
Ahdistuneille Paavo tuskin olisi tuollaista tehnyt.
-
Tähän Paavo vastasi, että "Ei riitä".
Kuulen tuossa kaikuja seppä Högmanin 'yksi puuttuu ja sen mukana kaikki' -tokaisusta. Tästä lienee kysymys: Jeesus katsahti häneen, rakasti häntä ja sanoi: "Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua."
-
Minusta Paavo Ruotsalainen ei ollut evankelista sillä tavoin kuin se nykyään esiintyy viidesläisyydessä, vapaissa suunnissa ja jehovantodistajilla.
Seurapuheiden pito oli ja on omakohtaisesta kokemuksesta kumpuavaa enemmän kuin Raamatun lauseilla esiintymistä. Se kohtaakin kuulijan samalla tasolla, ei saarnana ja opetuksilta.
Tunnetua on myös se että Paavo kävi kahdenkeskisiä keskusteluja myös pappien ja papinrouvien kanssa. Hän auttoi ihmisiä parannukseen, mutta ei kilvoitukseen. Sen hoitaa Pyhä Henki.
Paavi Ruotsalainen antoi meille körttiläisyyden, armon varaan nojaavan uskon-yhteidön. Avasi tien, toiset, perilliset, jatkoivat ja uudistivatkin liikkeen .nykymuotoonsa.
-
Tunnetua on myös se että Paavo kävi kahdenkeskisiä keskusteluja myös pappien ja papinrouvien kanssa. Hän auttoi ihmisiä parannukseen, mutta ei kilvoitukseen. Sen hoitaa Pyhä Henki.
Itse olen keskimääräistä suomalaista enemmän perehtynyt Paavo Ruotsalaiseen ja Jonas Laguksen teksteihin sekä muutenkin tuon ajan herännäisyyteen ja sen ilmapiiriin, niin välillä turhauttaa lukea tekstejä, joiden sisältö poikkeaa välillä oleellisestikin siitä, mitä saatavilla olevat kirjalliset lähteet antavat ymmärtää. En nimittäin usko sellaiseen, että jollakin olisi jotain sellaista sisäpiirin tietoa, joka poikkeaisi siitä kirjallisesta aineistosta, joka meillä on Paavostakin ja hänen aikaisestaan körttiläisyydestä saatavilla.
Paavo Ruotsalaisesta, seuraava lainaus otettu täältä, viimeisen lauseen olen minä lihavoinut:
https://rovasti.fi/node/339
"
Vanhurskauttamisen rinnalla toinen keskeinen piirre oli Paavo Ruotsalaisella ”tuttava armon” ikävöiminen. Siksi ei riitä, että tiedämme ja olemme älyllisesti omaksuneet opin uskonvanhurskaudesta ja arvostamme sitä yli kaiken. Tarvitsemme mitä kipeimmin aina uutta ja entistä syvempää Kristuksen elävää käsittämistä. Paavo Ruotsalaisen läheinen ystävä kuvasi tätä puolta uskonelämästä: "Uskon kilvoituksen määränä oli todellinen Kristuksen käsittäminen ja aina uusi ja syvempi Kristuksen käsittäminen, ja tämän puolesta oli hän alituisesti hengellisessä työssä. Tämä Kristuksen käsittäminen sydämen ikävöimisellä ja uskolla oli hänellä aina pääasiana, jota hän itse joka päivä harjoitti, ja johon hän aina kehotti muita. Missä ei Kristuksen sisällistä tuntemista löytynyt, sieltä puuttui hänen mielestään kaikki, ja hän sanoi sen olevan päämääränä meillä, että me aina Kristuksessa olisimme. Tämä ydinkohta Paavon opissa on usealle tuntematon" (C.A. Malmberg, Tarvainen, 107).
"
-
Kaikki kunnia lukeneisuudellesi, ja myös Olavi Peltolan tutkimukselle.
Minulle Paavon löytö Kristuksen sisälliseksi tuntemiseksi on tämä:
Tapani Ruokanen tulkitsee asian niin, että Paavo oivalsi hänen koko siihenastinen uskonkilvoitukseen olleen vain esteenä armon vastaanottamiselle. "Raamatun lukeminen ja hurmoksellisiin kokouksiin osallistuminen oli ’rikkautta’ eli uskonnollisuutta, joka esti näkemästä omaa sisintään paljaana ja esti samalla kohtaamasta Jumalaa persoonallisuuden syvimmällä tasolla. Yksi joka puuttui oli luopuminen oman minä kaikkivallasta" (Ruokanen, 59). "Uskonnolliset tunteet, hurmos... koskettivat vain ihmisen pintaa ja olivat pahimmassa tapauksessa pelkkää aistien víihdytystä" (Ruokanen, 60).
