Keskustelu > Kirjoitelmia ja päiväkirjoja-herännäisyyden hengessä

Muistelus Lapuanjoen varrelta 2

<< < (2/30) > >>

1944:
Huomannet, että po ajan komentajissa oli usein ruotsinkielinen upseeri.

En nyt nyt muuta saa aikaiseksi.

luterilainen:

--- Lainaus käyttäjältä: 1944 - 17.12.19 - klo:19:04 ---Huomannet, että po ajan komentajissa oli usein ruotsinkielinen upseeri.

--- Lainaus päättyy ---
Huomasin. :)

Lapuanjoen rannalta kuuluisan puukkojunkkarin Antti Isotalon pojanpoika Antti Isotalo liittyi jääkäriliikkeeseen saamaan sotilaskouluksen kuuluen Kuninkaalliseen preussilaiseen jääkäripataljoona 27  ottaen osaa ensimmäisen maailmansodan itärintamalla käytyihin taisteluihin Misajoella. Sieltä hänet komennettiin erikoistehtäviin Suomeen. Pidätysuhan takia hän palasi takaisin Saksaan itärintamalle, missä osallistui muun muassa räjäytyskomennukselle Palangassa syksyllä 1917. Hän astui vapaussotaa käyvän Suomen tasavallan valkoisen armeijan palvelukseen helmikuussa 1918 ylennettynä varavääpeliksi toimien vähän myöhemmin lippualiupseerina jääkärien vannoessa sotilasvalansa Suomen valtiolle Pyhän kolminaisuuden tuomiokirkossa liepäjassa ennen lähettämistään Suomeen.

Isotalo saapui jääkärien pääjoukon mukana Vaasaan helmikuun lopulla 1918. Hänet komennettiin valkoisten joukkueenjohtajaksi ja hän osallistui Tampereen taisteluun, missä haavoittui eikä enää kyennyt jatkamaan taistelua isänmaan puolesta.

Isotalo oli vapaussodan jälkeen kirjoilla jääkärirykmentissä, josta muodostettiin Porin jalkaväkirykmentti 2. Hän erosi armeijan palveluksesta marraskuussa 1918, jonka jälkeen hoiti Alahärmän suojeluskunnan paikallispäällikön tehtäviä, ja värväsi 1919 Etelä-Pohjanmaalta miehiä Viron vapaussodan avustusretkikuntiin. Isotalo liittyi vapaaehtoisten suomalaisten joukkoon kevättalvella 1919 osallistuakseen suurimpaan Venäjää vastaan käytyyn heimosotaan, Aunuksen Karjalan sotaan Itä-Karjalassa, missä hän toimi komppanianpäällikkönä.

Hävityltä sotaretkeltä palattuaan Isotalo muutti Australiaan 1924 palaten takaisin Suomeen 1927. Isotalo osallistui Lapuan liikkeen ja Isänmaallisen kansanliikkeen toimintaan, ja oli mukana Mäntsälän kapinassa 1931 Alahärmän suojeluskuntalaisten johtajana.

Talvisotaan Isotalo ei osallistunut sairauden vuoksi muuten kuin kotirintamalla. Jatkosodassa Isotalo palveli isänmaata luutnanttina Neuvosto-Karjalassa yhdysupseerina heimosotureista kootussa osasto K:ssa, ja myöhemmin Suomen asettaman miehityshallinnon aluepäällikkönä Oulangassa. Kesäkuussa 1942 Isotalo kotiutettiin. Isotalo oli Oy Alkoholiliike Ab:n Seinäjoen paikallisjohtaja vuosina 1945-1958.

Isoisänsä tapaan myös pojanpoika pääsi laulun aiheeksi: "Tuli Isontalon Antti Härmästä päin / kera joukkojen rynnistäväin" (Kuularuiskulaulu).

Lähde

Kuularuiskulaulu               https://www.youtube.com/watch?v=jRcJPBnDulw

Aimo ja Sointu-orkesteri (Sonoran studio-orkesteri) levyttivät Tukholmassa 28.2.1942 valssin ISO-ANTTI. Levyllä tekijäksi on merkitty A.Lappi. Todellinen tekijä on Reino Palmroth eli Palle. Valssin alkuperäinen nimi on KUULARUISKULAULU, jonka lauloi levylle vuonna 1932 Ilmari Sitari eli Reino Volanen. Levyetiketissä tekijä käytti salanimeä M.Turma. Tämä rehvakas ja uhoava laulu haluttiin levyttää sota-aikana uudelleen. Ehkä silloinen propagandapäällikkö kapteeni Reino Palmroth halusi levyhtiöiden tuottavan myös tällaisia levyjä. Ainakin suuri osa niistä oli hänen itsensä tekstittämiä. (Kuvatekstissä mainittuja rajakahakoita "heimosotia" järjesti Suomen oikeisto Venäjän rajalla 20-luvulla vähän väliä)

1944:
Olen toisessa osiossa soittanut Kuularuiskulaulun, kun siellä "osaan" sen tehdä.

luterilainen:

--- Lainaus käyttäjältä: 1944 - 18.12.19 - klo:18:07 ---Olen toisessa osiossa soittanut Kuularuiskulaulun, kun siellä "osaan" sen tehdä.

--- Lainaus päättyy ---
Kuularuiskulaulun tekijä propagandapäällikkö kapteeni, myöhemmin majuri Reino Palmroth eli Palle työskenteli valtion propagandatoimistossa ja sanoitti lauluja, joilla nostatettiin taisteluhenkeä. Monet näistä lauluista kiellettiin sodan jälkeen. Niistä ehkä tunnetuin oli Silmien välliin-sotakupletti. Vakavammista lauluista tunnetaan Akateemisen Karjala-Seuran marssi ja Isänmaalliselle Kansanliikkeelle sanoitettu Talonpoikaismarssi, jotka levytti vuonna 1935 IKL:n  Mustan Karhun Yhtye.

Palmroth myös ideoi ja järjesti sota-aikana usein Helsingin messuhallista radioidut suositut asemiesillat, joissa esiintyivät tuon ajan nimekkäimmät viihdetaiteilijat.  Palmroth oli myös perustamassa Iloista Teatteria, joka lakkautettiin poliittisista syistä. Palmroth oli pitkään Sotamuseon intendentti vastaten sodanaikaisesta sotasaalisnäyttelystä. Tämän perusteella maamme kommunistit yrittivät saada hänet syytteeseen asekätkennästä, mutta syyte raukesi. Palmroth katsoi kuitenkin parhaaksi vetäytyä intendentin tehtävästä oma-aloitteisesti. Radiopakinoissaan Palmroth muisteli humoristiseen sävyyn upseerin uraansa ja saamaansa sotilaskoulutusta. Siviilissä Palmroth toimi muun muassa Chymoksen sosiaali- ja mainospäällikkönä, Suomi-Filmin myyntipäällikkönä ja elokuvavalmistamo Opuksen toimitusjohtajana. Palmroth sai kamarineuvoksen arvon vuonna 1982.

Lähde

Wikipedia-Reino Palmroth                       https://fi.wikipedia.org/wiki/Reino_Palmroth

Silmien välliin                                        https://www.youtube.com/watch?v=dwIxqnU1Tvo

Akateemisen Karjala-Seuran marssi         https://www.youtube.com/watch?v=JWZXdbOO3ZQ

luterilainen:
Vaikka maamme Tangomaalla on väkivaltainen maine häjyineen ja puukkojunkkareineen, niin muisteluissamme Lapuanjoen rannalla maamme vapaussodasta siinä ei ollut valkoisten ja punaisten välisiä yhteenottoja lukuun ottamatta Kristiinankaupunkia. Syksyn 1917 aikana muodostuneet työväen järjestyskaartit eivät Etelä-Suomen tavoin organisoituneet punakaarteiksi, vaan pysyttelivät sivussa aseellisesta kapinasta. Siitä huolimatta Etelä-Pohjanmaalla vangittiin ja teloitettiin lukuisia työväenjärjestöjen jäseniä. Lisäksi Vaasassa surmattiin kevään aikana kymmeniä vangittuja venäläissotilaita.

Etelä-Pohjanmaa valikoitui valkoisten toiminnan keskukseksi alueen aktiivisten suojeluskuntien, heikon työväenliikkeen ja hyvien kulkuyhteyksien vuoksi. Maakuntaan oli syksystä 1917 lähtien perustettu suojeluskuntia käytännössä jokaiseen pitäjään, kun taas seudun työväenjärjestöt olivat Etelä-Suomen teollisuustaajamien kaltaisen radikalismin sijasta valinneet maltillisen linjan.

Työväenliikkeen vaisuun toimintaan oli syynä Pohjanmaan erilainen sosiaalinen rakenne, jonka vuoksi maakunnasta puuttui Etelä-Suomen kaltainen sosiaaliluokkien välinen vastakkainasettelu. Maakunnassa ei ollut kartanolaitosta ja torpparijärjestelmää, lisäksi vallankumouksen etelässä synnyttänyt köyhälistö oli Pohjanmaalta lähtenyt valtaosiltaan siirtolaisiksi Yhdysvaltoihin.

Maaseudun väestöllä oli myös tuottoisia sivuelinkeinoja, jotka Etelä-Suomen kartanoalueella olivat mahdollisia vain suurtilallisille. Pohjanmaalla elinoloihin oltiin yleisesti tyytyväisempiä, joten vallankumouksellisuus ei saanut samanlaista jalansijaa. Kun vielä työväen järjestyskaartien ylipäällikkö Ali Aaltonen antoi Pohjois-Suomen työväenjärjestöille ohjeen pysytellä sivussa aseellisesta toiminnasta, jäi talonpoikais-Suomi jo ennen vapaussotaa käytännössä kokonaan valkoisten haltuun.

Tammikuun 1918 lopussa Etelä-Pohjanmaalla oli noin 5 500 venäläistä sotilasta, joista pari tuhatta oli Vaasassa. Joukot olivat huonosti motivoituneita, sillä suurin osa miehistä keskittyi vain odottamaan kotiuttamista, jonka oli määrä tapahtua kevään aikana. Suojeluskunnat eivät kuitenkaan olleet halukkaita odottamaan venäläisten poistumista. Heidän pelättiin aseistavan työväen järjetyskaarteja, vaikka bolševikkien Suomen aluekomiten puheenjohtaja Ivar Smilga oli määrännyt sotilaat asettumaan puolueettomiksi suomalaisten keskinäisissä konflikteissa. Toisaalta suojeluskuntalaiset halusivat myös saada venäläisten aseet itselleen.

Lähde

Wikipedia-Suomen sisällissota Etelä-Pohjanmaalla  https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sis%C3%A4llissota_Etel%C3%A4-Pohjanmaalla   

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu