Keskustelu > Yleinen keskustelu

Politiikkaa osa 13.

<< < (2/29) > >>

Mörtti-57:
Punaisia lippuja nousee myös sen kohdalla, kun selitellään mitä on juotu. Ihan kohun alussa reagoin siihen,  kun Marin kommentoi välittömästi haastatteluissa juoneensa vain mietoja alkoholijuomia. Päihderiippuvuusnäkökulmasta on täysin merkityksetöntä, mitä juo tai vetää hihaansa tai nenäänsä. Miedompia aineita pitää vain käyttää ajan saatossa enemmän, kun toleranssi kasvaa. Kansamme mieliin on jotenkin iskostunut ajatus siitä, että jos ei juo tiukkaa viinaa, ei ole ongelma.
Omaan kokemukseeni pohjaten, on päihderiippuvuuden kohdalla yleisin reaktio ja suojareaktio kertoa ja vähätellä omaa juomistaan. Toinen aina toistuva asia on antaa  juomiselle syy. Minulle nämä seikat ovat signaali siitä, että päihdeasia alkaa pyörittämään keskimääräistä enemmän mieltä, joka on taas signaali riippuvuuspotentiaalin kasvusta. Kun aletaan keksimään syitä juomiselle, ollaan jo kehittyvän riippuvuuden äärellä.
Tänään näin sitten uutisoinnissa itkun kyyneleet pääministerin silmissä hänen puhuessa päihteenkäyttönsä seuraamuksien arvostelusta. Päihdhoitopiireissä tätä kutsutaan uhriutumiseksi. Se on todella yleistä ja tapahtuu kun aletaan arvostelemaan päihteiden käyttöä. PM tapauksessa tietysti asiaa revitellään kaikilla palstoilla ja jopa kansainvälisesti, mutta ihan sama tapahtuu myös tilanteissa, joissa päihteen käyttöön puututaan ihan neljän seinän sisällä. Kun oikeus pitää hauskaa, joka on derivatiivi päihderiippuvuudesta, aiheuttaa tämä lähes aina tunnereaktion.
Jos haluaa jotain vertailukuvaa tilanteeseen, niin tarkastelen pääministerin esiintymistä ja uskomatonta turnauskestävyyttä noin muutoin. Olemme eläneet kaksi helvetillistä koronavuotta, ihmisiä on kuollut tuhansia ja Marinin hallitus on selvinnyt ihan jäätävän hyvin haasteista. On ollut ilo seurata, kuinka kaikessa karmeuden keskellä hän on jaksanut. Tunteita se ei ole koskaan saanut hänellä pintaan, ja tätä on jopa ihmetelty. Nyt kun media ja kansa on kuitenkin nostanut esiin päihteiden käytön, jota terapiapiireissä kutsutaan  ’bilettäjän ja pullon väliin’ menemiseksi, tulee ensimmäiset kyyneleet ja muutoinkin tunteet saman tien esiin. Tottakai se on erittäin inhimillistä. Itse näen asiat päihdeproblematiikan silmälasein, ja niissä se näyttäytyy tyystin erilaiselta.
Puheensa verbaliikassa hän käytti sanoja  ’synkkien pilvien kesken ilosta, valosta ja hauskuudesta’. Sanoja peittosi itku. Reaktio oli  täsmälleen sama kuin Sillanpäällä 2017, kun hänen päihteiden käyttönsä puututtiin.
Tämä on minun mielestäni merkkejä riippuvuusproblematiikan kehittymisestä. Kun siitä siivotaan pois kaikki tittelit ja julkisuus, on kyse päihderiippuvaisen selittelystä ja siitä, että hän kokee oikeutuksekseen nolllata ja pitää hauskaa. Tosin laulajan kohdalla sairaus oli edennyt huomattavasti pidemmälle. Hänenkin kohdallaan tosi merkit olivat ilmassa jo todella kauan aikaisemmin. Silloin sitä ei kukaan kauhistellut. Kuhistelemme arvostelu,kunnes lyömme. Kumpikin on väärin, koska kyse on yhdestä yleisimmistä sairauksistamme ja josta voi myös toipua. Valinta se ei ole ikinä. Suomessa sairaus on kuitenkin äärimlilleen stigmatisoitu, joka estää asiallisen ja ammattimaisen keskustelun aiheen ympärillä.
Kaikesta tästä yllämainitusta voin vain todeta, että olen nähnyt satoja ellen tuhansia kertoja saman stoorin ja sen kehitysvaiheet. Kulissit vaihtelee, näytelmä on sama. Useimmiten näitä stooreja ruoditaan päihdehoidossa vuosikymmen(iä) myöhemmin, kun diskopallot ovat sammuneet ja iloa viinasta -tunne on kadonnut. Juhlat on loppu ja bilekaverit on kadonneet. Ja haluan myös muistuttaa, että kaiken tämän ympärillä on kyseessä todellakin sairaus, joka ei ole oma valinta. Se tulee perimässä, laukeaa ja pahenee päihteenkäytön myötä, ja on itseään kieltävä.
Päihdesairaudelle ei ole olemassa mitään suoranaista määritelmää; koska ja kuinka pitkälle ihminen on sairastunut. Siitä on vain ajan saatossa enenevä määrä merkkejä ilmassa. Näitä merkkejä eri ihmiset peilaavat omiin kokemuspohjiinsa. Itse olen kallistunut tähän kirjoittamaani tulkintaan, ja se on minun oma henkilökohtainen ja kokemuspohjaan perustuva tulkinta. Olen itse auttanut satoja ihmisiä vuosien saatossa addiktioiden kanssa ja perustan sen siihen.
Se, koska addiktiosta tulee haitallista, ei tiedä kukaan. Vielä se ei sitä ole Marinin kohdalla. Se tulee kuitenkin olemaan sitä joskus, jos sama jatkuu. Sairauden eteneminen tunnetaan erinomaisen hyvin. Siitä toipumisesta puhutaan aivan kauhean vähän. Se ei myy klikkiotsikoita.
Kirjoitus on julkinen ja sitä voi halutessaan jakaa.
Läheisten, päihdehäiriöisten tai muuten vain asiaan paneutuneiden mietteitä ja ajatuksia voi lukea perustamastani ryhmästä Alkoholismin Tavalliset Kasvot.
https://www.facebook.com/groups/3682215151877103/?ref=share_group_link

luterilainen:
Hyvä kirjoitus Christer Schoultzilta.  :023:  Sanna Marin on luvannut ottaa opiksi, mutta alkoholistin lupauksiin ei voi luottaa.

Riitta-mummi:
Jumala voi. Hän luottaa ja auttaa. Sitä apua voi Sannakin saada. Muuten hänellä on lahjoja vaikka mihin !

luterilainen:

--- Lainaus käyttäjältä: Riitta-mummi - 26.08.22 - klo:12:05 ---Jumala voi. Hän luottaa ja auttaa. Sitä apua voi Sannakin saada. Muuten hänellä on lahjoja vaikka mihin !

--- Lainaus päättyy ---
Ville Rannan pilapiirros: Sanna Marin ottaa opiksi https://www.iltalehti.fi/villeranta/a/71468806-df12-4d5a-a500-7a37b2508a33

Riitta-mummi:
Noin sen on nyt mentävä.

Olihan Kekkonenkin erehtynyt kutsumaan nuorta teatteriväkeä Tamminiemeen. Jotain muistaakseni pääsi tapahtumaan kun Urkki hetkeksi poistui juhlatiloista.

Lähde: R-mummin muistikuva Kekkos-ohjelmista tv:ssä.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu