Keskustelu > Seuratupa

Mitä Elenius sanoikaan...!? (Malmivaarojen aika)

(1/2) > >>

Kalistaja:
Vuosia sitten nykyinen professori Jaakko Elenius lausahti, että Malmivaarojen aika on ohi. Tuolloin vahvaa miehuuskauttaan eläneen Eleniuksen lausahdusta ihmetteli itsekseen paikalla ikään kuin sattumalta ollut nyt 67-vuotias kanssakansalaisemme, syntyjään Malmivaara.

Miksikö kirjoitin ylläolevan: No, Jaakko Elenius on ennakkotietojen mukaan yhtenä puhujana Lapualla, jossa ( ja jo tänään perjantaina Ylistarossa ) nyt viikonvaihteen aikana vietetään Niilo Kustaa Malmbergin 200-vuotissyntymäpäiväjuhlaa.

Hyvää tänäistä 200-vuotissyntymäpäivää Niilo Kustaalle ja kunnon puhehetkeä Jaakko Eleniukselle. Toivottavasti kummankaan aika ei vielä ole ohi.

Herännäisyydessä eli körttiläisyydessä kun riittää pähkäiltävää. Sen on tämäkin foorumi osoittanut.

Lars Mikael:
Olen lukemassa Maarit Hytösen toimittamaa "Raamattu ja kirkon usko tänään. Synodaalikirja 2004" -kirjaa, josta haluan tuoda esiin muutamia kohtia:

Juuri evankelisen liikkeen ja uuspietismin edustajat ovat innokkaimmin vastanneet professori Heikki Räisäsen kirkolle esittämään totuushaasteeseen. Herännäisyyden teologisen, uskonnollisen ja kirkkopoliittisen profiilin muutos körttipietismistä "avaran" kansankirkon tukipilariksi toisen maailmansodan jälkeen on merkinnyt samalla avoimuutta historiallis-kriittisen raamattututkimuksen tulosten soveltamiselle kirkollisessa elämässä.

Herätysliikkeiden uskonkäsityksessä Raamattu nähdään pelastuksen kirjana. Sen avain, keskus ja punainen lanka on Kristus. Kuvaavaa onkin, että herännäisyyden alkuajan maallikkojohtajan Paavo Ruotsalaisen säilyneissä kirjeissä on eniten viittauksia juuri Paavalin sanoihin jumalattoman vanhurskauttamisesta.

Toisen maailmansodan jälkeen erityisesti herännäisyyden teologinen ja kirkkopoliittinen profiili on siinä määrin muuttunut, ettei liikkeen valtalinjan raamattuteologia enää avaudu edellä todetuista (pelastushistoriallisen linjan tai Kristus-keskeisen ortodoksian) linjauksista. Tulevan kirkkohistorian tutkimuksen haasteena onkin selvittää esimerkiksi se, miten Wilhelmi Malmivaaran muotoilema körttipietismi kulki juuri 1950-60 -luvuilla yhä enemmän kohti "körttihumanismia". Herännäisyyden myöhempi kehitys on osoittanut selvästi sen, että vanha pietistinen perinne on väistynyt "avoimen kansankirkon" tieltä. Liikkeen teologista pluralismia kuvaa toisaalta kuitenkin se, että J.V. Malmivaara ja Olavi Rimpiläinen pitivät 1980-luvun keskusteluissa tätä uudistusta Raamatun vastaisena. (Otteita Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 2004 / Jouko Talonen, Raamatuntulkinta Suomen herätysliikkeissä.)

Lars Mikael:
Viittaan edelleen kommenttini ensimmäisessä osassa mainittuun Maarit Hytösen toimittamaan kirjaan sekä Kati Niemelän ja Hanna Salomäen artikkeliin, josta tarkemmat tiedot ovat tekstin lopussa.

Herätysliikkeet ovat monenlaisen seulonnan, yritysten ja erehdysten myllyssä joutuneet opettelemaan suurta salaisuutta  Miten ymmärtää Raamattua oikein. Sen vuoksi Wilhelmi Malmivaaran opetus on edelleen ajankohtainen: "Raamattu on kirja, joka selkenee Jumalan koulussa. Ellei sitä koulua käydä, selkenee Raamatun kirjain - eikä aina sekään - mutta ei koskaan ydin. Ainoastaan järkensä varassa oleva ihminen ei ole ikään kuin vielä Raamatun ytimeen tunkenut eikä vastakaan tunge. Ei löydy niin etevää raamatunselittäjää, jonka selityksen avulla Raamattuun todella päästäisiin, ellei Jumalan koulua käydä. [...] Rukoile Jumalalta Pyhää Henkeä. Siinä paras keino Raamatun käsittämiseen." (Ote Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 2004 / Jouko Talonen, Raamatuntulkinta Suomen herätysliikkeissä.)

Evankelisen liikkeen etuna voidaan pitää sitä, että sillä on sekä kiinteästi sitoutuneita, jossain määrin sitoutuneita että liikkeestä vaikutteita saaneita. Herännäisyyden liikkeenmuodostus on toisensuuntainen. Sen vahvuutena saattaa olla, että hyvin monet ovat saaneet liikkeestä vaikutuksia ajatteluunsa. Samalla on otettava huomioon, että kiinteästi kuuluvien osuus on varsin vähäinen. Onnistuuko liike siirtämään perinnettään eteenpäin näin löyhän kannattajajoukon varassa? Tarvitaanko liikkeessä vahvempi tai ainakin laajempi ydinjoukko? (Kati Niemelä & Hanna Salomäki: Herätysliikkeet 2000-luvun kirkollisessa kentässä, TA 4/2006.)

llwyd:
Ehkäpä tyypillistä herännäisyyttä on olla kauheasti huolehtimatta: nämä ovat sen verran suuremmassa kädessä, että mitä sitä kauheasti pätemään. Väittäisin että kaikessa olennaisessa herännäisyys on pysynyt itsepintaisen uskollisena ydinnäylleen. Mutta Herra pitää huolen omistaan tai kukaan ei pidä. Tätä konservatiivi-kristittyjen on niin mahdotonta ymmärtää: pitää pinnistellä, pitää hallita, pitää olla "oikeassa". Ihmisen kädessä kaikki.

uskova:

--- Lainaus käyttäjältä: "llwyd" ---Ehkäpä tyypillistä herännäisyyttä on olla kauheasti huolehtimatta: nämä ovat sen verran suuremmassa kädessä, että mitä sitä kauheasti pätemään. Väittäisin että kaikessa olennaisessa herännäisyys on pysynyt itsepintaisen uskollisena ydinnäylleen. Mutta Herra pitää huolen omistaan tai kukaan ei pidä. Tätä konservatiivi-kristittyjen on niin mahdotonta ymmärtää: pitää pinnistellä, pitää hallita, pitää olla "oikeassa". Ihmisen kädessä kaikki.
--- Lainaus päättyy ---


Mitä tuo konservatiivinen tarkoittikaan? Olen oppimaton, en hallitse noita sivistyssanoja.

Väärin kuitenkin on pinnistellä, hallita ja niin edelleen. Oikeassa oleminen on tärkeää, muttei siihen pääse kuin olemalla samaa mieltä Isin kanssa.

Emmehän halua kuitenkaan olla väärässä? En ainakaan minä halua, sillä väärässä oleminen tuottaa vaikeuksia paljon, kun taas nöyrtyminen Jumalan tahtoon eli olemalla samaa mieltä Hänen kanssansa kaikessa, aiheuttaa sen, että olemme oikeassa ja voimme elää vailla muita kärsimyksiä kuin vainot. Niissäkin voimme iloita, koska Jumala antaa ilon.

Jumalan kädessähän nämä asiat ovat, eivätkä ihmisen. On kuitenkin otettava huomioon, ettei ihminen ole Jumalan shakkinappula tai sätkynukke, vaan ihmisellä on vapaa tahto, vapaa valinta. Jumala tarjoaa yhtä asiaa, maailma ja sielunvihollinen toista. Voimme niistä valita, kumman otamme. Jumalan antamaa emme kuitenkaan voi ansaita, Jumala myöskin kertoo, että Hänen antamansa on ainoa oikea, kannattava valinta, ettei tule epäselvyyksiä.

Mitä mieltä olette? Onko se noin?

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu