Keskustelu > Seuratupa

Aamuhartaus 15

(1/31) > >>

PekkaV:

   Pastori, kanttori Samuli Korkalainen, Helsinki
Virsi 498 alkaa sanoin: "Nyt kulkee halki korpimaan". Soile Isokoski (sopraano), Marita Viitasalo (piano).

https://areena.yle.fi/1-50475212

Pena:
Oletko niissä ollut? Oletko koskaan nähnyt sydäntäsi petolliseksi, jumalisuuttasi vääräksi, rakkauttasi Herraan olemattomaksi, tyhjäksi kerskaukseksi. Saiko Jeesuksen katse sinua koskaan itkemään katkeria kyyneliä itsesi vuoksi? Parempi on olla murhehuoneessa, kuin ilohuoneessa; parempi on itkeä kuin nauraa, murheen alla sydän paranee. Niin, sydän paranee siellä, eikä se missään muualla muutu eikä parane. Murheissa koettelematon usko on uninäköä, heikkouttansa itkemätön rakkaus ei kestä mitään, murheitten helteistä säilynyt jumalisuus on kuin kupla veden pinnalla: ensimmäinen tuulen henkäys sen särkee. Jos tahdot Jumalan lapsia tuntea, täytyy tarkata, kellä on sodassa saatuja arpia, kellä kyyneltyneet silmät, kellä alaspainunut pää, kellä oma minä epäilyksen alaisena. Muita tuntomerkkiä hakiessa erehdyt. Onko sinussa niitä?

Vilhelmi Malmivaara

Riitta-mummi:
SV 50   Rakas Herrani, lahjaksi suothan


1. Rakas Herrani, lahjaksi suothan
jo taipuisan sydämen,
että kulkisin vaivojen tiellä
vain tahtosi muistaen.
Ota pois oma voima ja kunto,
anna selkeä itseni tunto
ja nöyryyttä valvoa.

2. Avaa silmäni, että jo huomaan
maailmamme turhuuden,
menon kiireisen, pinnallisuuden
ja tyhjyyden kaiken sen.
Kunpa murheeni, kaikkeni toisin,
sinun luoksesi pyrkiä voisin
ja kanssasi valvoa.

3. Minut johdata murheiden alla
jo luoksesi, Herrani.
Pyhät armosi vaatteet siis ylle
suo syntisen suojaksi.
Ja kun kiusaaja huolia tuottaa,
lupauksiisi saanhan vain luottaa
ja silloinkin valvoa.

4. Anna taistelun keskellä rauhaa,
kun voimani vähenee.
Ilo lahjoita, myrsky kun pauhaa,
ja huolettomaksi tee.
Pyhä Henkesi voimaksi anna,
ota helmaasi, nosta ja kanna,
niin jaksan taas valvoa.

Arkkivirsi 1839, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Löytty 2016

Pena:
Yksinkertainen ja lyhyt on autuudenjärjestys. Siinä on vain kaksi asiaa, synti ja armo, syntinen ja Kristus, ihmisen puolella synti, Jumalan puolella armo sille vastapainoksi. Tällainen on autuudenjärjestys kokemuksessa ja tällainen Raamatussa. Jos mitä kohtaa tahansa, mitä Raamatun kirjaa tahansa tarkkaa, niin huomaa, että siellä ovat nämä kaksi asiaa pääasiallisena sisältönä joka lehdellä, syntinen ihminen ja synnitön Kristus, pimeyden orjuuteen vaipunut ihminen ja hänelle valkeutena Kristus, väärintekijälle vapaus, anteeksiantamus ja vanhurskaus Kristuksessa. Jumala ei pyydä muuta kuin saada sovitetuksi nämä kaksi asiaa yhteen. Missä ne saadaan sopimaan yhteen, siinä on Jumala päässyt tarkoituksensa perille. Mutta näitä on, sanoo Luther eräässä kirjassansa, niin vaikea saada yhteen sovitetuksi, ettei kukaan muu kykene sitä tekemään kuin Jumala yksin. Syntinen on sellainen, että hänen pitäisi sopia armolle ja armo on sovitettu sitä varten. Nämä ovat niin toinen toisiinsa sovitetut kuin synti ja syntisten Vapahtaja Jeesus Kristus. Mutta ne ovat luonnostansa aivan vastakkaisia, eri sukuperää, ja sentähden on mahdotonta saada niitä toisiinsa suljetuksi. Senpätähden koko se työ, minkä alle Jumala pyytää ja tahtoo, tarkoittaa näiden yhteensulkemista. Jumala on päässyt tarkoituksensa perille, missä tämä pääsee tapahtumaan, missä syntinen tuodaan armahdettavaksi ja missä armo tuodaan syntiselle avuksi. Jumala on kaikki lukenut synnin alle, että se, mikä oli luvattu, annettaisiin uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Jumala on kaikki lukenut synnin alle, että hän kaikkia armahtaisi, lausuu apostoli. Tällaiseen synnin alaisuuteen täytyy Jumalan saada joka ainoa ihminen ahdistetuksi, sillä sinne tulee Jumalan armo avuksi. Herra ei pyydä meiltä mitään muuta kuin sijaa armollensa meissä. Hän ei vaadi meiltä , mitä meillä ei ole, vaan sitä Hän vaatii, että meidän täytyy antaa sijaa Hänen armahtamisellensa. Meidän täytyy antaa tuntomme aueta Herralle, sydämemme aueta armolle. Meidän täytyy antaa asiamme joutua sille kannalle ja olla sillä kannalla, että armon on mahdollista päästä meihin. Tätä Jumala pyytää, muuta ei.

Vilhelmi Malmivaara

Pena:
Mutta tätä sijaa armolle ei ole muissa kuin onnettomassa syntisessä. Samoinkuin ulkonaisessa elämässä ei ole armolla sijaa muissa kuin siinä, joka on onneton, viheliäinen ja köyhä, samoin on sisällisessä elämässä ainoastaan hengellisesti köyhtyneessä sijaa Jumalan armolle. Synnitön ei armosta huoli, eikä siihen Jumala pääse armahtajaksi, vaan syntinen huolii. Ja sentähden tarkoittaa juuri koko Jumalan armotyö saada ihmisen riisutuksi niin, että Jumala saa olla mitä Hän tahtoo, armahtaja ihmistä varten. - Onko nyt meissä Jumalan armolle sijaa, onko liittymiskohtia meidän sydämissämme?

Vilhelmi Malmivaara

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu