Keskustelu > Seuratupa

Kristillisten symbolien lisääntyminen

(1/6) > >>

seppos:
Minua henkilökohtaisesti hämmästyttää ja kummastuttaa ristinmerkkien teon ja erilaisen temppeliroinan lisääntyminen Jumalanpalveluksissa ynnä muualla. Ristinmerkin teko on kaunis ulkoinen symboli, mutta ei Jumala ole niitä pyytänyt eikä tarvitse. Jumala ei tarvitse ulkoisia kunnioituksen merkkejä kuten maalliset keisarit ja muut vallanpitäjät. Jumala ei näe vain ulkoista vaan Hän näkee meihin sisälle ja siksi kaikki "koreilu" on turhaa ja lienee tarkoitettu hurskauden osoitukseksi vierustovereille. Samaa voi lausahtaa Jumalanpalveluksen synteettisestä elävöittämisestä.

Oliko pahasti sanottu?

Liisa:
Minulle ristinmerkkien teko on tuntunut vieraalta. Ehtoollisen yhteydessä kun sitä tavataan tehdä, tulee itselleni lähinnä vaivautunut olo, ja en osaa itse kuin pokkuroida paikalta pois. Mutta missä se raja sitten menisi? Samoinhan ulkoinen kristillinen symboli on käsien ristiminen rukouksen ajaksi. Samalla tavalla se on ajateltavissa ulkoiseksi koreiluksi. Mutta itse muistan jo pyhäkouluajoilta selitetyn, että käsien ristiminen rukouksessa auttaa itseä keskittymään rukoukseen. Samoin voi olla ristinmerkkien teon yms. kanssa; sisäistä keskittymistä ja rauhoittumista.

HeinoM:
Eipähän se ristinmerkki oikein ev.lut. kirkkoon (mielestäni) kuulu. Itse en varmaan osaisikaan tehdä sitä niinkuin pitäisi. Mutta tehköön se, jolle siitä tuntuu olevan jotain hyötyä.  Lehdestä luin, että rukousnauhatkin on yleistyneet. Vähäsen oudolta tuntuu.

Pena:
On kai se niinkin, että ne symbolit, joita on tottunut käyttämään, tuntuvat luontevilta ja itsestään selviltä. Outo huomataan ja torjutaan temppeliroinana. Jossakin porukassa on ehdottoman tärkeää sulkea rukouksessa silmät, mutta kädet voi pitää miten haluaa.

Tyhjä, valkoinen kirkkosali saattaa olla hyvin vahva symboli, jos osaa katsoa ja kokea sen niin. Symboliikka ei suinkaan aina ole runsasta ja kirjavaa.

hupa:

--- Lainaus käyttäjältä: "Pena" ---On kai se niinkin, että ne symbolit, joita on tottunut käyttämään, tuntuvat luontevilta ja itsestään selviltä.
--- Lainaus päättyy ---


Luulen että Pena on oikeassa. Toisten tavat on helposti vääriä tapoja. Itse olen tyyppiesimerkki: Minä en osaa lähteä ehtoolliselta niiaamatta - kyllä, ihan tosissani niiata niksautan pöydästä noustuani - ja sehän jos mikä on ulkokultaista muille näyttämistä. Samalla tunnen kuitenkin itseni Jumalan lapseksi, so. tyttäreksi, poikkeuksellisen voimakkaasti. Onko tämä siis paha asia?

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu