Keskustelu > Kirjoitelmia ja päiväkirjoja-herännäisyyden hengessä
Muistelus Lapuanjoen varrelta 4
luterilainen:
Kauhavalla usko kasvisruokaan on vahva, ja parin kilometrin päässä entisestä Ilmasotakoulusta Raisio-konsernin härkäpaputuotteiden tuotantolaitokset seisovat siinä, missä Pohjanmaan pellot ovat laakeimmillaan. Ei tuosta tosin ihan täyttä taetta ole, mutta tällaisissa asioissa liioittelu kuuluu pohjalaisuuteen. Härkäpapu tuleekin pääosin lähialueen pohjalaisviljelijöiltä sekä Hämeestä. Kauhavalla työskentelee Beanitin tuotantohenkilöstön lisäksi tuotekehityksen ja laadunvalvonnan osaajat. Suomalaisen työn merkiksi tuotteilla on avainlippu. :eusa_clap:
Miten pärjää pieni suomalainen härkäpapu suuressa maailmassa? Lähetimme kotimaista Beanitiä vege- ja papuruokien mekkaan Kaliforniaan ja haastoimme paikallisen yksityiskokin kokkaamaan kuukauden ajan suomalaisesta härkäpapusuikaleesta maailman herkullisimpia koti- ja katuruokareseptejä. Beanit herätti ihastusta Los Angelesissa ja sai jopa paikalliset julistamaan siitä tehdyn tacon parhaaksi tacoksi mitä he ovat koskaan syöneet. https://www.youtube.com/watch?v=vgvynwSScFc :eusa_clap:
1944:
Kirjoitat minulle liian vaikeasta aiheesta, mutta nythän on niin, että kirjoitatkin foorumilaisillemme. Kovassa helteessä näen Sinun olleen. Minusta ei ole enää mihinkään, mutta ei Jumala poiskaan kutsu kuin oman aikansa mukaan.
Tyttäreni oli kova luu sinitakkisille, kun osasi paeta taivaaseen hermeettiseksi pakoa ajatellen tarkoitetusta poliisin tyrmästä.
1944:
Viime yönä tuli valvottua aikaa muutama tunti. Siinä ajatukseni palasivat kotikyläni talviselle laskettelupaikalle Repsun kalliolle. Ei ole mitään kuusaa, että mistä tuollainen nimi on kuivalle kalliorakalle tullut. Siinä pellon alangossa asusteli yksi Kivimäen paappa vaimonsa kanssa. Hän teki joka talvi Yliviitalan koulun kilpaladunkin. Viimeisen kerran, ennen maailmalle lähtöäni, oli kilpahiihdot ja 18 v pojat kipaisivat 10 km. Oli sellainen liian lämmin kevätpäivä hiihtämiseen ja tuntui kuin latu ei päättyisi milloinkaan. Hiihto on kuitenkin aina ollut mielihommaani. Nyttemmin sen katselu televisiosta.
Täytyy katsella netin karttoja, että on Repsun kallio ihan karttasana vai meidän poikamälkkien antama nimi kivalle paikalle.
1944:
Netin kartat eivät ole topografikarttoja. Kyllä niissä aika paljon on asiaa, mutta joskus ne näyttävät "taiteilijan" näkemyksiltä maastoista. Nykyihmiselle tiet lienevät tärkeimmät, että pääsisi ajoneuvolla lähelle. Isoon-Paanan ja oman entisen kodin välinen alue on täynnä metsäautoteitä. Lapsuuden ja nuoruuteni aikana Fleiniin meni isäntien kärry/traktoritie ja samanlainen Sorvistosta Mansookorpeen. Näitten paikkojen välillä oli ns talvitie, kun metsänomistajat ajoivat lyhyinta reittiä takapalstoilleen. Ne seurailivat yleisesti suojuotteita ja niiden reunamia. Kevätkeleillä oli oikeastaan hyvä tehdä jopa 10 km hiihtolenkki näitä hevosuria pitkin. Koskaan en ihan tarkasti tiennyt olipaikkaani, mutta olin varma, että kylään pääsen.
1944:
Katsoin ajan kanssa elokuvan "Härmästä poikia kymmenen" filmattu v 1950. Kovasti oli remuhengessä tehty, koska puukkojunkkarit olivat liian kauan olleet voitolla esivaltaa vastaan. Kyllä viikate oli sidottuna kolukärryn aisaan terä ulospäin. Olin vasta 6 v, kun elokuva tehtiin, että ei ollut tuttuja. Eräät tunnistin ja se tuntui kivalta. Körteistä johtui, että Lapualla ei remuttu niinkuin Kauhavalla, Ylihärmässä ja joen varren alemmassa Härmässä. Sittemmin körttisyyden rajaksi tuli Ylihärmän ja Alahärmän välinen alue, sillä körttijuhlille lähdettiin Alahärmästä paljon harvemmin kuin muista mainituista pitäjistä
Navigaatio
[0] Viestien etusivu
[#] Seuraava sivu
[*] Edellinen sivu
Siirry pois tekstitilasta