"Paavo ymmärsi sepän luona ensimmäistä kertaa, että ihminen voi olla yhtä aikaa täysin avoin ja rehellinen itselleen ja siitä huolimatta kohdata myös Jumalan. Paavo menetti pinnallisen ja hurskastelevan uskonnollisuuden, joka oli estänyt häntä näkemästä armollista Jumalaa. Ihmisen rakentama oppi ja hänen uskonnolliset tunteensa voivat peittää elävän Jumalan" (Ruokanen, 58). "Syntisen täytyy uskaltaa olla sitä mitä hän todellisuudessa on, jumalaton, eksynyt, kirottu, langennut" (Tarvainen, 35).
Omasta kilvoitukseta en uskalla kerskata, mutta itseni tunteminen ja sielun avaaminen Kristukselle kontemplaatiossa ja rukouksessa on tieni.
-
Riitta, tuo kokonaiskuva Paavosta on hyvin moniulotteinen.
Tuo lainauksesi on mielestäni juuri sitä oikeaa Paavoa, johon itsekin olen eri teksteissä törmännyt.
Tuo esiin tuomasi tekstilainaus on totta silloin, kun sitä käsitellään siinä yhteydessä, jossa sitä on tarkoitettu käsiteltävän.
Niin myös minunkin tuomani lainaukset ja kaikki muutkin lainaukset.
Esim. tuomassasi lainauksessa puhuttiin Raamatun lukemisen vaaroista.
Myös se lukeminen voi olla vääränä tulppana, jos sitä tehdään väärin.
Tuosta ei pidä tehdä sitä johtopäätöstä, että Raamatun lukemista pitää välttää (ja tätähän sinä et väittänytkään) - ei missään tapauksessa, vaan sitä pitää edistää.
Tarkoitan, että minusta näyttää siltä, että monesti Paavon ajatuksia ensin lainaillaan ja niistä tehdään joskus sellaisia johtopäätöksiä, jotka ovat ristiriidassa Paavon näkemysten kanssa.
Raamattu oli Paavolle tärkeä kirja, sitä hän luki.
Jossain oli maininta siitä, että varsinkin Ilmestyskirja Paavon Raamatussa oli erittäin luetun näköinen.
Jonas Lagus taas eräässä kirjeessään totesi, että Raamattua luetaan liian vähän, se on tärkein kirja.
Mitä tulee hurmoksellisuuteen tai kielillä puhumiseen Paavo oli siinä paljolti Olavi Peltolan linjoilla: silloin kun ne ovat rakentavia, niitä ei saa kieltää, silloin kun ne eivät ole rakentavia, niitä pitää välttää.
Henrik Renqvist mielestäni suhtautui kielillä puhumiseen täysin kielteisesti - toisin kuin Paavo.
Meillä on erilaisia näkemyksiä näistä ytimen ympärillä olevista asioista, silti voimme olla samaa perhettä.
Paavo ja Henrik eivät tainneet tulla toimeen keskenään, mutta olen vakuuttunut, että samaan perheeseen kuuluivat, eivät vain jostain syystä ymmärtäneet toisiaan.
Omassa arvoasteikossani Paavo niin kuin Henrik ovat varsin korkealla.
-
Huomasin erästä kirjaa eilen lukiessani, että siellä mainittiin, että Herättäjäyhdistyksen toiminnanjohtaja Jaakko Elenius piti sunnuntaina 11. joulukuuta (kyseessä vuosi 1983) saarnan Munkkiniemen kirkossa Helsingissä.
-
Hyvä veli, tuo linkittämäni oli otettu sinun linkkisi keskeltä. Siis oli Olavi Peltolan Paavo Ruotsalaisen sydänääniä tutkimuksessa sekin.
Minä en aseta arvoasteikkoja, on vain erikseen heitä joista en pidä, ja heitä joiden ajatusmaailma on kuin omani, tai ainakin sinne päin.
Olen Pietarin, Paavo Ruotsalaisen ja Eleniusten sekä Jaakko Heinimäen 'heimolainen'. Tunnen sen hensessä enemmän kuin sanassa.
-
korjaan: hensessä pitää olla hengessä.
-
Hyvä veli, tuo linkittämäni oli otettu sinun linkkisi keskeltä. Siis oli Olavi Peltolan Paavo Ruotsalaisen sydänääniä tutkimuksessa sekin.
Minä en aseta arvoasteikkoja, on vain erikseen heitä joista en pidä, ja heitä joiden ajatusmaailma on kuin omani, tai ainakin sinne päin.
Olen Pietarin, Paavo Ruotsalaisen ja Eleniusten sekä Jaakko Heinimäen 'heimolainen'. Tunnen sen hensessä enemmän kuin sanassa.
Ymmärsin kyllä, että se on siitä Olavi Peltolan 'yhteenvedosta'.
Kuinka asioita voi tuntea hengessä?
Aina silloin tällöin kuulen, että joku tuntee jotakin hengessä?
Ainakin minulla on monenkirjavia sisäisen maailman kokemuksia.
Monet niistä olen voinut tarkistaa ja ne eivät ole pitäneet paikkaansa, vaan totuus olikin juuri päin vastainen.
Niissä tunnusomaista yleensä on jonkinlainen negatiivinen tunnelma.
Joskus harvemmin on ollut neutraaleja ja posiviivisen tuntuisia 'tuntemuksia', joiden todenperäisyyttä en pysty tarkistamaan mitenkään.
Ovatko ne hengessä kokemisia vaiko mielikuvitustani, en tiedä.
Sitten on ne kokemukset, joissa joku varmasti kokee jotain ja joku toinen kokee juuri päin vastoin.
Tällaiset asiat ovat hämmentäviä.
Minä en luultavasti osaa kokea asioita oikein hengessä, ehkä tulevaisuudessa minulle se lahja annetaan.
Ja vaikka minä en osaa, moni muu voi omistaa tämän lahjan.
Sekavuutta minulle tulee sellaisesta, jos joku kokee jotain minuun liittyen ja väittää minun tietävän jostain asiasta, jota en oikeasti tiedä ja minun kuitenkin pitäisi käyttäytyä ikään kuin tietäisin, mistä on kyse, jotten aiheuttaisi suuttumusta.
Älköön tätä tekstiäni pidettäkö hyökkäyksenä hengessä kokemisen lahjaa vastaan.
Sellainen on olemassa, vaikka sitä minulla ei ehkä ole, tai jos on, en osaa sitä kaiketikaan käyttää riittävän hyvin.
-
Minä en aseta arvoasteikkoja, on vain erikseen heitä joista en pidä, ja heitä joiden ajatusmaailma on kuin omani, tai ainakin sinne päin.
Minulla taasen on silleen, että esim. vanhojen körttivaikuttajien tekstejä mielelläni luen, kun taasen en välttämättä ole ollenkaan kiinnostunut vaikkapa Marksin teoksista. Ensin mainitut ovat siis minun arvoasteikossani korkeammalla, kun on kyse hengellisen elämän asioista.
Käytännössä asetan siis arvoasteikkoja. Ilman tällaista arvottamista, en voisi mitään valita vaan tekisin valintoja ikään kuin arpaa heittäen.
Näin minulla. Näin sinullakin, käytimme vain eri termiä samasta asiasta ja siitä pieni harmiton väärinkäsitys.
-
Olen Pietarin, Paavo Ruotsalaisen ja Eleniusten sekä Jaakko Heinimäen 'heimolainen'. Tunnen sen hensessä enemmän kuin sanassa.
Älä nyt ihan ylpeyteesi tukehdu, sillä matalalla liikkuva evankeliumi on luovuttamaton ja pysyvä asia herännelle tummalle ystäväkansalle. :eusa_pray:
-
Älä nyt ihan ylpeyteesi tukehdu, sillä matalalla liikkuva evankeliumi on luovuttamaton ja pysyvä asia herännelle tummalle ystäväkansalle. :eusa_pray:
Luterilainen käyttää Paavo Ruotsalaisen ja Lutherin karua esitystapaa niin tyylillisesti kuin sisällöllisesti.
Käännän tämän Luterilaisen viestin siloitellulle körttifoorumikielelle:
Evankeliumi, eli siis Sana on luovuttamaton ja pysyvä asia heränneelle ihmiselle.
Kokemiset, jotka ovat yhteneviä Sanan kanssa ja edistävät Sanan tarkoitusta ovat hyödyllisiä.
Myös hengessä kokeminen on monesti suureksi avuksi kun se ei sodi Sanaa vastaan.
Näin minä kääntäisin tämän Luterilaisen tärkeän viestin kielelle, jota täällä ymmärretään.
Kannattaa opetella eri kieliä, siitä on hyötyä.
Jos joku ei joskus ymmärrä Luterilaisen tekstejä, niin kääntyköön minun puoleeni, yritän auttaa, mutta jossain vaiheessa muidenkin on opittava niitä oikein tulkitsemaan.
-
Huomaan, ettei minun käyttämäni kieli ole tuttua teille kumpaisellekaan. En maininnut nimiä ylpeilläkseni, vaan kuvatakseni heitä joille sana on avautunut , ja sitä ilmaistaan , kaltaiseni lailla.
On kysymys luonteesta, temperamentista ja asioiden käsittämisestä.
Kykkä tiedän miten kaltaisenne fundamentalistit eivät suvaitse Raamatun tulkintaa, vaan pilkulleen on kaiken oltava niin kuin on ollut alusta asti.
Raamattu on käännety monia kertoja alkukielestä toisille. Alkuperäinen ajatuskin on muuttunut, mutta Vapahtajan sanat elävät ja vaikuttavat elämässä, kokemisen kautta.
-
On kysymys luonteesta, temperamentista ja asioiden käsittämisestä.
Tekstimuodossa itsensä ilmaiseminen ja toisten ymmärtäminen ei ole helppoa aina.
Hetki sitten - varmaan syötävää hakiessani keittiöstä - tuli sellainen eräs ajatus, jonka väitän olevan totta - se perustuu puhtaaseen järkeen: Jos asuisin Riitan naapurissa, tulisisimme oikein hyvin toimeen keskenämme. Olisi paljon haasteltavaa ja muutamia yhteisiä mielenkiinnon kohteitakin.
Kirjoittamalla syntyy paljon väärinkäsityksiä.
Tuo edellinen tekstinikään ei ollut tarkoitettu loukkaukseksi. Me ihmiset tulkitsemme toisiamme väärin.
Kerran olin eräällä foorumilla, jolla eräs kirjoittaja oikein uhkui kaikenlaista vihaisuutta ja suurta rätinää.
Myöhemmin olen hänet tavannut, ainakin kahdesti. Yllätys oli se, että harvoin tapaa niin hyväkäytöksistä ja empaattista ihmistä.
-
Sepä se ! Pitäisi tavata, niin sitten oppisimme myös ' lukemaan'.
Kunhan et rupia minnuu käänyttämmää.
Ertyisherkkänä minulla on 'tuntosarvet' aistia ihmisiä, mutta erreyksiäkin sattuu.
Jotkut ihmiset kirjoittavat aivan eri tyylillä mitä oikeasti ovat.
-
Kunhan et rupia minnuu käänyttämmää.
Minulle taasen ei voi puhua kovinkaan yksityiskohtaisesti verikokeissa käynneistä tai monesta muusta lääkärin tai vastaavan tekemästä operaatiosta, koska fyysinen olemukseni alkaa voida pahoin.
Joitain kertoja olen joutunut poistumaan paikalta, koska on käsitelty näitä asioita.
Mielestäni olen kuitenkin onnistunut poistumaan niin, että kukaan ei ole pahastunut.
Kaikkea ei porukoissa voi kertoa, ei ymmärrettäisi tai ei vain kehtaa - tällöin pitää vain keksiä keino, jolla itse selviää ja ei niin, ettei tarvitse selitellä kenellekään mitään ja että kukaan ei pahastuisi.
-
Kokemukseni mukaan me vanhemmat ihmiset emme puhu mistään muusta yhtä mielellämme kuin terveydentilastamme. Myös muualla kuin foorumilla, olen huomannut. Ensimmäinen kysymys kuuluu: Kuinka on vointisi ? Ja sitten alkaa sairauskertomus.
Sitä varten on foorumillakin palsta Sairauteni, johon ne jotka tätäkin keskustelua harrastavat ovat jo vuosia kirjoittaneet, antaen vertaistukea toisille. Omalääkärimme-Leena on ollut ainakin minulle hurjan arvokas apu.
Tiedän kyllä iettä on hmisiä jotka eivät kestä nähdä verta tms. sairauksiin liittyvää.
Minä olen metsästäjän puolisona paloitellut hirvenpuolikasta ja jäniksiä, höyhentänyt sorsia, teeriä, pyitä ja metsojakin. Hoidan myös perheen tapaturmien haavat.
En ole 'hienohelma' enkä herkkähipiäinen, se nyt täällä tiedetäänkin. Mutta se ei ole koko kuva minusta. On aivan eri asia olla HSP ( erityisherkkä ) johon liittyvät ääniyliherkkyys, kosketusyliherkkyys ym.
Luoja on antanut minulle, kuten Jaakko Heinimäellekin, uteliaan luonteen ja moneen suuntauneen harrastuneisuuden. Enkä muuta osaa toivoakaan, paitsi soittotaitoa. :'(
Rukoilen jatkuvasti, että Kristus ei antaisi minun ylpistyä, että hän siloittelisi särmiäni ja suitsisi kieleni.
Hän on rikas antamaan. Ehkä minunkin toiveeni toteutuu.
Siihen asti...koetetaan kestää toisiamme. :109:
-
Raamattu oli Paavolle tärkeä kirja, sitä hän luki.
Jossain oli maininta siitä, että varsinkin Ilmestyskirja Paavon Raamatussa oli erittäin luetun näköinen.
Jonas Lagus taas eräässä kirjeessään totesi, että Raamattua luetaan liian vähän, se on tärkein kirja.
Mitä tulee hurmoksellisuuteen tai kielillä puhumiseen Paavo oli siinä paljolti Olavi Peltolan linjoilla: silloin kun ne ovat rakentavia, niitä ei saa kieltää, silloin kun ne eivät ole rakentavia, niitä pitää välttää.
Henrik Renqvist mielestäni suhtautui kielillä puhumiseen täysin kielteisesti - toisin kuin Paavo.
Meillä on erilaisia näkemyksiä näistä ytimen ympärillä olevista asioista, silti voimme olla samaa perhettä.
Paavo ja Henrik eivät tainneet tulla toimeen keskenään, mutta olen vakuuttunut, että samaan perheeseen kuuluivat, eivät vain jostain syystä ymmärtäneet toisiaan.
Omassa arvoasteikossani Paavo niin kuin Henrik ovat varsin korkealla.
"Mitä tulee hurmoksellisuuteen tai kielillä puhumiseen Paavo oli siinä paljolti Olavi Peltolan linjoilla"
Ei nyt sentään. Paavo eli paljon ennen Olavia eli asia on oikeasti toisinpäin
-
Evankeliumi, eli siis Sana on luovuttamaton ja pysyvä asia heränneelle ihmiselle.
Kokemiset, jotka ovat yhteneviä Sanan kanssa ja edistävät Sanan tarkoitusta ovat hyödyllisiä.
Huomautan tapani mukaan, että suurella kirjaimella aloitettu Sana ei tarkoita Raamattua eikä evankeliumia. Se viittaa Kristukseen, lihaksi tulleeseen Jumalan Sanaan. Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta.
Luterilasen kielenkäytöstä puheen ollen, miten 'suomennat' siistimmäksi kehotuksen: - Älä nyt ihan ylpeyteesi tukehdu?
-
:003: :003: :003: Olipa Penalta hyvä kysymys.
Jos minäkin koitan jotain kun muutoin en tässä ketjussa osaa olla mukana.
Oliskohan jotain: Olkaa varovaisia ettei huijarit yllätä. :023:
-
Luterilasen kielenkäytöstä puheen ollen, miten 'suomennat' siistimmäksi kehotuksen: - Älä nyt ihan ylpeyteesi tukehdu?
Tuon voisi kääntää näin:
"
Minulla on liian paljon omakohtaista kokemusta ylpeyden kuristusotteesta. En soisi, että tuo kuristaja sinua kiusaisi, puhumattakaan että tukehduttaisi. Valppaina meidän tulee aina olla, samalla viivalla seisomme ja samassa veneessä istumme.
"
Vn:llä oli vähän saman suuntainen käännös tuossa edellä.
-
Tuo käännökseni koostui kolmesta lauseesta, joissa varsinainen asia on keskimmäisessä.
Ensimmäinen ja viimeinen lause kuuluvat kuitenkin olennaisena osana tuohon kokonaisuuteen, koska ilman niitä sanoma ei menisi oikealla tavalla perille.