Keskustelu > Seuratupa

Aamuhartaus 15

<< < (2/31) > >>

Riitta-mummi:

VK 80   Rakkauden, armon lähde

https://www.youtube.com/watch?v=vd9UQhw2cSQ

1.
Rakkauden, armon lähde
Jeesus ompi pohjaton!
Ken ois kuollut synnin tähden,
niin kuin Jeesus kuollut on?
Ken ois eestä pilkkaajainsa,
vainoojainsa, murhaajainsa
käynyt kovaan kuolohon?

2.
Jeesus on sen yksin tehnyt,
yksin hän, ei kukaan muu.
Hän on vaivat, tuskat nähnyt,
joit ei kertoa voi suu.
Nöyränä hän kaiken kantoi,
nöyränä hän henkens antoi
vuoteenansa ristinpuu.

3.
Minkä tähden kaiken vaivan
Jeesus kärsinyt on niin?
Rakkaudestansa aivan
meihin kurjiin syntisiin
Jeesus astui kuolon vaivaan
avatakseen meille taivaan,
meidän tähden kärsi niin.

4.
Miksi tuskan kalvaa annat
sieluas, sä syntinen?
Miksi syntein taakkaa kannat?
Katso, Kristus kantoi sen!
Sovitusta saarnatahan,
rohkaistu siis uskomahan
anteeksanto syntien.

5.
Armo kuuluu sulle juuri,
sulle, raukka kurjinkin,
vaikka rintaas tuska suuri
kalvaa liekein polttavin.
Kaikkein synnit Jeesus kantoi,
kaikkein tähden itsens antoi
ristiin, kärsimyksihin.




Simo Korpela 1900. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Viljo Mikkola 1941.

jannevuo1:
Tuossa aamuhartaudessa Samuli Korkalainen sivusi hiukan asiaa, joka tuntuu olevan monille heränneille traumaattinen. Joskus 1980-luvulla Olympiastadionilla amerikkalainen Billy Graham piti joukkotilaisuuksia, joissa hän kutsui kansaa myös "eteen". Tällaiseen meininkiin ilmaisi silloin jyrkän vastalauseensa mm. Jaakko Elenius. Viime aikoina olen myös kuullut viitattavan näihin tapahtumiin ja siihen että "kyllä Suomessa olisi ollut ihan tarpeeksi julistajia ilman Grahamiakin". Itse en pidä tuota 1980-luvun kampanjaa mitenkään tuomittavana ja ihmettelen, miten siitä jaksetaan yhä provosoitua.
Tuolloin päävastuussa sen järjestelyistä taisi olla Kalevi Lehtinen, joka kai sitten Eleniuksen kanssa yritti saada aikaan jonkinlaisen sovun. En tiedä, onnistuivatko.

Pena:
Näin yksinkertainen on armoituksen salaisuus: syntinen antaa syntisyytensä Herralle ja Herra antaa vanhurskautensa syntiselle; syntinen tunnustaa peittelemättä syntinsä Herralle ja Herra tunnustaa säälivän armonsa syntiselle. Tässä koko salaisuus! Mutta voi, kuinka vaikea oppia! Sen tietää jokainen, joka sitä on koettanut opetella. Monen monta kovaa kuritusta joutuu joka ainoa Herralta saamaan, ennenkuin alkaa Herran edessä asiaansa itkeskellä. Herran herättävä Henki yksin saa aikaan sen, että tunto aukeaa ja syntinen ottaa synnit omiksensa, alkaen niitä Herralle sellaisina valittaa. Mutta niin pian kuin tämä tehdään, ei syntejä enää ole, vaan Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, veri puhdistaa kaikista synneistä. Siinä saadaan silloin priiskoitus sydämeen ja puhdistus omaantuntoon.

Vilhelmi Malmivaara

Pena:
Tätä Herra sinulta ja minulta tekstimme* kautta kysyy. Voi, ihanata ajatusta, jos sielusi täyttää kuolematasi muistellessa tämä: "Minä en mene kuolemaan, minä en kuole, minä tulen, Isä, sinun tykösi; nyt päättyy vaivalloinen matkani, nyt päättyy sota ja kärsimykset, nyt päättyy pelko ja vapistus, olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt; tästedes on minulle varattuna vanhurskauden seppele," kuten Herran apostoli lausuu elämänsä loppuaikoina. Näinköhän sinäkin saanet silloin tehdä? Kuinka jaksaisit olla hankkimatta tätä vakaumusta itsellesi, kun joka ikinen päivä lähenee kuolemasi hetki! Ja kuinka ihanata olisi saada lähtö täältä maailmasta sellaiseksi, että katse olisi käännetty siihen Herraan, joka on polkenut kuoleman jalkainsa alle, ja ajatella, että Kristus on minulle elämä ja kuolema on minulle voitto, sentähden että Hän aukaisi oven Isän tykö. Oi onnellisia ihmisiä, joiden silmät ovat käännetyt sinne ylöspäin, yli tämän ajan vaivojen, jotka eivät tee taivalta kuolemaan, vaan Isän luo, joiden henki toivoo pääsyä sinne! Ja onnettomia ihmisraukat, joilta nämä asiat ovat kokonansa piilossa, joilla ei ole muuta kotia tiedossa kuin tämä maailma, olipa se kuinka hyvä tahansa, ja joiden siirtyessään täältä pois täytyy sitä tehdä haparoiden sinne tänne tunnon tuskien käsissä, tuntematta Isää, jonka luo Jeesus Kristus on avannut meille tien! Voi, jos ryhtyisivät käymään elämän tietä jo täällä taipaleella!

Vilhelmi Malmivaara

*Joh. 17:11-17

Pena:
Jeesus pyysi, että Isä varjelisi Hänen omiansa nyt, kun Hän eroaa heistä. Hän on varjellut heitä tähän asti. Nyt tulee Isän tehtäväksi tuo varjeleminen. Varjeleminen mistä? Maailmasta. Sillä Hän tarkoittaa Jumalalle selkänsä kääntäneitä ihmisraukkoja ja niiden yhteyttä. Nämä ovat täällä vastakohtana Herran omille, kuten Hän lausuu: He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään ole maailmasta. Maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään ole maailmasta. En rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahasta. Hän panee tämän rukouksen ikäänkuin suojamuuriksi tuon parvensa ympärille keskellä maailmaa, jonka vihan Hän näki sitä kohtaavan sentähden, ettei se ollut maailmasta, vaikka oli maailmassa.

Vilhelmi Malmivaara

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu