Kumpaa käytät: körttiläisyys vai herännäisyys?

[alma]

Puhutko mieluummin körttiläisyydestä vai herännäisyydesta? Miksi?
Onko näillä termeillä mielestäsi jotain eroa?

Kysyy tässä yksi joka todellakin on vasta körttiläisyyden jäljillä, jos vielä sielläkään!

Mistä tulikin mieleeni seuraava kysymys.

Onko körttiläisyytenne/herännäisyytenne kodin perintöä, vai oletteko "itseheränneitä"?

Kauhia tiedonjano on täällä  

[Soopeli]

Itse käytän mieluusti nimitystä körttiläisyys, koska se on mielestäni jollakin tavalla herännäisyyden olemusta kuvaava: hienostelematon, perinteinen ja sopivan karkea Lisäksi nimitys "körtti" oli aikoinaan heränneiden pilkkanimi, mutta sittemmin ehkä hieman itseironisesti tätä nimitystä alkoivat myös heränneet käyttää itsestään. Lisäksi luulen, että monellakin on "körttiläisyydestä" jokin tietty mielikuva, mutta "herännäisyys" voi helposti sekoittua muiden herätysliikkeiden, kuten vaikka uusheräyksen, kanssa. Mutta kumpikin termi varmasti käy ihan yhtä hyvin, tarkoittavathan ne kuitenkin samaa asiaa.

Allekirjoittanut ei ole imenyt körttiläisyyttä äidinmaidossa, kuten ilmeisesti suurin osa heränneistä on. Sain löytää körtit ja körttiläisyyden vasta aloitettuani opiskelut. Mutta hyvin on silti hyväksytty mukaan joukkoon tummaan. Alma, olisi mukava kuulla, kuinka itse kiinnostuit tästä herätysliikkeestä? En ole tavannut vielä montakaan lajitoveria, siis muita "itseheränneitä", siksi olisi kiva kuulla.

[Lentoaura]

Minäpä en tiennyt edes mitä herännäisyys tarkoittaa ennen riparia. Miten sitten päädyin saareen? Sitä mietin itsekin, mutta kyllä kannatti.

Minä en kyllä löytänyt herännäisyyttä...se löysi minut...

[Rheespu]

Minä käytän tarvittaessa körttiläisyyttä lähes aina, ja olen pikkuhiljaa alkanut kutsua itseäni körtiksi. Soopelin kanssa olen sanasta aika samaa mieltä. Sitä on mukava käyttää. Herännäisyys tuntuu jotenkin niin kauhean viralliselta, enkä tunne "heränneeni" mihinkään, vaan vain hiljaa kasvaneeni ja kasvavani jatkuvasti uskooni.

En kuulu oikeastaan körttisukuun, pikemminkin päinvastoin (isovanhemmat syntyivät vielä lestadiolaisperheisiin). Isän työn ja innostuksen mukana olen kuitenkin kulkenut körttiseuroissa pienestä pitäen ja imenyt tunnelmaa tuolien alla piirrellen. Vasta riparilla oikeastaan tajusin mistä on kyse, mikä sai minut vaan lujemmin tuntemaan kuuluvani tähän.

[Kristian]

Itse käytän mieluusti nimitystä körttiläisyys, koska se on mielestäni jollakin tavalla herännäisyyden olemusta kuvaava: hienostelematon, perinteinen ja sopivan karkea Lisäksi nimitys "körtti" oli aikoinaan heränneiden pilkkanimi, mutta sittemmin ehkä hieman itseironisesti tätä nimitystä alkoivat myös heränneet käyttää itsestään. Lisäksi luulen, että monellakin on "körttiläisyydestä" jokin tietty mielikuva, mutta "herännäisyys" voi helposti sekoittua muiden herätysliikkeiden, kuten vaikka uusheräyksen, kanssa. Mutta kumpikin termi varmasti käy ihan yhtä hyvin, tarkoittavathan ne kuitenkin samaa asiaa.

Soopeli vei tässä kohdassa "sanat suustani", sillä olen itse tästä asiasta täysin samaa mieltä kuin hän. Olen myöskin "itseherännyt". Tarinani on seuraava: Olin nuorten kirkkopäivillä Kajaanissa ja siellä eräs siilinjärveläinen nimeltään Lauri Hilander pyysi minua lähtemään kanssaan laulamaan Siionin virsiä. Tein sen ja sen jälkeen tuli ilmoittauduttua nuorisokokoukseen Aholansaareen. Siellä tutustuin lopullisesti aatteeseen.

[seppos]

Olen itseherännyt eikä minun puolen suvussa körttiläisiä olekkaan, mutta vaimon suvussa niitä riittää. Puhun ihan sekaisin heränneistä ja körteistä eikä se paljoa heilauta kumpaa käytän tarpeeksi mystistä joka tapauksessa niille, jotka eivät asiasta mitään tiedä.

[sieni2]

puhun mielummin körttiläisyydestä, silloin ihmiset katsovat vielä kummallisemmin mua  :lol: herännäisyys kuulostaa ehkä vähän  vähemmän kummallisemmalta..  ja olen itseherännyt, ainakaan lähisuvussa ei körttiporukkaa oo.

[Soopeli]

puhun mielummin körttiläisyydestä, silloin ihmiset katsovat vielä kummallisemmin mua

Tuttu ilmiö  

[m.k]

Nyt on kyllä paha sanoa yhtään mitään tähän, ehkäpä molempia? Herännäisyyttä ehkä kuitenkin enemmän. Suvussa on körttejä ihan riittämiin, silti koen olevani itseherännyt. Eli aivan itse halusin mennä saareen riparille, ja siellä sitten tutustuin liikkeeseen hieman enemmän. Vasta myöhemmin kuitenkin tullut sinuiksi tämän touhuamisen kanssa, ennen olin mukana siksi että siellä oli kavereita, nyt on jotain muutakin miellyttävää jo löytynyt kuin kaverit. On jossain määrin terapeuttista päästä välillä pirttiin seuroihin, kuuntelemaan puheita ja veisuuta

[alma]

Soopeli tuolla aikaisemmin kyseli kuinka minä kiinnostuin körttiläisyydestä. Ei siihen tarvittu kuin yhdet seurat!  

Ensimmäistä kertaa olin seuroissa viime syksynä. Jotenkin vain tunsin yhtäkkiä aivan kuin olevani kotona. Siitä seurasi tietenkin se, että aloin tutustua körttiläisyyteen netin, kirjallisuuden ja musiikin kautta. Jaakko Löytty tekee kyllä suurenmoista työtä. Hänen laulunsa, ja niiden sanoma, ovat koskettaneet myös syvästi.
Jokunen viikko sitten pääsin elämäni toisiin seuroihin  
Onneksi seurakuntamme on luvannut ainakin pyrkiä siihen, että kaksi kertaa vuodessa seurat järjestettäisiin ihan täällä kotinurkilla. Jos ahkerammin haluaa osallistua, on lähdettävä vähän pidemmälle.
 Mutta tämä foorumi on kyllä hieno juttu. Toivottavasti tänne viriää vilkasta keskustelua.  

[m.k]

Eiköhän tänne saada keskustelua aikaiseksi kun keskustellaan! Eli sanotaan vaan jos asiaa on, ja keskustellaan. Niin pientä asiaa ei olekaan ettei kannattaisi keskustella

[Rouva K]

Miekin kuulun osastoon "itseherännyt", vaikka eihän sitä itse itseään mihinkään voi herättää... Sanoisin, että ehkä viitisen vuotta olen ollut "enemmän" herännyt ja silmät ovat auenneet pikku hiljaa tälle körttiläisyydelle. Ja se on kyllä vienyt mukanaan. Tykkään puhua körttiläisyydestä ja körteistä, se tuntuu vaan luontevammalta.

Ja mukavaa, että tämä foorumi on auennut, eipä niitä edellisiä tainnu kukaan käyttää...

Aurinkoa!

[minttu]

Kun ottaa huomioon, että keskivertosuomalainen ei tunne herätysliikkeitä juuri lainkaan, "herännäisyys" ei kerro mitään. Toisaalta "körttiläisyyttä" käytetään kuvaamaan kaikkea mahdollista uskonnollista ahdasmielisyyttä. Luinpa tuossa vähän aikaa sitten suomi24:ta keskustelun, jossa joku epäili körttien (liikkeenä) vastustavan ehkäisyvälineiden käyttöä.

Itse olen körtti omien joukossa, herännyt viisastelijoiden keskuudessa ja uskossa silloin, kun vapaampi uskonveli tai -sisar sitä kysyy. Kullekin omalla kielellään..

[Käpy]

Yleensä käytän sanoja "herännäisyys" ja "körtti". Siitä yksikertaisesta syystä, että ne ns. sopivat suuhuni, tulevat luonnostaan.

Kumpikaan sanoista (herännäisyys ja körttiläisyys) eivät hirveästi monillekaan ihmisille sano. "Körtti"-sana tuo monille minun kokemuksieni mukaan mieleen hevosrosvot ja puukkojunkkarit :!: "Herännäisyys" taas saa monet pelkäksi kysymysmerkiksi. "Siis mikä? Mikä se on? Onks ne niitä jotka ei saa kattoo telkkaria?"

Ihmiset tietävät (minä myös) loppujenlopuksi niin vähän...

[millaiko]

Minä käytän molempia, tilanteesta riippuen.  Körttiläisyys on ehkä läheisempi, semmoinen arkisempi. Herännäisyys sitten tuntuu hienommalta sanalta. Jotenkin tuo körtti vaan sopii suuhun paljon paremmin.

Ja ei, en varsinaisesti ole kodin perintöä, tai sen verran, että äiti oli joskus Aholansaaressa H-y.n riparilla isona ja sai sieltä mukavan kuvan (en tiedä miten oli siellä kun ei itse ole käynyt riparia, mutta oli kumminkin..) ja kun sanoin, etten tahdo oman seurakunnan riparille, ehdotti äitini Aholansaarta. Körttiläisyydestä en ennen riparia tiennyt paljoakaan, paitsi sen mitä äitini kertoi vähän.