Muut ovatkin jo kommentoineet aihetta samoista näkökulmista, joita itse edustan, mutta joitakin pointteja vielä.
Ihmisen keho aistii asioita eri lailla, eri tilanteissa ja tarkoituksissa. Iho on hyvin tuntoherkkä monille tuntemuksille. Kivun ja nautinnon raja voi olla häilyvä. Monet urheilulajit ja liikuntamuodot tuottavat nautinnollista kipua, jossa on mukana voiman ja onnistumisen kokemus. Koin tämän itse voimakkaana viime syksynä, kun aloitin lenkkeilyn ja se sattui keuhkoihin ihan valtavasti alussa, kun en jaksanut juosta. Silti juoksin, pakotin itseni siihen, ja pikku hiljaa kipu muuttui nautinnoksi vauhdista ja oman ruumiin voimasta.
Yritin aikoinaan harrastaa aikidoa, mutta huolimatta siitä, että se on budolajeista pehmein, kipukokemukset olivat minulle liikaa. Silti monet harrastivat sitä nauttien, eivätkä häiriintyneet kivun tunteesta.
Voimakas hieronta tuottaa kipua tuottaessaan samalla helpotuksen kokemusta siitä, että lihakset rentoutuvat. Saunominen ja vastominen tuottaa jonkinasteista kipua, mutta sekin tuntuu hyvältä.
Ihmiset aistivat erilaisen kosketuksen eri tavoin. On luonnollista, että rakastavaiset kertovat toisilleen toiveistaan ja unelmistaan, kysyvät toistensa tarpeita ja pyrkivät tuottamaan toisilleen hyvää oloa. Puutuin tähän asiaan alunperin siksi, että tässä keskustelussa heitettiin niin kevyesti raja "normaalin" ja "epänormaalin" välille sen mukaan, miltä itsestä tuntuu, tuntematta niiden kokemusta, jotka kokevat eri tavalla. Monet tuntevat turhaa syyllisyyttä siitä, että pelkäävät omien seksuaalisten toiveidensa poikkeavan normista - ja tarkoitan nyt sellaisia aikuisten ihmisten unelmia, joiden toteuttaminen ei riko lakia tai moraalia - ja minusta siitä voisi puhua ääneen.
On kauhistuttava, kuohitseva ajatus, että (uskova) ihminen tulisi seksuaalisuutensa suhteen johonkin pysyvään lopputulokseen, pysähtyisi varmuuteen "normaaliudesta", lakkaisi kuuntelemasta itseään ja toista, lakkaisi kehittymästä, kasvamasta. Tai että hänen kuuluisi tulla "valmiiksi". Ihmisen ruumis muuttuu vuosien myötä, kokemuksen, sairauksien, painon muuttumisen, raskauksien, synnytysten, vanhenemisen myötä - samoin sielu. Olisi merkillistä, jos ihminen ei kasvaisi - tai saisi kasvaa - myös seksuaalisesti.
Tuossa aiemmin jo sanottiin, että seksi on leikkiä - niin minustakin, parhaimmillaan hyvin hoitavaa ja kaunista leikkiä, jossa on lupa leikitellä kahlitsevilla rooleilla, purkaa haavoittavia kokemuksiaan, pelkojaan ja estojaan. Ja parantaa toisen haavoja rakkaudella. Niin monella on suruja ja traumoja, jotka estävät hengittämästä vapaasti. Hyvin monella on myös psykologista alkuperää olevia seksuaalisia vaikeuksia. Nämä ovat herkkiä asioita. Olisi upeaa, jos kahden toisiaan rakastavan aikuisen sänkykamariin ei tunkisi ketään toista sanelemaan mitään siitä, kuinka avoin saa olla, kuinka lähelle toisen sielua saa tulla. Ei keskinkertaista kirkollista moralismia, ei psykiatreja kulloinkin valltsevine sairausluokituksineen. Olisi vain hauraita ihmisiä Jumalan rakastavien kasvojen alla, rohkeasti turvassa toistensa sylissä.
